Hirveesti tekstiä eikä yhtään kuvaa

Jälleen säästämisestä. Kun se vaan nyt on niin kivaa ja ajatuksissa niin usein/paljon. Edelleen välillä saan pieniä kiksejä ajatuksesta, että kohta pääsen shoppailemaan oikein olan takaa. Ikään kuin unohtuu uusi minä ja se vanha tuhlari siellä lymyilee odottaen vuoroaan. Hop! Oikeasti en tarvitse mitään, enkä edes halua, nykyinenkin roinamäärä on ihan liikaa. Mutta joku niissä uusissa tavaroissa ja nyt jostain kumman syystä nyt  myös vaatteissa on, mikä hullaannuttaa. Voi voi. Mutta yksi asia on hyvin selkeä, on ihan supertylsää maksella jälkikäteen shoppailujaan. Niin kuin siis nyt makselen luottokorttia tyhjäksi. Mitään en saa, mutta kauheesti menee rahaa. Mutta tämän päivän jälkeen on reilusti alle puolet jäljellä! Kaksi kuukautta tästä, niin mulla ei pitäis juurikaan luottokorttivelkaa olla! Tästäkin olen välillä niitä shoppailukiksejä saanut, että sittenhän mulla on kuukausittain se samainen summa käytettävissä muuhun, eli uusien asioiden haalimiseen. Mutta ei! Siirrän ne rahat sitten joustoluoton maksuun kaikkinensa. Ja eipä aikaakaan kun sekin on pois maksettu (eli häät ja hihatatska). Kesän lopulla vapautuu n. 600 euroa omaan käyttöön! Mutta sillä aionkin lisätä asuntolainan lyhennystä sekä alkaa aktiivisesti lyhentämään velkaani äidille, jota toistaiseksi olen lyhentänyt ainoastaan, jos jostain on tullut ”isosti” rahaa (veronpalautukset, lomarahat, kirjat). 15 vuotta kitkuteltuani mulla ei ole lainaa ollenkaan 😀 Eikä yhtään ehjää vaatetta, eikä varmaan minkäänlaista elämääkään J Oikeesti en kyllä nytkään yhtään kitkuttele. En vaan törsää, ja yritän käyttää niitä asioita joita meillä jo on paremmin hyödykseni. Mä olen just niitä, jotka ostaa ensin vaikka kolme pakettia teetä (kun kaikki vaikutti niin herkullisilta), tykästyi niistä kahteen, käytti ne melkein kokonaan, ostaa pari uutta, käyttää niitä vähän, löytää jonkun uuden herkullisen yhdistelmän, ostaa sitä, saa tunnettuna teenystävänä teetä myös lahjaksi…lopulta teetä olis vaikka muille jakaa, eikä mikään enää jaksa innostaa, kun pitää saada sitä uutta! Teen kohdalle voi laittaa vaikka minkä tuotteen. Nyt olen just esim. noita teitä alkanut oikeasti käyttämään. Enkä ole enää aikoihin ostanut kaupasta. Paitsi ne kaksi pakettia joulukuussa, kun etsin sitä oikeaa tulsia. Nyt todellakin juon niitä kesällä keräämiäni aineksia, oikein hyvältä maistuvat. Töihinkin olen tuonut kaksi teetä kotoota, kun täällä join vaan Liptoneita kuppikaupalla. Nyt juon teevarastoni tyhjiksi, jotta kesällä voin hamstrata uudet varastot J Siis luonnosta. Kutsun siis teeksi kaikkia vadelmanlehtiä ja muita, jotka eivät ole teepensasta nähneetkään. Minä muuten olen, Japanissa J Ainakin luulisin niin.

