Hiragana, katakana ja höpsistärallaa

Kukkuluuruu!

Olen niin mahdottoman ylpeä itsestäni! Olen oppinut jo 10 hiraganaa ja tänään ajattelin opetella viisi lisää! Tunnistan tekstistä a, i, u, e, o, ka, ki, ku, ke, ko ja nyt melko varmasti myös sa merkin. Että sitä vanhoilla päivillään oppii jotain uutta! Sanoja en kyllä ole oppinut. Että mitään en siis tiedoillani vielä tee JMutta ensiksi pitää oppia ryömimään, ennen kuin voi nousta seisomaan ja alkaa ottaa ensi askeleita. Kerroin jo, miten iltaisin etsin merkkejä japaninkielisestä kirjasta. Siis ainoastaan tunnistan niitä, en tiedä yhtään mitä kirjassa sanotaan, kuvista päätellen kyseessä on shiba inu kirja. Ostin kun halvalla sai käytetyn. Noin euron kustansi. Kivoja kuvia. Ja nyt käytän sitä opiskeluun. Olen tästä hyvin innoissani. Tiedän, etten jaksa kauaa olla, ellei oppimisessa tapahdu isoja edistyksiä. Annan tämän itselleni anteeksi, koska uskon, etten oikein voi sille mitään. Mutta edelleenkään en ole ostanut mitään aiheeseen liittyvää! Eilenkin Chris melkein tuputti yhtä kirjaa, joka hänen luokkakaverillaan oli, siinä oli japania, suomea ja englantia sekaisin, järjestyksessä. Enkä siltikään ostanut. Nyt harjoittelen hiraganoja. Japanilaiset muuten käyttävät hiraganoja, katakanoja ja kanjeja kaikkia sekaisin, joten vaikka oppisinkin, tai siis tietenkin opin, siis sitten kun olen oppinut kaikki 46 hiraganaa, niin on vielä saman verran katakanoja, kaiken maailman yhdistelmiä ja muutoksia ja aivan liikaa kanjeja. Ei tämä mikään yhden kevään projekti taidakaan olla 😉 Mutta olen ymmärtänyt, että lukemista (ja tietty kirjoittamista) lukuun ottamatta japani on suhteellisen helppo kieli oppia. Katsotaan.

Näin ensimmäisen Dexter uneni. Katottiin niitä murhajuttuja, öljytynnyreihin säilöttyjä naisia puoleen yöhön saakka ja nyt ekaa kertaa se tuli uneen mukaan. Se oli enemmän sellasta sivusta katsomista ja mä tiesin, ettei tämä ole painajainen. Vaikkakin se meinas jossain kohti muuttua ahdistavaksi. Mutta jotenkin sain itselleni kerrottua, että tämä on vain Dexteriä.

