Koiruuksia – lisätty tekstiä, kun unohdin aluks sen tärkeimmän – pahoitteluni

Raisa ja Kenai

Ajattelin välillä jotain vähän kevyempää postata. Eli siis vaikka koirista. Mutta ongelma on se, että jos mä haluaisin hauskan pikkupostauksen suloisista ja ihanista koirista, mun pitäis kirjottaa muiden koirista, vaikka tästä alla olevan kuvan Gunnarista

Me and the Birthday Boy

Gunnar on tosi kiltti, pieni ja suloinen. En mä oikein muuta osaa siitä sanoa, kun en silleen ole G:n kanssa hengaillut.

Ehkä mä sit kuitenkin kertoisin meidän koirista…? Vaikkei ne olekkaan niin kovin ihania, ainakaan tällä hetkellä. Tai Risto kyllä on. Kenai ei.
Olenkin varmaan jo kertonut, että Kenai on asunut Suomessa ihan pennusta pitäen, yhdellä omistajalla. Jolta lopulta meni hermot, kun Kenai ei yksinkertaisesti oppinut olemaan yksin tuhoamatta ihan kaikkea. Kenai aiheutti mm. 30 000 euron vesivahingon.
Poika, edesmennyt koirani, oli myös melko lailla haastava tapaus. Josta “päästyäni” (oikeasti Pojan kuolema on ollut tähän astisen elämäni vaikein kokemus) minä vannoin ja vakuutin, että seuraava koirani on pieni, sievä narttu, jonka voi tarvittaessa nostaa syliin. Ja niin meille tuli Risto ja Kenai, yksi pienen vasikan kokoinen vanha, täysin kouluttamaton rohjake ja toinen, keskikokoinen älykäs (älykkyys on koirilla enemmänkin miinusta kuin plussaa!) ongelmatapaus. Molemmat uroksia.

Alkuun meillä ei ollut Kenain kanssa ongelmia, koska C oli aina kotona. Ekan kerran kun jätettiin ne keskenään, Kenai repi kaapeista ovennupit, aukas ikkunan ja päästi itsensä ja Riston karkuun. Kenai jäi itse hengailemaan siihen meidän nurkille, mutta Risto löyty kauempaa.

Ongelmia oli enemmän Riston kanssa, sillä Risto ei ollut Venäjän vuosiensa aikana tottunut lapsiin, eikä kait sit oikein miehiinkään. Meillä joutu sitten lapset ja C väistelemään nukkuvaa Ristoa ja heränneen Riston hampaita. Käytiin koirakoulussakin tästä aiheesta, mutta se ei kyllä tuntunut tepsivän laisinkaan, ja kouluttaja halus ennemmin kouluttaa Kenaita, ja lopulta huomasin olevani Kenain kanssa tottelevaisuuskoulutuksessa Riston ollessa “jäähyllä” kodinhoitohuoneessa. Siinä kohtaa soitin niille ja ilmoitin, ettei haluta jatkaa.
Ongelma ratkesi Riston kanssa enemmänkin huumorilla kuin millään jäähyillä.

Hetken aikaa meillä menikin kaikki oikein kivasti, lapsetkin pysty (ja pystyy vieläkin) ulkoiluttamaan poikia ja kaikkee sellasta herttasta.
Ja sit Chris meni kouluun. Kenai veti herneen kirsuunsa ja pisti kämpän tuhannen p***un päreiks. Oon tainnut niistä sen pakastimen sulatuksista ja jääkaapin tyhjennyksistä kertoakin. Touhu alkoi menee sen verran vakavaksi, että C halus viedä sen lääkäriin, varmaankin saadakseen sille jotain rauhottavaa. Viikkiin oltais päästy lähetteellä sellaseen ongelmakoira -juttuun, mut C ei halunnutkaan mennä sinne, se on vakuuttunut ettei Kenaita auta mikään muu kuin lääkitys. Ja eihän en suomessa koirille rauhottavia anna tollaseen käyttöön. Jenkeissä kyllä, C:n isän koira syö rauhottavia joka päivä…
Joka tapauksessa, eilen K oli tuhonnut olkkarin lattian. Että silleen…Mitäköhän tänään?

