Raisa tykkää Raisasta!

Heips!

Kuulkaa, kun on kerta  paljon asiaa! Jopa niin paljon, etten tiedä mistä aloittaisin.  Aloitetaan helpoimmasta, eli mitä olen tehnyt. Ommellut ja lopulta eilen sitten Helmihulinoissa ompeluksiani myynyt. Tykkään kovasti koulun pienestä talvitapahtumasta. Taloudellisesti se ei todellakaan ole ”vaivan arvoinen”  (en edes uskaltanut laskea, mitä siitä olisi tuntipalkaksi jäänyt), mutta kun se on niin mukavan stressitön tapahtuma. Pöytämaksu on 20 €, paikka on lähellä ja vaikka se varmasti on järjestäjille iso juttu järjestää, niin myyjille se on melko leppoisa neljän tunnin rupeama. Jotta silleen. Ihan hassu juttu, reilu vuosi sitten, ollessani dösässä, näin kun vanhempi naishenkilö tapasi samaisessa bussissa jonkun puolituttunsa.  he istuivat minusta kuuloetäisyydellä ja koko matkan ajan tämä vanhempi nainen ”myi” tutulleen edustamaansa tuotemerkkiä ja kotikutsuja. Tuttu oli selkeästi vaivaantunut. Ei lähtenyt ”sillä kertaa” järjestämään x-kutsuja kotonaan. Ja sitten näinkin samaisen vanhemman naishenkilön Helmihulinoissa vuosi sitten, edustamassa taas tätä samaista tuotemerkkiä ja tekemässä pienestä maksusta y –hoitoja (en tietoisesti kerro, mistä tuotemerkistä ja hoidosta oli kyse, koska en halua häntä tunnistettavan kirjoituksestani, oli kuitenkin sen verran hellyttävä tapaus) ja tänä vuonna Hulinoissa siellä hän taas oli!  Ja aitiopaikalta seurasin, kun oli hieromassa kauppoja toisen ”kotikutsu” esittelijän kanssa. Jotenkin tämä asialleen omistautuminen oli ihailtavaa, vaikkakin itse pyrin kiertämään näin tarmokkaat myyjättäret kaukaa.

Lapset leipoivat opastuksellani myyjäisiin pikkukakkusia ja mansikkaunelmia. Vähän joutui äiti pelastelemaan, kun meinas unohtua sokerit, mutta muuten onnistui oiekin hyvin.  Jostain syystä leivonnaiset eivät kuitenkaan tänä vuonna tehneet kauppaansa LMikä kylläkin tarkoitti sitä, että kotiin viemisiä oli riittävästi. Chris lupautui ostamaan mansikkaunelmat ja me lasten kanssa syötiin itsemme ähkyyn minttu-suklaa pikkareista. Jonka jälkeen totesin, maatessani sohvalla voimattomana, että ehkä yletön sokerin syöminen ei enää yksinkertaisesti sovi minulle?

Eilen illalla tilasin jotain ”ekstraa” netistä! Ekaa kertaa sitten marraskuun lopun!  Tilasin Dexterin viidennen kauden C:lle ja minulle häälahjaksi! Toivottavasti se ennättää tulla perjantaiksi, hääpäivä siis sunnuntaina. Setti maksoi 22,90, postikuluineen. Marraskuussa se maksoi vielä yli 30 euroo 😉 Tästä tilauksesta ei kuitenkaan tullut yhtään sellainen olo, et pitäis katsoa mitä kaikkea muuta kivaa olis tarjolla. Musta on tullut ihan outo.

Illalla tein ensimmäisen kuukausiyhteenvedon rahankäytöstäni. Kiitos keittiön lattian rahaa on mennyt ihan hirveesti, ja myös jouduttu lainaamaan. Mutta siltikään ei holtittomasti, tai mitenkään ahdistavasti. Lainatut saadaan viikonloppuna maksettua. Kaksi uutta laskua tullut, liittyen kotiin ja asumiseen, ne vähän jo horjuttaa, eikä nekään muuten, mutta kun C:n opintotuki ei ole tullut eikä se näin ollen pysty maksamaan omaa osuuttaan. Kyllä se siitä.