Kun kerta muistan niin kerron: Arki –manga on todella huono. Aivan liian sekava, eikä yhtään hauska. Olen tästä helpottunut, sillä en halunnut kahta seurattavaa mangaa. Vaikkei ne niin kalliita olekaan, mut silti. Olen viime aikoina lukenut paljon kaiken maailman talousoppaita, kotimaisia voimakkaasti asiasisältöisiä ylitylsiä sijoitusoppaita (ei kiinnosta ainakaan vielä pätkän vertaa) sekä amerikkalaisia ”kaikki on mahdollista” yltiöpositiivisia itsensämuutosoppaita. Nyt veikkaan lukeneeni kaiken vähänkään laadukkaan ja loput on moskaa. Uusia odotellessa olen alkanut lukemaan kirjaa, jonka olen joskus teininä lukenut. Yhtäkkiä jostain se muistui mieleeni ja kovasti halusuin lukea uudestaan. Muistaako kukaan Christine F., huumeasema zoota? Kirjastosta sitä hain, kappaleita oli 5, joista 2-3 kadonneet/jääneet palauttamatta ja jonossa 56…eli hyvässä lykyssä olisin odottanut kirjaani vuosia. Ei kiitos. Englanninkielistä versiota ei ollut ketään kärkkymässä. Sain sen parissa päivässä. Siinä ei kyllä ollut kuvia, muistaakseni kovakantisessa oli. Vähän kauhulla odotan, miltä tuntuu lukea se äitinä. Pikaisesti googletin sen päähenkilön, sillä on kuulemma vieläkin ongelmia huumeiden kanssa. Ei käyny niin kuin elokuvissa, ensin ollaan pohjalla, sieltä ponnistetaan, saadaan kirjasta ja elokuvasta (ja levyistä!) mukavat rojaltit, eletään leveästi ja ollaan onnellisia. Harmi. Lukusessa myös paljon Martta-Liiton kirjoja (ne on niin ihania, ja monissa on Sarin, joka siis otti myös ekan puputytön kuvat, ottamat loistavat kuvat) sekä edelleen Naomi Kleinin tuhokapitalismin nousu. Mutten ole varma aionko lukea sitä loppuun. Jotenkin kyllästyttää vähän toikin asia, siis se, että kaikki on niin hirveen pahoja, mihinkään ei voi luottaa, kaikki ajaa vaan omaa etuaan. Vaikka niinhän se taitaa nykypäivän yrityselämässä ja politiikassa olla. Mut ei sitä loputtomiin jaksa kuunnella. Välillä tarvitaan vähän puutarhavinkkejäkin. Josta tuli mieleen eilinen ”ei niin tarkkaan harkittu” –tilaukseni! Mopo ei missään tapauksessa lähtenyt käsistä, mutten myöskään malttanut odottaa, että olin tarkistanut mitä mulla jo on. Eli tilasin siemeniä! N. 35 euroa maksoi yhteensä, kaikista kalleinta oli postittaminen L12 € meni siihen. Mälsää. Mutta tilasin 0,5 kg nurmikon paikkaussiemeniä ja sen postitus siinä maksoi. Muuten oli pieniä parin gramman paketteja. Tilasin avomaankurkkua, pientä ja satoisaa kirsikkatomaattia, basilikaa, tulsia (kasvatan itse omat kovasti himoitsemani teet! Kerroinko kuinka työkaveri toi todella hyvää teetä töihin, se loppui aikanaan, otin maahantuojaan yhteyttä, sain tietää H:gissä olevia kauneushoitoloita, joista sitä vois ostaa. Netistä katoin, että purkki maksais n. 12-15 euroo. En kuitenkaan koskaan päässyt niitä hakemaan ja sit minusta tulikin säästäväinen ja tajusin, etten tarvitse noin kallista teetä, varsinkin kun mulla on kotona niin paljon ihan kelvollisia teeaineksia. Niin, nyt sitten tilasin tulsin siemeniä ja se työkaverin tuoma tee oli just tota tulsia), joitain salaatteja, timjamia, lehtikaalia…hmm…olikohan muuta. Kotona mulla on korianteria, rucolaa ja jotain muuta, mutten muista mitä. Ne on siis kerätty omista kasveista. Eli ihan huippuja. Kaikista parhaimmat ja tärkeimmät. Ehkä laitan myös hernettä ja paprikaa. Niihinkin on siemenet jo olemassa, ei kylläkään itse kasvatetut. Mietin chiliä, mutta eipä meillä sitä juurikaan mene. Jos olis kasvihuone niin laittaisin myös tomaattia ja kurkkua. Mut ei ole, niin en laitan. Koitan tänä vuonna olla maltillisempi kuin ekoina vuosina, jolloin laitoin vähän kaikkee, eikä juurikaan mitään tullut. Käytin Plantagenista ostettuja ulkolaisia siemeniä, ehkä ne kasvais paremmin jossain lämpimämmässä. Nyt ostin meillä testattuja, hyväksi todettuja siemeniä. Viiem kesänä innostuin vähän liian myöhään, eikä kasvit kerinnyt kauheesti kasvamaan. Ja taas oli ulkolaisia siemeniä. Maassa on jo syksyllä/alkutalvesta istutetut valkosipulin kynnet, joiden toivon kovasti tuottavan satoa. Niistä pitäis raaskia jättää seuraavaankin istutuskertaan, saa nähdä miten käy. Perunaa ja muita juureksia en viitsi, kun niitä saa sit kuitenkin niin edullisesti kaupasta ja toreilta. Marjapensaita aion ostaa lisää. Nyt mulla on kaksi ihan pienen pientä karviaista. Vadelmaa haluaisin ja lisää karviaista. Mansikoita mulla on myös, mutta todella huonoilla paikoilla, ei niistä ole tullut vielä yhtäään mitään ja on ne siinä pari kolme vuotta jo kökkinyt. Niitäkin pitäis ehkä jotenkin hoitaa? Raparperia myös on.  Mulla on kaksi pienen pientä kasvimaata, nekin varmaan ihan huonoihin paikkoihin perustettuja, mutta en oikein noistakaan ymmärrä. Meidän ruokahuolto ei kuitenkaan ole minun kokeilujeni varassa J