On ne kuitenkin vaan niin ihania. Vaikka ihan oikeesti ottaa kyllä päähän kaikki se tuho mitä päivittäin meidän poissa ollessa tehdään. Ja Kenain itsensä puolesta tuntuu kyllä tosi pahalta, kun sillä on niin paha olla. No, Chrisillä on vielä muutama kuukausi koulua…

Risto

Risto

Lisäys! Unodin sitten laittaa yhden todella tärkeän asian, nimittäin sen, ettei nämä ongelmat suinkaan johdu siitä, että koirat ovat tulleet Venäjän koiratarhoilta. Useimmiten ne koirat mitä sieltä tulee on todella kilttejä ja jotenkin näyremmän ja herkemmän oloisia, kuin kenneleistä otetut “kasvatetut” koirat. Ja sit mukaan mahtuu ongelmallisempia tapauksia, aivan niin kuin rahallisesti arvokkaisíin rotukoiriinkin. Niin, että vaikka meille kävi näin se ei tarkoita sitä, että kaikille muille kodittomille koirille kodin tarjoavillekin kävis samalla lailla.
Eilen oli se iloinen kierukanvaihtopäivä! Mä olin tilannut netistä yhden hauskan paperiaskartelu-jutun ja sitä tein odotushuoneessa. C luki. Pinja oli kotona koiravahtina. Yllättävän hyvin ja nopeasti se vaihto meni. Saakelin kipeetä se teki, mutta sen verran nopeesti, ettei jäänyt kauheeta …uh…jotain. Lääkäri ja hoitaja, joka oli siellä vaan pitämässä mua kädestä :), molemmat kehuivat minua oikein reippaaksi 😀

Uusi kierukka paikoillaan (meinasin kirjoittaa pimpissä, mutten kehdannut) lähettiin Stockalle, josta ostin mukamas Pinjalle koiranhoitopalkkioksi todella ihanan Monster High -nuken, Frankie Steinin ♥ Ne on niin hienoja. Sit ostettiin donitsit ja käytiin syömässä sushia ♥ Ja mulla oli maha kipeä koko ajan.

Vietiin mun pyörä junalla kotiin, kun ei tehnyt mieli pyöräillä. Autoonkin saatiin se tungettua, mun kyllä täyty pitää kiinni, ettei pyörä olis tipahtanut avonaisesta takaluukusta.

Mulla on taas hienoja ideoita, mutta niin harmillisen vähän aikaa niiden toteuttamiseen. No, kyllä tää tästä. Mä meen nyt. Moi.

♥ R

Nii, kiitos kaikille kommenteista!! Ne on ihania, ja arvostan niitä todella! Ja kaksi uutta lukijaa!! ♥ Ihanaa! Tervetuloa! En ole aina näin sekaisin, mutta usein kuitenkin.

4 thoughts on “Koiruuksia – lisätty tekstiä, kun unohdin aluks sen tärkeimmän – pahoitteluni

  1. Voi sentään tuota koiratuhoa. Hirveän ihanaa, että olette antaneet kodittomille koiruuksille kodin, ja toivon, että ongelmat ratkeaa!!! Mun ex oli jenkki, ja senkin äidin koira söi rauhottavia, vaikka se oli superkiltti labbis. Älä kysy miks… Mutta niin söi sen mun exän velikin levottomuuteen lapsena hahhah. Taitaa olla tuo “better living through chemistry” aika tyypillistä jenkkikulttuuria kyllä.

    Minna

  2. Hahah! Joo, ylikiltti labbis on se miehen vanhempien koirakin…jenkit on niin kummallisia. Jostain luin, että amerikaklaiset lapset syö enemmän rauhottavia kuin kaikkien muiden maiden lapset yhteensä…
    Mä olen menossa tänään Ongelmakoira -iltaan, ehkä sieltä sais jotain apua…

    ♥ Raisa

  3. Apua, mulle tuli hirveä halu auttaa sua ja sun koiria! Voin melkein kuvitella, missä koirakoulussa te ootte käyneet… Eroahdistus on koiralle karmiva tila. 😦 Yks (alkuperältään suomalainen) kiertolainen mulla kävi siitä parantumassa ja lähti tutulle kotiin, kun ei soveltunutkaan mun pikkukoiran kaveriksi, vaikka olikin muuten ihana eläin.

  4. Kiitoksia, Anonyymi!
    Meillä on nyt hieman parempi tilanne, katsotaan miten se tästä etenee. Eletään ihan hassua elämää, jossa puetaan ulkovaatteita päälle alvariinsa, istutaan alas ne päällä, riisutaan, rampataan yläkerrassa, ommellaan ennen töihin lähtöä. Kyllä se tästä. Kun vaan olis älynnyt tehdä tämän jo silloin kun Chris oli kotona, meillä oli vuosi aikaa harjotella yksin oloa…

    ♥ Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s