Ihana, kaunis Helsinki

On vähän pääkaupunkikeskeinen postaus. Varoitus.

Vitsi, eilen olosuhteiden pakosta jouduin muuttamaan tuttua pyöräilyreittiäni ja sitä kautta eksyin Helsingin idyllisimmälle kadulle! Oli niin ihanaa, että kotiin pääsyn viivästyminenkään ei yhtään harmittanut. Olin ymmärtääkseni jossain päin länsi pakilaa. Oli yks kadun pätkä, joka oli reunustettu kokonaan ihanilla, kauniilla rintamamiestaloilla. Ei yhtään tylsää uutta taloa missään. Varmaan yhtä lailla sykähdyttävä näky kesällä, kun kaikki on vehreää. Talo on kyllä niin ihania, silloin kun ne on ihania 🙂

First snow

Kotona oli keittiön lattia valmis ja Chris laittanut jo ison osan kalusteistakin paikoilleen. Syötiin päivällinen kamalan myöhään (kun olin taas ollut töissä ihan liian pitkään!), mutta kuitenkin keittiön pöydän ääressä!

Kuvassa samainen pöytä, mutta vähän eri ihmisten ympäröimänä. Eikä meidän päivällinen ollut ollenkaan noin hirveä 😉 C oli tehnyt yhtä bravuuriaan, dalia. Nam!

Tänään on koiraryhmän kokous, siellä keskustellaan ainakin tulevasta Viipurin reissusta. Mä päätin, etten ainakaan automaattisesti ole lähdössä mukaan. Täytyy nyt katsoa, kyllä mä siis kovasti haluaisin, mutta vähän hirvittää olla kotoota pois, varsinkin jos lapset on silloin kotona. Viime vuosi, varsinkin syksy meni ihan pipariks ton asian suhteen, kauheen usein mulla oli kaiken maailman menoja just silloin kun lapset oli kotona. Tänä vuonna en aio tehdä samaa virhettä. Hyvä alku, lapset tulee tänään isältään kotiin ja mulla tosiaan koiraryhmän kokous ja huomenna PKS -kokous. Lauantaina kolme tärkeää tapaamista, joista kaksi liittyy työhön ja yksi  minun hyvinvointiini (syömään ja leffaan). Säästäväisenä mietin hetken aikaa tota leffaan ja syömään menoa, mutta mulla on vielä käyttämättömiä virikeseteleitä, niin hyvin voin mennä, eikös vaan? Varsinkin, kun aion olla muuten tosi tiukkana 🙂

Välillä, kun mietin sitä, että aikanaan saan luottokortin maksettua, niin mulle siltikin tulee semmonen sadasosasekuntin kestävä riemu, et sit mä voin ostaa vaikka mitä!¨
 Mulla oikeesti, vaikka olenkin ihan kamala raha-asioissa on joku pieni sisäinen suojelumekanismi noissa jutuissa (malttakaa hetki, tää kyllä liittyy jollain tapaa tohon mitä just kirjotin, tai ei ehkä, mut ääk, jotain), sillä esim. luottokortin hankkimisen kanssa vitkuttelin tosi pitkään, koska tiesin, että olisin ihan holtiton sellainen taskussani. Lopulta “jouduin” sellaisen hankkimaan, kun hetkellisesti erosin silloisesta avomiehestäni (jonka kortilla olin hoitanut “pakolliset” Hello Kitty nettiostokseni) ja vaikka palattiin yhteen joksikin aikaa, en kortistani enää luopunut… taannoin pankissa yritin vaihtaa korttini sellaiseen, jossa ainoastaan pankkikorttiominaisuus, pankkivirkailija oli ehdottomasti sitä vastaan, sillä silloin olisin jotunut maksamaan parinkympin vuosimaksun kortistani, visa -ominaisuus taas teki kortista “maksuttoman” – hitto mitä kusetusta. Ja mä vielä sanoin, että olen tosi huono korttini kanssa. Mut just sellasestahan ne tykkää, niin kauan kun laskunsa pystyy maksamaan ja aina minä olen pystynyt. Kaikesta huolimatta en ole joutunut maksuvaikeuksiin tai muuta ikävää.

Aamulla meillä oli makkarissa 27 astetta lämmintä. Ihan kamalaa. Tuli kiire tuulettaa pupujen huonetta, sillä se on semmonen pieni koppero, joka lämpenee tosi kuumaks, jos on lämmetäkseen. Muutenkin sai avata ikkunoita ja tuuletella, kun oli niin läkähdyttävää.

Joop. Ei muuta. Edelleen tosi hyvä olo 😀 Hassua, mutta mulla on rauhallisempi olo, silleen niinko hiljasempi. En tiedä voiko uusi vuosi, tai sen tiedostaminen, oikeasti vaikuttaa näin isosti. Mukavaa on joka tapauksessa.

♥ Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s