Mikähän asioiden loppuun kuluttamisessa aiheuttaa mielihyvää? Luulis, että jonkun loppuminen ennemminkin tuntuis pahalta. Hmm…Ajatuksia? Kellään? Mä eilen illalla laskeskelin ihastuneena tulevia säästösaldojani ja mietin voiko rahasta puhua niin avoimesti, että vois täällä ihan lukuja ilmoittaa. Ajattelin, että totta hitossa, jos te kerta kaikesta muustakin tiedätte, niin voitte kyllä niistä numeroistakin tietää. Mut nyt mulle iski ujous, ehkä ne mun sataset ei niin kovin ihmeellisiä olekaan. No ihmeellistä oli se, että eilen, päivä ennen tilin tuloa, en ollut joutunut lainaamaan rahaa keneltäkään, käyttötilillä oli rahaa, luottokortissa yli tonni ”tyhjää” ja säästötileillä yli 500 euroa. Monelle tommonen voi olla huit hait, pilipali juttu ja ehkä enemmänkin kauhistus, että miten noin vähän/paljon (riippuen onko kyse säästöistä vai velasta) mutta minulle, joka vielä pari kuukautta sitten olin ihan toivoton säästäjä (tai siis onnistuin säästämään korkeintaan 100 euroa, joka olikin heti sitten käytettävä paikkaamaan vajetta jossain muualla), käytin luottokorttia ”pysyäkseni hengissä” ja kaikkea muuta sellaista mukamas huoletonta, oikeasti melko lailla murskaavaa, rahankäyttöä, tämä on ihan huikea saavutus.

Isoin juttu on kuitenkin oivallus siitä, että kun rahaa saa säästöön jostain, niin se ei tarkoita sitä, että sen säästetyn rahan voikin käyttää johonkin toiseen hömppään. Vaan se säästetään oikeasti. Käsikädessä tämän oivalluksen kanssa kulkee sen ymmärtäminen, että minun ei tarvitse saada kaikkia asioita, joista minä pidän. Minun ei tarvitse omistaa kaikkea, jotka viekoittelevasti kuiskuttelevat nimeäni. Ei ei ei! Ei tarvitse. Tätä harjoittelen vielä kovasti. Ja siltikin pystyn nauttimaan elämästäni ihan niin kuin enennenkin. Väittäisin, että jopa paremmin, kun ei ole jatkuvaa huolta siitä, että miten saa rahat riittämään.

Budjettia en ole vielä onnistunut laatimaan. Ehkä on ihan hyvä hetken aikaa seurata mihin mä käytän rahojani ja sitten alkaa sitä etukäteen suunnittelemaan. Ihan hirveen innostunut en ole ajatuksesta, joten ehkä jätän sen tekemättä. Edelleen seuraan ja merkitsen menojani. Koen sen hauskaksi. Kohta olen varmaan valmis olemaan ilmankin noin tarkkaa seurantaa, mutta niin kauan kun se on mielekästä niin mikä ettei. Olen tehnyt myös lainataulukoita. Niitä jaksan tuijotella ilta toisensa perään. Sitä, miten ne lainat pienenee.  Asuntolainan seuraamisesta ei juurikaan riemua revitä, kun se on niin kamalan iso. Mutta kyllä sekin siitä kuukausi kuukaudelta kutistuu.

Kaikissa lukemissani talouskirjoissa on puhuttu sijoittamisesta. Sanotaanko näin, minua ei rikastuminen sinäänsä kiinnosta, en halua ottaa riskejä, joten en myöskään ole yhtään innostunut sijoittamisesta. Haluan vaan, että säästämäni rahat ovat turvassa, eivätkä menetä arvoaan. Inflaatio tietenkin syö pottiani, mutta korot toivon mukaan jotenkin pienentävät tuota menetystä. Ihan sama. Sijoittamaan en kuitenkaan ole ryhtymässä tässä vaiheessa.

Eilen oltiin kolmen sepän patsaalla kahden muun Animaalin kanssa keräyslippaiden ja marianne –karkkikorin kanssa. Ohikulkijat oli todella välinpitämättömällä tuulella. Välillä mietin, et miks mäkin tätä teen, olin ihan jäässä, kotona lapset ja mies aloittelemassa päivällistä, kiukutti kaikki, jotka vaan katsoivat poispäin. Mut sit tuli niitä, jotka jäivät juttelemaan (pupuasuista Animaalia ei oikeesti kannata kauheesti jututtaa, sinne pään sisään ei kuulu oikeen mitään, eikä sieltä pysty kunnolla puhumaan – siksi haluankin aina olla asussa!), kiittivät hyvästä työstä ja antoivat rahaa. Useimmat kolikoita, mutta osa myös seteleitä, yksikin nuori mies tuli katsomaan, et mikäs tää on, huomas Animalia-liivin ja antoi 20 euroa. Olihan meillä tietty huono tuuri kelin suhteen, ihmiset ei ehkä halunneet pysähtyä lumipyryssä. Niillä oli kiire stockalle törsäämään…

