Raisa’s Plastic Beauty Parlor

IMG_8355

Arvatkaa mitä eilen tein päivällisestä nukkumaan menoon asti! Pesin ja kampasin mun poneja 🙂 Tää on ihan hassuu, mut mä en ole sitten lapsuuden sitä tehnyt. Hassua siksi, että tottahan kunnon ponikeräilija aarteensa puunaa ja keittää ja mitä kaikkea ne hörhöt tekeekään. Poneille kun tulee syöpää ja niiden hännän tyvi ruostuu jne. Joten niitä pitää hoitaa, ettei noin ikäviä asioita pääsis tapahtumaan. Mutta minä olen toistaiseksi niitä vaan ostanut ja laittanut likoineen ja takkuineen suoraan näytille. Eilen sitte sai likaisten lasten tahmajäljet kyytiä ja mulla on nytten kovin puhtaat (en siltikään keittänyt tai mitään sellasta vakavaa tehnyt) ja järjestyksessä olevat ponit. Yläkerrassa Lullaby Nurseryn kanssa on kaikki vähemmän tärkeät ponit, eli kaksoiskappaleet ja ne, joita mulla tai mun kavereilla ei mun muistin mukaan ollut, ja alakerrassa pilvihyllyillä on rakkaimmat ponit, eli ne joita mulla sillon pienenä oli. Mullahan ei ole ponin ponia jäljellä, kun meidän talo palo mun ollessa viidennellä ja multa meni n. 47 My Little Ponia (olin tosi leluilla lellitty kakara) ja ne jotka haalin palon jälkeen mun tosi reilut vanhemmat anto jollekkin ällölle kakaralle, ilman mun lupaa. Siinä teille selitys miks mä olen tällänen. Koska meidän talo palo mun ollessa parhaassa leikki-iässä. (niin, siihen aikaan vielä viidesluokkalaisetkin leikki poneilla ja barbeilla – nykyäänhän vielä 36 vuotiaatkin niillä leikkii…)

Tässä alakerran ponit ♥
My favorite ponies on my favorite display shelves made by my favorite man :)

Mä eilen vähän juksasin niistä tilaamistani poneista, tai siis muistin väärin mitä olin tilannut. Tässä lista niistä mitä on tulossa: Baby: Hattara, Surprise, Salama, isoista Kupliina, Rusettiina, Minttu,  Blue Belle, Heart Throb (muistaaks kukaan tän suomenkielistä nimee?) ja sit yks semmonen merihevonen (mulla oli muistaakseni niitä neljä, kaks varsaa ja kaks aikuista, niissä aikuisissa oli sellaset simpukkatelineet :). Eilen illalla tilasin sen vetoankan. Ja just tajusin, et maksan siitä suurinpiirtein saman verran kun olisin maksanut siitä kulhosta Stockalla, mistä eilen puhuin…

Avalle, kiitos kommentistasi!! ♥

Avalle, ja kaikille muillekin, tämä on sitten viimeinen postaus ennen arvontaa! Huomenna varmaan sitte olis se kolmassadaspostaus ja sehän on se arvonnan tuloksen julkistaminen. Eli vielä kerkiää laittamaan oman kommenttinsa mukaan.

sit mulla on sellasta aikuisten asiaa…luen kirjaa nimeltänsä Moneyless Man. se on just näitä eletään xx määrä aikaa ilman jotain juttua (ekovuosi manhattanilla, vegetable, animal, miracle jne.) siinä eräs mies elää vuoden käyttämättä rahaa. Vielä en ole päässyt niin pitkälle, että se olis alottanut sen vuoden, aluks on sellasta pohjustusta, syitä ja valmistelua. Mä tykkään tosi paljon tollasista kirjoista. Ihan niinkuin tykkäsin joskus aikanaan tosi-tv sarjoistakin. Selviytyjistä ja Amazing Racesta. Sit se menikin ihan plörinäks, kun niitä alko tuleen ihan pöljistä aiheista. Enää en tiedä, mitä siihen maailmaan kuuluu, kun pustosin kärryiltä pari kolme vuotta sitten hankiuduttuani eroon miehestä jolla oli digiboxi 🙂
Mun suosikkikirjani on juuri vastaavanoloinen The Simple Living. Näähän itse asiassa on kuin tositv sarjoja, mutta vaan kirjoina 🙂 Oikeat ihmiset on ihania ja mielenkiintoisia, kunhan niihin saa pidettyä tietyn etäisyyden 🙂

