Kuulkaas enot vol. 2

Mun mielestä Pmmp on kyllä melko metka. Vaikka inhosin rusketusraitoja ihan superisti silloin aikanaan. Mutta silloin mä inhosin kaikkia muitakin radiohittejä. Tai siis sellasia, joita soitettiin alvariinsa. En edes kuunnellut niitä, inhosin vaan. 🙂

Mutta joo, on mulla muutakin, vaikka ihan oikeasti on kengistä ja kellosta tulleet nolot rusketusraidat! Vaikka olen parhaani mukaan pysytellyt sisätiloissa. Ihan kyllä vaan sen takia, kun kotona on niin kivaa 🙂 Mutta pyöräillessä väkisinkin tulee väriä. Ei siinä, se on kivaa ja sopii minulle. Ja salaa elättelen toiveita, että se sulattais massaa…

Mutta nyt siis asiaan! Tehokas viikonloppu! Enkä tarvinnut untakaan niin paljoa, kun virtaa riitti niin paljon! Sain paljon aikaseksi! Tyhjensin kirjahyllyä, nyt oli kyseessä oikeasti tehokas tyhjennyt! Laitoin pois sellasia kirjoja, joiden olen ajatellut “kuuluvan” minun kirjahyllyyni, vaikka tiedän etten koskaan enää lue niitä, eikä niiden omistaminen lisää millään lailla minun arvoani. Saman tein cd -levyilleni (mä olen tosiaan niin vanha, että kerään kaiken musiikkini cd-levyinä, ja niiden omistaminen on “coolia”), laitoin pois n. 20 levyä, joista osa on tuotu Tallinasta…mutta isompi osa oli “alternative” ajoilta. Joukossa oli levyjä, joita en ole koskaan edes kuunnellut…ne on ollu vaan “pakko” ostaa ollakseen tosi alternatiivinen. Otin joitain levyjä autoon kun kävin hakemassa nukkekotia, kuunnellakseni olisko niistä vielä meille iloa…no ei ole. Eli jos jotain kiinnostaa 90 -luvun alun musiikki, niin kannattaa tulla Koiraryhmän pöydälle notkumaan sillon kun meillä on se kirppis. Mä en muista koska, mut kyllä mä siitä vielä hehkutan lähemmin 🙂 Joo, eli noita tyhjensin ja sain itselleni paljon kepeämmän olon 🙂 Maustehyllynkin siivosin.

Perjantai-iltana elokuvaa katsoessame nähtiin kun hiiri juoksi keittiön lattian poikki hellan taakse. Chris innostu, et nyt me napataan se. Suurella vimmalla tukittiin kaikki mahdolliset kolot ja just kun C oli laittamassa sitä ansaa, niin se saakelin hiiri rynnisti Kenain jalkojen välistä (mistä lie helvetin olemattomasta raosta päässyt) takaisin turvapaikkaansa. Kenai oli ihan ihmeissään, saatto olla, että se ehkä sai kosketettuakin sitä hiirtä. No, kun kerta C:n lukuisat ei olleet tuottaneet tulosta, päätin minä virittää ansan. C yritti jotain urputtaa, mutta nyt ei ollut aika urputukselle vaan hiiren metsästykselle. Jatkettiin elokuvan katsomista ja ei aikaakaan, kun ansasta kuului ääntä! Minä olin napannut hiiren!!
Finally! We trapped the mouse!
C kiinnitti laatikon pyöräntarakalle ja kuskas hiiren kohti uusia seikkailuja! (joo, tiedän niiden reviireistä ja kuinka pienet mahdollisuudet niillä on selvitä oman alueensa ulkopuolella, mutte nyt sillä ainakin on mahdollisuus)

Lauantaina hain auton, ja kävin Jäkessä kirppiksellä. (mä oon nähnyt todella paljon vilkkaita unia ja mun on jotenkin siitä syystä hankala hahmottaa mitä olen milloinkin tehnyt, mikä on totta ja mikä ei. Onko jossain ollut juttua Jenni Vartiaisesta ja siitä kuinka hän on just suomalaiseen makuun tuotettu?). Ostin jotain pientä ja jätin paljon ostamatta. Ai nii, ekaks käytiin torikirppiksellä. siellä oli just tytöille hyvä discopallo. Mut se vanha luuska pyys siitä kolme euroo! En ostanut. Sitte hain sen auton, kävin kaupassa, toisella kirppiksellä (löysin vihdoinkin Lassillekin jotain! Jotain lego ukkeleita ison läjän). Koko ajan kummitteli discopallo mielessä. Hitto. Menin takas, kysyin et saakos en kahdella eurolla, sai. Joten nyt mulla on discopallo tyttöjen kuvausjuttuihin. 🙂
Me saatiin äitiltä hillitön läjä mansikoita, joten loppupäivä meni aika pitkälti niiden parissa. Perkasin, pakastin, hillosin.

