Animaliaa ja silleen

Eilen poljin töistä Animalian toimistolle, ensimmäiseen PKS tapaamiseeni. Siellä oli pari tuttua naamaa ja pari tuntematonta. Kaiken kaikkiaa aika vähän meitä oli, koiraryhmä veti selkeesti enemmän, ehkä se tuntuu jotenkin konkreettisemmalta.
Mä en ihan päässyt juttuun mukaan, kun niillä oli aika paljon projekteja meneillään, eikä me oikein keskusteltu meidän missiosta. Silti tuli semmonen olo, että haluan olla siinä mukana. Sain lainaksi sen suomalaisen “aktivistin käsikirjan”. Tänään luin siitä ehkä viisi sanaa hammaslääkärin odotushuoneessa. Se ei välttämättä ole sellainen kun toivon sen olevan. Ollaanpas sitä negatiivisia. Ai nii, vitsi huomasin ittessäni ihan tosi kuumottavan piirteen: aina kun joku puhu (tai siis usein) jotain ihan asiaa, niin mä mielessäni laskin siitä leikkiä. Koko ajan. Onneks en kuitenkaan sanonut mitään ääneen.

Eilisiä usvakuvia.
_MG_9623

_MG_9632

Mullahan oli myös Angelina ja Lola mukana 🙂
_MG_9635

_MG_9655

Joo, ja sit mulla oli jotain yllätyksiä, jotka ei sitten toimineet yhtään. Otin väkisin kuvan, että näkisitte mitä muuta nukkejen lisäks oli.

IMG_9647 Poneja oli oikeesti neljä, mutta yks ei näy kuvassa ja toinen oli laukussa pudotettuaan kaikki viisi sarveaan. Mä oon varmaan näistä poneista puhunut aiemminkin, ostin ne viime vuonna Ofeliasta. Todella hienoja.

Tänään olin hammaslääkärissä. Mä tarviin sellasen jutun, etten pureskelis öisin hampaitani. Mua ei yhtään jännittänyt tai pelottanut kun menin sinne, mut sit se nainen alko pelottelemaan…huh huh…tosi kuumottavaa. Mut hyvin se meni, ja nopeasti. Olin töissäkin melkein ajallaan. Ajoin Malmilta kehä 1:stä pitkin Pitäjänmäkeen. Mulla on hassu vaje taidoissani. Tai siis hitto miten se sanotaan, niinku oon tosi huono jossain. Osaamaton. En osaa hahmottaa esim Helsinkiä ollenkaan. Olen ulkoa oppinut menemään erinäisiin paikkoihin, mutten osaa ajaa jostain paikasta toiseen, vaikka molemmat olis tuttuja, ilman että palaan takasin päin niin paljon, että on jo tuttua. Siis vaikka tänään, todellakin osaan ajaa malmille ja osaan ajaa töihin, mutta en yhtään osannut yhdistää Malmia ja työpaikkaa. Ja se olikin lopulta tosi helppoa ja yksinkertaista.

Tilasin taas jotain. Olen tilannut niiiiiin hirveesti kaikkea nukkekrääsää. Hävettää. Oikeesti. Mut silti odotan, että niitä alkais pikkuhiljaa tipahteleen postilaatikkoon. Eilen tuli itse asiassa ekat. Mut ne tulikin muistaakseni Hollannista. Pikkusille mekot 🙂 Hiukan söpöt!
_MG_9657

Tilasin sellasen univormusetin, jossa on kahdeksan erilaista asua, ei juurikaan mitään käyttövaatteita, mutta kuvauksiin varmasti hauskoja (voi itku…niinku ne nuket tarttis käyttövaatteita…). Mutta ennen kaikkea mä halusin saada tarjoilijattaren asun Bambille sen herkkukauppaan 🙂 Sit mä tilasin pienen pienen jääkaapin Yukarille, ja pikkiriikkisen kanin häkkeineen ehkä Lolalle. En tiedä vielä. Ihan kamalaa.

Tänään töistä menin suoraan keskustaan, Taiteiden Yöhön. Nyt voin väittää olleeni siellä, vaikka oikeasti notkuin Animalian pöydällä 25 minuuttia. Ja lähdin sitte kotiin “leikkimään nukeilla”. (oikeesti en sit leikkinyt kuin ihan vähän, ja sekin vaan sen takia kun P oli tehnyt hienon “asetelman” ja Kenai tuhos sen, niin äiti sitten korjasi ja vähän laittoi pinnejä hiuksiin jne.)

Sain ihan vähän siivottua pöytää, maalattua magneetteja (Rilakkuma) ja liimailtua käyntikortteja. Vielä olis niin paljon kaikkee pientä tekemätöntä, mutta huomenna taas kauhee kiire. Pitäis käydä suihkussa, kaupassa ja mennä Kattilahalliin skräppäämään.

Mut hei, mä meen nyt nukkumaan. Eikä, kun vielä siitä Animaliasta. Siellä oli onneks yks nainen, jonka muistin eilisestä PKS tapaamisesta. Juttelin paljon sen kanssa. Ja sitten alkoi se eläintanssi. Hassua oli se, kun siellä tais olla ihan oikea koreografi ja se oli tosissaan. Mä en tiedä, et oliko ne kaikki muutkin tosissaan. Mun mielestä tanssivat eläimet ei voi olla tosissaan. Eikä niitä pidä ottaa tosissaan. Vaan ehkä siinä piileekin sen hienous? Ja joo, siellä tais olla se sarjakuvapiirtäjä Milla tai jotain. Mä en siitä sen siilistä välitä, mut se tyttö olikin yllättävän ihana. Tai en mä todellakaan sen kanssa jutellut, mut se ei näyttänyt ollenkaan siltä miltä mä ajattelin sen siilin piirtäjän näyttävän. Oikein kiva.

Yks vielä. Siinä koiraryhmässä on ainakin yks virkkuu/neulonta taitoinen, joka tekee mulle nukenvaatteita ja mä maksan niistä koiraryhmälle. Vähänkö hienoa!!

Mut joo, menkää tekin nukkumaan niin mua ei niin harmita, että mun täytyy nyt mennä. Älkää ainakaan tehkä mitään kivaa sillä aikaa kun mä oon poissa.

Kysymys: Myyrä vai Totoro?

One thought on “Animaliaa ja silleen

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s