Malmi

Olen viimeiset kolme päivää viettänyt Malmilla, enimmäkseen kylläkin sisätiloissa, turvassa Malmilaisilta. Tänään koulun (töihin liittyvää tutkintoa suorittamassa)  jälkeen jouduin käymään paikallisessa pankissa, tai siis pankki kyllä monikansallinen, mutt akonttori paikallinen. Siellä oli todella kuumottavaa, asiakkaita (ok, yksi asiakas), jotka vähät välittivät jonotusvuoroista (vai miten se sanotaan), mies joka nosti tililtään muutaman kolikon, juoppoja, äiti, joka keinutti tyhjiä vaunuja (sillä oli se vauva kyllä sylissä) niin, että ne koko ajan osui minuun (se tuli viereen istumaan ja tunki ne vaununsa minun eteen, kivat sulle, tampio) ja minä.
Pankista päästyäni menin siihen toiseen isoon kauppaan, en cittariin. Järkeilin, että käymällä ruokakaupassa, josta en pidä säästän rahaa, kun en viihdy siellä. Ja tosiaan, halusuin sieltä vaan äkkiä pois, eikä mieli tehnyt ostaa mitään, mikä ei ollut listallani, paitsi paahdettua sesam öljyä, joka oli kotoa loppu (vähän luksus tuote, mutta käytetäänkin sitä enemmänkin mausteena). Melkein vuoden, tai ainakin todella pitkän ajan odotettuani, oli vihdoin ja viimein uusin Yotsubakin ilmestynyt kaupan hyllyille! Oi sitä riemua! Soitin heti Pinjalle, jonka puhelin ei ollut päällä. Chriskään ei vastannut, jota olisin pyytänyt viemään puhelimen muksuille, jotta olisin voinut välittää heille iloisen viestin 😦 Siellä oli myös uusi, mielenkiintoisen oloinen manga, Arki.Ostin myös sen. Törsäystä, yup. Mutta jos saan poikani lukemaan edes jotain, on se pienen uhrauksen arvoinen 🙂 Ehkä kerron myöhemmin kannattaako seurata.
Kaupasta menin dösikselle, lisää kummallista porukkaa. Hetken odotettuani eteeni tuli ihan siisti, mutta todella vanha ja heiveröinen mies. Ympärillä oli tilaa, mutta se pappara vaan tuli likemmälle, lopulta ollen tiukasti selkä minua vasten. Yritin polvella tai jollain siirtää hantä kauemmas, ei mitään. Lopulta jouduin epäkohteliaasti työntämään hänet pois, jotta pääsisin vaihtamaan paikkaa. Monet ihmiset ympärillä katsoivat. Lopulta menin kokonaan toiselle pysäkille. Saamarin malmilaiset.
Dösässä mun kaali ja porkkanapussi vielä vierähtivät kassista käytävälle. Samperi. Joitakin vuosia sitten multa hittolainen tipahti kurpitsa kassista, vieri portaita pitkin alas ovelle, ovi aukes (oltiin just pysäkillä) ja mun kallis halloween kurpitsni kierähti kadulle! Sain noukittua sen ja pääsin vielä takas kyytiinkin.
Bussista soitin Chrisille, sain kerrottua Pinjalle ilouutiset ja sain vielä C:n houkuteltua mua vastaan Makuunille. Vuokrattiin elokuva, josta hahahha! pummasin 4 euroia alennusta, koska multa oli kuukausi aiemmin otettu kaksi euroa ylimäräistä! Olin säästänyt kuitin. Mitäs siihen sanotte!
Koulussa oli oikeastaan ihan kivaa, tylsää tosin. Tutustuin ehkä suht saman ikäiseen ihmiseen, joka ei “leikkinyt” säästäväistä, vaan oli pakon edestä sitä “oikeasti”. Sillä oli miehensä kanssa ollut yritys useamman vuoden ajan, josta jäänyt toistaiseksi vielä kartoittamattomat lainat, jotka nyt kevään aikana tulisivat kaatumaan päälle. Hän teki kahta työtä ja otti kaiken tämän tyynen rauhallisesti. Ei vaihdettu mitään säästövinkkejä, musta ei tuntunut asialliselta ottaa edes puheeksi omaa “kokeiluani”. Mä en ole ihan niin pöljä, kuin miltä näytän. Mulla oli kyllä eilen Bambi mukana, kun piti mennä koiraryhmän kokoukseen. En sitte jaksanutkaan (mennä kokoukseen). Bambilla oli mukanaan koulureppu, kirjoja, penaali, kyniä ja eväät 🙂 En ottanut nukkea missään kohti esiin. Joka tapauksessa oli kivaa olla välillä “passiivinen” ja vaan kuunnella. Vaikkakin väsyttävää.
Ehkä olen löytänyt yhden omista “triggereistäni”, jotka saa minut shoppailemaan: tylsistyminen. Eka päivä malmilla mulla oli aamulla yli tunti luppoaikaa ja heti aloin miettimään shoppailua. Ja sama on ollut töissäkin, heti jos on tylsää alkaa miettimään ebaytä, amazonia, blythejä, t-paitoja, vegaanisia herkkuja jne. Eli mun täytyy keksiä jotain muuta tilalle.
Olen ommellut tosi paljon. Pipopuoti Veikeän tilausta. Ne kankaat on niin ihanan värisiä ja kuitenkin tosi simppeleitä. Kuulostiko toi nyt huonolta? Siis ne on simppeleitä ja silti tosi ihania. Niitä on kiva ommella. Sain eilen ehkä 5 lankarullaa tyhjennettyä. Siis yritin käyttää sellasia, joissa oli vaan vähän, että vähän sais niitä lankarulliakin järjestettyä. Sain ompelun lomassa Tehdastakin organisoitua. Hitsi, alan olla sen verran väsynyt, että sanoista alkaa tulla ihan kummallisia. Siis sanat alkaa vaikuttaa ihan vierailta.
On ollut todella pitkä viikko. Nukketaloa laittaessani, seistessäni tuolilla alko pyörryttää niin, että pelkäsin kaatavani koko talon, ainakin kahdesti tuntu siltä, että olis ollut jo seuraava päivä, kun ne päivät vaan olleet niin pitkiä. Ihan sekavaa.
Hitto mikä keli siellä ollut tänään. Netistä luin, että pelti rytissyt oikein urakalla. Toivottavasti se mun uus tuttuni pääsi turvallisesti töihinsä!
Olen unohtanut kertoa (?) olen ollut kaksi viikkoa facebook tauolla. Ei ole yhtään ikävä! Jossain kohti jouduin sinne ikään kuin vahingossa, kun halusin näyttää C:lle yhden ihmisen profiilikuvan. Voiskohan sen touhun lopettaa kokonaan, vai pitääkö mun olla olemassa, jotta Pinkkis voi olla olemassa. Mut kerroinhan mä jo siitä Pinkkiksen hiljentämisestä? Mietin jo, että laittaisin pillit pussiin, mut sit ajattelin, et haluun niitä kuitenkin tehdä, mut nyt en ainakaan ole mitään lisäämässä tai kasvattamassa. Kuulostaa ihan tuhoontuomitulta! Sillä yritysten ainoa todellinen tehtävähän on kasvaa, kasvaa! KASVAAAAAAAA!!!!!!!!111111
Yup!
Kenai on taas tuhonnut ihan kaikkea. Mulla alkaa olemaan semmonen itseäni surkutteleva olo sen suhteen. Musta tuntuu, että me ollaan sen vankeja. Niin monessa tavarassa, huonekalussa, kohdassa on jälkiä siitä sen huonosta olosta. Tänään ihan uusi kohta seinässä (keskellä eteisen seinää!), uusi kohta eteisen lattiaa, essu,eilen vedenkeitin, peitto. Ei millään jaksais enää. En haluaisi edes mennä sinne Viikkiin. Mitä järkeä laittaa sinne rahaa, kun ei se kuitenkaan auta. Ja jotenkaan mä en nyt tässä kohtaa jaksais kuulla kenenkään kertovan, että tää olis meidän syytä, että me tehdään jotain (kaikki) ihan väärin ja siitä kuink apaha olla Kenain on. Yök. Ja silti Kenai on niin ihana ja rakas. Mut en halua ajatella sitäkään. Hyvää yöktä.