Sunnuntaina olin taas supernainen. Tein kaks piirakkaa, joulukinkku kokeilun kirjaa varten (jonka kanssa kävi hassusti! soijajauhojen sijaan laitoin keinomakeutettua vaniljan makuista soijaproteiinia! hups!), keitin tomaatti-sienikastiketta säilöttäväksi, tein mansikka-vanilja luksushilloo, otin Mimistä kuvia, laitoin huudon Ribbonetta Wish nukesta, kävin Jäkessä hakemassa Pimpulan yökylästä, ahdistuin rahatilanteestani, päätin, etten ahdistu rahatilanteestani.

Tässä kuvia:
Strawberry-Rhubarb Pie
Blueberry Pie

_MG_8674

IMG_8707

IMG_8710

Bambi ja “iskä” (C kuolis jos tietäis, että kirjotin noin!! ha hahah!)
_MG_8717

_MG_8733

_MG_8700

_MG_8715

Ja sitte kuulkaas vielä sokerina pohjalla, jotain joka teki viikonlopusta ihan täydellisen, 8,5 vkoa

_MG_8698

Aamulla tai illalla aloin miettimään sitä nuken tilaamista. Mä siis laitoin jo huutoni siihen, eikä sitä varmaan muut huuda. Mua ei siis se kaduta yhtään, mutta jotenkin harmittaa vaan, et mä olen tällänen. Jotenkin mulla on sellanen olo, et voisin olla ilmankin, mutta se olis sitten semmonen tyhjä kolo, mihin se kuuluis (sillä on jo nimi ja pieni tarinakin – Lola, Mimin pikkusisko, joka muuttaa Tokioon Bambin kanssa asumaan, Mimi tästä hermostu ja teki itsestään vähän vähemmän kiltin näköisen). Joka tapauksessa päätin, että ne kolme muuta huutoa mitä mulla oli mielessä (ihan mielettömän ihania Sindyn huonekaluja) saa nyt olla. Eli tämä nukke ja ei muuta. Pitää siihen vitun (kirjaimellisesti) lääkäriinkin säästää.

Saatiin muuten äidiltä mun mummin vanha lipasto♥. Sille pitäis keksiä joku sopiva paikka olohuoneesta. Mä saan mun kaikki kolme (oikeesti 2,5) hienoa astiastoni sen uumeniin. Ihanaa 🙂 Lipaston mukana tuli vihdoin ja viimein Bambi takaisin mummolasta. Äiti oli paljon sille virkannut, mutta ne ei ihan ole vielä sellaisia, että olisin ottanut kuvia. Täytyy koristella tai värjätä ne. Sitte.

Tässä kaikki. Repikää siitä.

Ehkä sittenkin vielä tosta rahankäytöstä. Tai siis jostain siihen liittyvästä. Mä ihan oikeesti yritin olla ostamatta, mutta jossain kohdin (aika alkuvaiheessa) tunsin sen toivottomaksi, tiesin että se nukke tulee päätymään minulle. Mutta hyvä asia tässä on se, että mä olen oikeasti miettynyt asiaa tosi paljon, ja nyt jälkeenpäin koen sen jotenkin sen arvoseks, että sitä kuuluukin aamuyöstä vähän nihkeenä miettiä. Sillon mä päätin olla huutamatta niitä Sindyn huonekalujakin. Niin, et kyllä mulla joku pieni järjen hiven on olemassa, jossain. Sen Sindyn kph paketin mä kyllä olen jo huutanut, sitä en saa peruttua. Eikä kukaan tule niin kalliilla siihen väliinkään, kun niitä oli paljon edullisemminkin siellä tarjolla. Mutta kph mulla on ollutkin puutelistalla. Ei keittiö, jota olin siis huutamassa. Siitäkin olin jo muuten päättänyt, että mä huudan ton, hinnalla millä hyvänsä. Mutta sain käännettyä kelkkani ajoissa pois! Hyvä hyvä! Nyt saa taputtaa.

Muikkis.

♥ Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s