Omat hyväntekeväisyyskohteeni tässä kuussa: Pinkkis teki oman osuutensa, luovuttamalla Animalialle myyntiin eläinaiheisia koruja ja muutaman pussukan. Sekä edelleen viemällä askartelutarvikkeita Hesylle.

Minä itse olin mukana Animalian Vegan Cafessa, tienattiin sievoinen summa rahaa, oltais kyllä tienattu ilman minuakin, mutta silti. Olen myöskin vienyt tavaraa sinne Hesylle. Rahalahjoituksia 5 euroa Animalian lippaaseen, 50 euroa animaliankoiraryhmälle (tästä kyllä myös hyödyn, sillä yksi toinen koiraryhmäläinen on virkannut/neulonut nukenvaatteita, jotka siis ”ostan” häneltä antamalla rahat koiraryhmälle. Lisäksi aion laittaa Viipurin Koirien tilille rahaa, varmaankin 45 euroa. Summat eivät ole suuria, varmasti enemmänkin voisin laittaa, mutten halua tehdä tästä itselleni liian raskasta, vaan nyt ainakin toistaiseksi anna kevyesti. Näistäkin vois ehkä pitää jonkin laista listaa, että voi sitten vuoden lopuksi hehkuttaa, kuinka paljon onkaan tehnyt hyvää J Sillä kyllähän hyväntekeväisyydestä saa hyvän mielen. Ja saa saadakin!  Enkä mä täällä kerro näistä sen takia, että olenpas taas hyvä tyyppi kun annan, vaan jotta rohkaisisin ja muistuttaisin muita antamaan myös! Summilla ei niinkään merkitystä, vaan sillä että mahdollisimman moni osallistuu! Koiraryhmä on maaliskuun alussa menossa Viipuriin, silloin olis hyvä että niillä on paljon rahaa ostaa koiranruokaa. Eli just nyt kannattaa lahjottaa Viipurin Koirille erityisesti!  Miten lahjoittaa? Jos kaikki mun blogissa tänään käyneet laittais vaikka 5 euroa, niin sillä ruokittais aika monta koiraa vaikka viikon ajan!
Puputyttöö kiittaa ja kumartaa. Vaikka mä olenkin oikeasti niiailija.
Lumista tilipäivää!
♥ Raisa

4 thoughts on “Hirveesti tekstiä eikä yhtään kuvaa

  1. Tavaroiden loppuun käytön hyvä mieli kumpuaa mielestäni juuri siitä, että on varmasti jollain tasolla “rakastanut” tavaransa puhki. Arvostanut sen käyttötarkoitusta joka päiväisessä käytössä. Toki se on myös ekologista, mikä tuo siihen lisäarvoa. Ja toisaalta, mielestäni ei saa olla tavaraa josta luopuminen tuntuu kovin pahalta, sillä oikeasti kaikki arvokas on aineetonta. Tietenkin on esineitä jotka ovat käyttötarkoitukseltaan välttämättömiä(vaikka astmapiippu), mutta tässä ei varmasti ole kysymys niistä.
    Vapaaehtoistoiminnasta ja lahjoittamisista ei saa missään nimessä tehdä itselleen pakon omaista, eikä niihin ole tarkoitus laittaa viimeisiä rippeitään. Niin kauankun tekemisessä säilyy hyvä mieli, niin kauan sen eteen on oikeasti valmis toimimaan ja siihen uskoo.
    Oikeasti, olet ollut aika nopea säästämään. Mulla menee niin tiukasti kädestä suuhun, että tässä tilanteessa pystyn vain haaveilemaan tuntuvien summien säästämisestä.
    ;Hölinä-Keiju