Yhteenvetona: (niin, mä en sitten koskaan tarkoita kerskua millään rahaan liittyvillä asioilla, tää on vaan puhdasta iloa siitä, kun olen pystynyt itseäni hillitsemään. Meillä tuskin koskaan tulee olemaan sellaisia tuloja, joilla kerskua yhtään kellekään. Ja näin on hyvä). Luottokortissani, joka on ”aina” ollut viimeistään kaksi viikkoa ennen minimilyhennyksen maksua niin täynnä, että Luottokunta on pistänyt sen puolestani käyttökieltoon, on nyt n. 1200 euroa ”tyhjää”. Kaikki laskut on maksettu ajallaan ja vaikkei kaikkea ihan omalla rahalla ollakaan pystytty maksamaan, on tämäkin ihan vaan siitä syystä, että C:n piti lähettää joululahjaksi saamansa shekit Jenkkeihin, eikä ne ennättäneet tilille ajoissa. Säästössä on jo ensi vuoden Amerikan matkaa varten pieni pesämuna, samoin kotikatasrofirahastoon säästäminen on aloitettu, hyvin pienellä summalla. Olen saanut lapset innostumaan säästämisestä. Molemmilla oikein mukavat säästöt (puolet kaikesta rahasta jonka saavat laittavat säästöön ja puolet saavat käyttöönsä.) Ja olen vielä lisännyt heidän tileilleen menevää säästösummaakin, niin että sitten aikanaan kun rahaa johonkin isoon ostokseen tarvitsee, sitä myös on. Hyvä minä!! Kaikki tämä tuntuu niin hyvälle!  Oikein loistava alku, ennen kaikkea juuri minulle! Sillä ennen tätä mulle ei oikeasti ole ollut minkäänlaista itsehillintää, mitä shoppailuun tulee. Kaikki kiva on täytynyt saada.

Miten mä olen sitten tähän päässyt? Isoin ja kaikista parhaimmalle tuntunut päätös, on ollut shoppailun lopettaminen käytännössä katsoen kokonaan. Siis kaiken sellasen ajanvieteshoppailun. Töissäkin pystyn keskittymään paljon paremmin, kun en ole surffailemassa eri liikkeiden sivuilla. Mitään en oikeasti tarvitse.

Ruoan suhteenkin olen tehnyt aika isoja muutoksia! Teen kauppalistan ja nyt oikeasti pitäydyn siinä. Voisin melkeinpä väittää, että meidän kauppalaskut on melkeinpä puoliintuneet. Aikasemmin jos kävin isossa kaupassa, oli lasku n.80-100 €, nyt se on n. 50 € ja viimeksi ostin vielä ladattavat paristotkin! (ja kameran salama toimii taas!)

Onko kaikki ”köyhäily” ollut vaivan arvoista? Onko pennin venyttäminen ollut ihan kamalaa? On. Ja Ei. Oikeesti, tämä on ollut todella antoisaa. Mun mielialat ei heittele laidasta toiseen uusia tavaroita odotellessa ja visalaskuja avatessa. Oikeesti, aina aikasemmin visalaskun saapuminen on ollut kuukauden kauheimpia hetkiä, mut tässä kuussa mä olen kärkkynyt sitä! Voi olla, että tälle säästäväisyydelle käy niin kuin kaikille muillekin mun ”hömpötyksilleni” mutta kerrankin olen innoissani jostain fiksusta, jostain josta ei tarvitse tuntea syyllisyyttä eikä sitä tarvitse piilotella puolisolta 😉 Vielä kun saisinkin sen raha-asiat kuntoon…no, ehkä seuraavassa elämässä.

Hyväntekeväisyydestä: Myönnettäköön, rahalahjoituksia en näiden neljän viikon aikana ole tehnyt, mutta jäsenmaksuja maksanut useampaan järjestöön, ollut mukana Animalian kahdessa eri ryhmässä ja tehnyt ison ja mielestäni myös ihan arvokkaan lahjoituksen Hesylle. Sekä Pinkkiksen (askartelutarvikkeita) että omiin nimiini. Haasteena on saada lapset jollain tasolla myös innostumaan tästä. Siis ymmärtämään hyväntekeväisyyden hienouden, sen että vaikkei itse kylpisikään rahassa, voi siltikin auttaa niitä, joilla on  asiat vielä huonommin. Pinjan kuvittelisin olevan helpompi tässä suhteessa. Lassi liikaa isäänsä tullut… No, askel kerrallaan!

Ehkä huomenna se kirja-arvostelu. Tein hienon löydöksen siihen liittyen J

Hauskaa alkanutta viikkoa! Kenai menossa ens viikon pe tuhmien koirien käytösklinikalle Viikkiin. Totesin aamulla sen repineen myös mun pyöräilytakkini hihan. Että silleen. Ja vielä tiedoksi uusimmat uutiset: Puputyttö poikii. Siis en minä, pöljät! Vaan kirjailijaminäni 😉
Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s