On ihan pakko vähän hehkuttaa Chrisiä. Se on tänä vuonna ottanut arkikokkauksen vähän vakavammin. Siis panostanut siihen enempi. Se tulee sille kyllä vähän kalliiksi, kun se ei osaa vielä soveltaa, ja ne keittokirjat mitä se pystyy käyttämään, ovat kaikki tietenkin amerikkalaisia, ja raaka-aineet ei niitä kaikista suomalaisimpia, eli se joutuu ostamaan paljon kalliita vihanneksia jne. Mutta uskon, että se vielä kehittyy siinäkin, ja lopulta pystyy tekemään ruokia myös meikäläisemmistä aineksista ja soveltamaan sen mukaan, mitä kotona jo on. Mutta on siis ihanaa, miten se tekee myös suunnitelmia ja kokeilee eri reseptejä. Harmittaa välillä kun kaikki ei onnistukaan ja se on kuitenkin nähnyt paljon vaivaa ja ostanut ehkä kalliit raaka-aineetkin.

Nyt osaan välttävästi jo 13 hiraganaa. Uudet Sa, chi, su J On se levee…

Ihana auringonpaiste. Ja illalla Animalian PKS kokous. Tulkaa kaikki mukaan! Välillä ollaan vakavia ja välillä ei. Mulla nimpparit! Saa onnitella 😀
Raisa

5 thoughts on “Hiragana, katakana ja höpsistärallaa

  1. Googlen avulla onnitsuin kääntämänn ton 🙂 Itse en tunnistanut muuta kuin kawaii, sanoja en ole opetellut vielä yhtään, kun niissä merkeissä on niin paljon hommaa! Japanilaisilla on varmaan joitain sääntöjä, miten kohteliaisuuksiin vastataan, kielletään jne. Onneksi en ole japanilainen, niin voin sanoa Domo arigato! Kocchi koso! Toivottavasti en ollut liian tuttavallinen 🙂
    ♥ Raisa

  2. One gaissimasi, te!, kiai, mansisuihingeri, asana, sentai hokei, koppoken… 🙂 Ei aavistusta mitä ovat, mutta noita japaninkielisiä (korvakuulolta, heh) termejä meillä vilisee, kun mies ja vanhempi poika harrastavat japaniksi. Taidoa ja ninjutsua.

    Voi, mulle tuli kasvimaainnostus kun luin tän postauksen! Ei mulla ole kasvimaata ollutkaan sen jälkeen, kun muutin pois mun ja Teemun talosta. Siel oli kolme pientä kasvimaata (ite tein), mun istuttama päärynä ja kirsikka ja oreganopuska, valmiina olleet karviainen, punaherukka, raparperi ja kriikuna. Naapurilta saikauheesti omenia.huoks. pihaa ja takkaaon ikävä. Mut en ois voinu pitää sitä taloa, kun se oli liki kokonaan pankin ja just olin aloittanut uusopiskelijana itse.

    Mä muistan kun katsottiin sun kans christine f! Siitä on yli 20 vuotta Hei! Huhhuh! Mut muistin sen alle vuosi sitten ja näytin sen miikalle. Oli se vieläkin hyvä. Ahdistava toki.

    Mirri

  3. Siis täh! Olenko mä nähnyt Christine F:n?!! Mä löysin sen leffan kirjastosta ja olin ihan innoissani, et hei, katos! Tästä on tehty leffakin. Mut mulla on taito unohtaa asioita ihan täydellisesti,e rityisesti koskee leffoja. Palaan muuhuin myöhemmin!
    ♥ R

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s