  2. Kiitos jälleen kommentistasi! Olen ihan samaa mieltä (teoriassa) siitä, ettei tavaroihin saisi kiintyä liiaksi, mutta mä olen jollain kummalla tavalla kiintynyt materiaan, varsinkin kaikkeen, johon liittyy jotain “ylimääräsitä” esim. muistoja tai jotain, hyvänä esimerkkinä just kaikki lapsuuden aikaset lelut, joita aikuisena hankin uudestaan. Mut ehkä niissä se ylimääränen on just se, mistä mä en halua luopua. En tiedä. Mutta mun on välillä ihan tuskastuttavan vaikea luopua jostain esineestä tms.
    Mäkin luulin eläväni kädestä suuhun. Anteeks, toi kuulostaa nyt siltä, että väittäisin sinun luulevan eläväsi kädestä suuhun, en tarkoittanut sitä, vaan ääh. jotain. Kunnes aloin oikeasti tarkkailemaan menojani ja lopetin kaiken hömppäpömpän. Ja ihan kaikissa kirjoissa, joita olen aiheesta lukenut on painotettu sitä, ettei sillä ole väliä säästätkö 5, 50 vai 500 euroa kuussa, vaan se, että ylipäätään säästät. Ok, vitonen on kyl ehkä liian vähän, mut parempi sekin kuin ei mitään. Yks mikä on mua auttanut, niin miettiä konkreettinen kohde sille säästetylle rahalle, mulla on se 2013 sukulaismatka jenkkeihin ja siinä sivussa pieni kotirahasto, josta apu jos ja kun kodinkoneet hajoo, eli toisin sanoen turvallisuuden tunne. Ja käyttää noita sitten motivoimaan jos ja kun tekee mieli jotain ylimääräistä.
    ♥ Raisa

  3. Minä tein tänään budjetin. Seuraavalle viikolle.:) Tutkailin kuivamuonakaappiaja pakastinta ja ja tein ruokalistan ja kauppalistan. Huomasin nimittäin, että parin yllättävän menon jacinto ylipäänsä tän opiskejlijalapsiperhemeiningin vuoksi meidän pitää pärjätä viikko 21 eurolla. Samasta syystä en valitettavasti voi edes viitosta lahjoittaa :(, kun pankissa on vain neljä euroa. Ja nekin säästettävä kauppaan. Mutta suunnitelman teko auttoi, huomasin että ei ole hätää! Tuorerehuja kaupasta, soijasuikaletta ja tomaattimurskaa kaapista, pakkasessakin oli jotakin. Ihan kivan ruokalistan sain tehtyä.:) Harmi vaan, kun on koululaisen lomaviikko. Heureka on ihan mahdoton, mutta uimahalliin ehkä pystyn siitä 21 eurosta lohkaisemaan.:) Näitä säästämisjuttuja on kyllä inspiroivaa lukea! Sain jo aikaan muutaman kympin puskurirahasrtonkin 🙂 mutta sitten _auto_ ja muutama kirosana tähän. Köyhällä ei saisi olla autoa! Eikä oikein kellään.:( Mutta ei täältä julkisillakaan pääse mm. lasten harrastuksiin.:(

    Hienosti kyllä olet säästänyt!

    Mirri

  4. Hyvä hyvä! Ehkä parasta/tärkeintä on just toi “tilanteen hallintaan ottaminen”: Mä oikeesti elänyt niin pitkään tyyliin “pää pensaaseen” kun noi raha-asiat painaa päälle. Ja ikinä ei mikään riittänyt, aina oltiin ihan pulassa kaiken kanssa, mut sit kun rohkeni vähän suunnitella ja tarkkailla, niin yllättävän hyvin sitä selviääkin. Ja ihan pienilläkin summilla. Ja mun on myönnettävä, olen aina jollain tasolla nauttinut köyhäilystä. Must on ihanaa selvitä minimaalisen pienellä budjetilla, venyttää penniä oikein kunnolla (aiemmin olen kyllä tehnyt sen, että rahat riittäis törsäilyjen jälkeen). Siinä on jotain hohtoa. Kunhan se ei ole ympärivuotista ja sellasta “todellista”. Kekseliästä viikkoa 21 euron kanssa!
    ♥ Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s