5 thoughts on “Malmi

  1. Äh, oli kaksi asiaa, mutta muistan vain toisen.:-/ Ai niin ja Hyvää Hääpäivää! (Mut toi oli kolmas:)
    Niin, tuli vain mieleeni, että Kenai tarttis päivähoitopaikan. Mä voisin ottaa, jos asuisin lähempänä. Mut ehkä joku voisi löytyä? On toi tilanne sen kans kyllä aivan kestämätön.:-(
    Niin juu nyt muistin sen toisen asian! Jos oot Facebook-tauolla, niin ootko nähnyt sitä kuvaa teidän birdfeeder-varkaasta? Chris tuntuu olevan elossa, joten ehkä et? 😀 Nauroin kaksinkerroin.:) Tosin siinä myötävaikuttivat myös univelka ja hersyvän hauska kuvateksti.

  2. Hei Raisa!

    Pinkki poni-muistilappu pidikkeesi olisi valmis. Sain käsiini äskettäin oikein söpön yksilön. Laittaisin siitä sinulle lisäinfoa, mutta en millään löytänyt kunnollista sähköposti-osoitettasi.

    Terv. Essin maailman Essi

  3. Heippa vielä!

    Ei ollu tuota osotetta tuossa lähettämässäsi viestissä. Se oli palautesivun kautta lähetetty, mutta siinä luki vaan jotain epämääräisiä numeroita ja merkkejä. Saisinko sen siis ihan kirjoitettuna tähän kiitos? 🙂

    T: Essi

  4. Kiitos!
    Päivähoitopaikka olis niin unelma, mutta “oikeat” on liian kalliita jatkuvaan käyttöön ja ei tunneta meidän alueelta ketään, jolle sen vois päiväksi antaa.
    Tiedän kuvan, josta puhut, mutten tiennyt että ryökälemieheni oli laittanut sen facebookiin! On kuulemma sittemmin ottanut kuvan pois. Tais meille tulla siitä riitaakin 🙂
    ♥ Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s