Terveisiä Pekalle!

Väittämä:

Valinnanvara lisää onnettomuutta (vrt. onnellisuus). En tiedä mihin se perustuu, mutta olen voimakkaasti alkanut uskomaan siihen, että näin on. Tai jotain. 😉 Vegaanina olen onnellisempi, en vain ”puhtaamman” omantunnon vuoksi, vaan myös ruokavalioni ollessa rajoitetumpi. Kun ei saa makeaa koko aikaa mahansa täydeltä, osaa aidosti ja isosti arvostaa ja nauttia niistä hetkistä, kun sitä saa. Tai jotain. En oikeasti yhtään tiedä mihin se perustuu, mutta väittäisin siinä jotain perää olevan. Oma elämänlaatuni on parantunut just vegaaniuden myötä ja nyt taas on tapahtunut joku harppaus kohti enempää onnea, kun olen tolkuttanut ostojani, eli vähentänyt mahdollisuuksien määrää. (ihan pakko sanoa, kun kerta mieleeni tuli yks kaks yllättäen, kyllä on hienoja Monster High nuket! Onneks on tytär, joka niihin on tykästäynyt, niin pääsen sitä kautta sisälle niiden maailmaan. Tänään aamulla soitti koulun pihalta sitä, että nyt joitain tiettyjä ”tyttöjä” saa suomesta, kuten esim. sitä Spectraa, joka tilattiin jenkeistä kuukausi sitten. Isänsä oli luvannut matikankokeesta, jos tulee tosi hyvä numero, uuden nuken.)

Onko muut huomanneet samaa? Ehkä se jollain tapaa liittyy yksinkertaistamiseen?

Yks mistä oon kans jaksanut viime aikoina vaahdota, on ruokakauppojen hevi-osasto. Siis se, kun vuoden aikojen vaihtelut ei millään tapaa näy tarjolla olevissa tuotteissa. Tai näkyyhän se jotenkin, muttei tarpeeksi. Mä olen yrittänyt kotona jollain tapaa tarjota sesonkiruokaa, muttei se aina ole niin helppoa, kun muksut ja siippa eivät tykkää kaalista, lantusta, nauriista, punajuurista, omenoista…koita siinä sitten loihtia jotain maukasta ja vaihtelevaa porkkanasta ja perunasta… On kaikesta huolimatta, ja varsinkin nyt, kun uusi kirjasopimus on (toivottavasti!) työn alla, kehitellyt ruokia just noista haastavammista kotimaisista aineksista. Viikonloppuna piti tehdä kaalilaatikkoa, mutta ei ollutkaan lapsia syömässä, niin en sitte viitsinyt. Kuvan loistava  talvisalaatti syntyy yhdistelemällä ohraa,  omenaa, pähkinöitä, ituja, porkkanaa, pakasteherneitä, marinoitua tofua (maustamaton tofu marinoitu puputytön juhlakirjan ohjeella) ja ehkä siinä oli vielä muutakin, en enää muista enkä kuvassa muuta näe. Muuten käytetään, tai ainakin minä käytän paljon suolakurkkua, pakastemarjoja ja niitä iän ikuisia omenoita (töissä mulla on mennyt purkkikaupalla itse tehtyä omenasosetta aamupuuron kanssa, sekin tuntuu kivalle), ituja, porkkanaa, ja nyt oon opetellut lantun piilottamista, taas herneenversot ja vihanneskrassit kasvamassa, ja itse loppukesästä keittämääni tomaattikastiketta (on luksusta syödä talvipakkasilla kotimaisista tomaateista tehtyä kastiketta!). Paljon on vielä opittavaa, mutta suunta on oikea!

Tää on vähän kuumottavaa, enkä siitä mielelläni kertoiskaan, mutta kerron kuiteski:  olen vähentänyt luomun ostamista. Nykyään pidän rajana sitä, et jos se on tuplasti kalliimpaa, niin silloin kyllä saa jäädä kaupan hyllyyn. Ja joissain muissa tapauksissa myös, jos siis älyttömän kallista. Perustelen tätä sillä, että nyt kun en törsää, niin olen siis toki huomattavasti ”vihreämpi” ja kun teen ruokaakin sesonkiaineksista, niin sekin jollain lailla takaa jonkinlaista vihreyttä ja ruoilta myös jonkin sortin puhtautta, kun käyttää paljon tollasta ”maatiais” aineksia.  Seli seli.