Mutta siitä kirjasta! Siinä oli tosi hienosti sanottu (nyt seuraa mun oma suomennokseni – mä muuten joskus joudun kääntämään Chrisille englanniksi jos katotaan jotain elokuvaa, jossa välillä puhutaankin englannin sijaan jotain muuta kieltä, niitä tekstejä, ja olen yllättävän hyvä siinä :), vaikka se onkin ihan syvältä) tavaroista: “Jos joutuisimme itse tekemään pöytämme ja tuolimme, emme heittäisi niitä pois siinä samassa kun vaihdamme sisustusta. Jos näkisimme sen lapsen kasvot, joka aseistetun vartijan valvovan silman alla, leikkaa kankaan vaatteisiimme, joita ostamme muotiliikkeistä, ehkä jättäisimme vaatteen ostamatta. Jos näkisimme missä oloissa sika teurastetaan ehkä pärjäisimme ilman pekonia. jos joutuisimme itse puhdistamaan juomavetemme, emme todellakaan paskoisi siihen”. Mun mielestä toi on just niin totta. Näitä asioita on niin helppo olla noteeraamatta. Mutta silti ne tapahtuu.
Näitä kauheuksia on tosi helppo tuoda esiin, mutta aina ei kerrota mitä vois tehdä toisin. Minäpä päätin kaikessa viisaudessani kertoa teille, arvon lukijat pieniäsuuria keinoja maailman pelastamiseksi!
1. Ryhdy kasvissyöjäksi
2. Kun olet ostamassa uusia juttuja, mieti tarkkaan tarvitsetko niitä todella, vai oletko rakentamassa parempaa/kauniimpaa/mielenkiintoisempaa itseäsi tavaroiden avulla
3. Pyri ostamaan vaatteesi ja muutkin romppeesi käytettyinä
4. Korjaa rikki menneet tavarat ja vaatteet
5. Korjauta ne tavarat ja vaatteet mitä et itse osaa korjata, vaikka se joskus olisin rahallisesti kalliimpaa kuin uuden ostamine
6. Osta lähellä tuotettuja tuotteita, jos näitä ei ole tarjolla osta luomua ja reilun kaupan tuotteita
7. Liiku kävellen ja pyörällä
8. Kerää sadevettä puutarhan kasteluun
9. Kasvata itse yrttejä, salaattia, mihin nyt taitosi ja puutarhasi koko riittävätkään.
10. Pidä hyvää huolta niistä tavaroista, jotka olet itsellesi haalinut
11. Adoptoi koditon, älä hanki kasvattajalta/kaupasta kun olet hankkimassa eläinystävää
12. Suosi pieniä tekijöitä/tuottajia mm. Pinkkis, Lassilan Tila
12. Ole itse se muutos, jonka haluasit nähdä maailmassa (Gandhi)

Osa saattaa olla lapsellisia ja sellasia pintaraapaisuja, mutta tärkeitä kuitenki 🙂 Sanassa toivo, on kaunis pehmeä valo.

Kirjasta vielä (mä olin kuulkaa oikein merkinnyt kirjanmerkeillä kaksi kohtaa blogiani varten!), se mies sanoi myös viisaasti, että köyhä on se, joka koka ajan haluaa jotain lisää.

Mä en siis todellakaan ole täällä teitä valistamassa, mä ehkä enemmän itselleni näistä asoita selkiytän. Mulla on niin hakusessa tää koko juttu. Mutta mä tiedostan, että on ongelma. Eikö se siitä lähde, sen purkaminen?

Mä söin eilen yhdellä istumalla koko suklaalevyn, ei missään tapauksessa pitänyt, eikä edes lopuks tehnyt mieli, mutta kun se oli niiiiiin hyvää, ja ennen kaikkea se oli siinä, käden ulottuvilla. Kaakaoonkin liittyy niin paljon epäkohtia. Onnistuiskohan sitä olemaan pelkällä reilun kaupan kaakaolla? Siis niin, ettei enää suklaata/kaakaota,  ellei se olis Reilun Kaupan?

Voiton tavoittelu on tehnyt ihmisestä hirviön.

Raisa

3 thoughts on “Raisa’s Plastic Beauty Parlor

  1. Musta on ihanaa, että haalit poneja nyt sitte aikuisiällä. Oli kyllä kamalaa lukea, että teidän talo paloi silloin kun olit lapsi, se on varmaan ollut hirveää! :< Mutta oikeastaan mun piti kommentoida tohon kirjaan liittyen, tai siis ei nimenomaan tohon mainitsemaasi kirjaan, vaan Katariina Davisin “Irti Oravanpyörästä” -kirjaan, josta kerroit täällä jokin aikaa sitten! Kiinnostuin siitä kertomasi perusteella niin, että piti käydä lainaamassa se kirjastosta, ja nyt se on mulla tuolla makkarin pöydällä odottamassa sitä, että jatkan sen lukemista. Puolet ehdin jo lukea, ja vitsit että samaan aikaan oon ihan haltioissani siitä kirjasta ja siitä, mitä kirjailija teki ja miten se kertoo päätöksestään, ja samaan aikaan mua ärsyttää suunnattomasti, että olen itse alitajuntaisesti haaveillut tuommosesta jo kauan, mutta että semmoisen päätöksen tekeminen ei ole helppoa ja siihen tavoitteeseen pääseminen enemmän ku haasteellista. Mutta kyllä toi kirja on jo nyt antanut mulle paljon! Eli kiitos hirveästi kirjasuosituksesta!

  2. Ooh, mulla oli skidinä noi ponikärryt vauvaponilla! (keskimmäinen hylly)
    Sekä myös sellainen merihevonen!
    Kivaa muistaa jotain leluja lapsuudesta.:)

    (ps. mä en pääse taaskaan kirjautuu omalla nimellä bloggeriin, siksi oon “nimetön”.)

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s