Lauantaina olin Animalian Vegan Cafessa. Oli tosi hauskaa. Asiakkaita riitti ihan taukoamatta, melkeinpä kaikki saatiin myytyä (paitsi gluteenittomat, niihin ei meinattua koskea pitkällä tikullakaan, sillä olihan niissä oltava jotain pahasti vialla, kun ne oli gluteenittomia. Muistettiin myös nauraa sille, kuinka ennakkoluuloisia me ollaan ja miten ”muut” varmasti ajattelee vegaanisista leivonnaisista ihan samalla lailla. Ja meidän mielestä ne on ihan pöljiä. Juotiin vielä hyvin menneen päivän päätteeksi lasi kuohuvaa ja se nous iloisesti päähän JOstin kotiin viemisiksi myös herkkuja.

Sunnuntaina oli siis hääpäivä. Oli ihanaa, kaikin puolin. Sain Chrisiltä paljon jenkeistä tilattuja herkkuja. Valitettavasti mun tilaama Dexterin viides kausi ei ollut tullut ajoissa LTein kuitenkin ihan hävyttömän hyvän lounaan meille: Viiden Tähden Vegaanista ensimmäisen kokeiluni (nolo myöntää, mutta olen arastellut siitä kokkaamista!) Välimeren salaatin, sitten ne meidän luksuspihvit Ruohonjuuresta (Virginia steaks tms.) ja sit tosi kökön kuulosen, mutta yllättäen älyttömän hyvän kastikkeen (purkki kaurakermaa, pari lusikallista valmista, halpaa tomaattikastiketta [sattu olemaan purkki auki], kuivattua siankärsämöä, suolaa ja pippuria). Oli todella herkullista. Pihvin syöminen vähän kuumotti, kun se oli niin ”aidon” oloista JC teki vielä jälkkäriksi mp-voikuppeja.Kävin yksinäni äänestämässä, C:n ollessa juoksemassa. Ompelin paljon, Pipopuoti Veikeän tilaus on loppumetreillä! Ja sain nukeillekin ommeltua tyynyjä ja pari peittoakin. Sain myös Tehdasta järkeistettyä taas vähäsen. Nyt niin,e ttä se näkyy selkeästi ulospäinkin, eikä vaan niin, että minä itse huomaan sen kurkkiessani laatikoihin.

Toinen naapuri (ne uudet) teki lumitöitä myös meidän pihalta! Vähänkö ihanaa!

Kenai rikkonut tänään ison Tokiosta ostamani Totoro-pankin L ja yhden pilvihyllyistäni, onneksi jättänyt hyllyllä olleet ponit rauhaan. Viikonloppuna huomasin Rilakkuma –eväskassini olleen riekaleina. Enää en jaksa edes korjata, heitän vaan roskiin. Ette usko kuinka voi …jotain. Antaa olla.

♥ Raisa
On muuten vmäistä kuunnella sellasta muka leppoisaa vitsailua liittyen presidentivaaleihin ja siihen kun melkein saatiin homopresidentti. On se kamalaa ja hurjaa, että joku joka ei ole hetero, kehtaa hakeutua presidenttiehdokkaaksi. No, “onneksi” Niinistö valittiin, niin meistä kaikista ei tullut homoja.
Niin kuin Tarjan myötä meistä olisi kaikista tullut naisia tai punatukkaisia tai jotain muuta yhtä lailla oleellista.

2 thoughts on “Terveisiä Pekalle!

  1. Kommentoin tohon ekaan osaan, eli olen huomannut sen saman asian, että yksinkertaistaminen tuo enemmän iloa ja laatua elämään. Kun oma arki ei ole kamalan kiireen ja tavarapaljouden pommi, mun olo on paljon tasapainoisempi. Menen jotenkin helposti 'sekaisin'(en osaa keskittyä tms.) ja stressaannun, kun kaikki leviää käsiin…Oon reilun vuoden verran lueskellut netissä minimalismista ja simple livingistä – huomaa, että noi saitit on lähinnä englanniksi 😀 – ja saanut tosi paljon hyviä ideoita ja pohdittavaa ihan arjen tasolla ja vähän filosofisemmaltakin tasolta jopa.

    Kun muistaa sen ettei ala suorittaa tätäkään 'taiteenlajia', siitä saa aika paljon irti.

  2. Mun täytyy aika ajoin muistuttaa itselleni, ettei tämä ole “taas yksi niistä Raisan hurahduksista” joita täytyy “suorittaa”. Vaikkakin säästäminen mulla menee aika paljolti suoritukseksi, kun laskeskelen budjetteja, säästöjä ja iltaisin täytän hienoa mappiani, johon kaikki säästämiseen liittyvän olen kerännyt. Mutta annan tämän anteeksi itselleni, mä vaan olen tämmönen suorittaja. Kovasti vaan toivon, että sitten kun innostus kuluu pois, jää jotain jäljelle jokapäiväiseen käyttöön.
    Kiitos kommentistasi!
    ♥ Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s