Täällä taas, ”verhon suojissa”. Edelleenkään en tiedä missä olen vaikkapa kahden viikon kuluttua – se vähän vääntää vatsaa ja saa öisin heräilemään. Suoraan sanoen ¤#½&ttaa. Mutta en anna sen kokonaan latistaa uusien suunnitelmien tuomaa riemua. Mulla on ollut sellainen kumma haave, jonka toteutumista käytännön tasolla en ole halunnut koskaan tapahtuvaksi, mutta nyt tulevaisuudessa näkyy ovi, josta minunkin olisi mahdollisuus kulkea ja sen oven takana olis se haave, ilman ikäviä sivuseuraumuksia. Ja sen samaisen oven taakse on ängennyt oikeasti todella monta muutakin haavetta/unelmaa, jotka siis voisi toteutua yhdellä kertaa! Hip hei! Mutta ei niistä sen enempää – sorry, että otin asian puheeksi. J

Ostin huutonetistä yhden biologian kirjan ja toista olen huutamassa. Ajattelin, että voisin hittolainen käydä sen lukion kokonaan, kun kerta aloitan biologian ja kemiankin. Innostuin vähän, kun luin kurssien sisällöstä. Ehkä eniten mua innostais englanti, kun kerta osaan sitä kuitenkin ihan hyvin. Täytyy nyt katsoa, voi olla että kaatuu ruotsin opiskelun mahdottomuuteen. Jos en saa yhtään hyväksilukuja (??) edellisistä opinnoistani, niin sitten en kyllä taida jaksaa. Mutta mulla on niin kiusallisen noloja aukkoja mun yleissivistyksessä, että todenteolla hävettää.

Pääsiäisenä taas raivasin kotia. Sain ainakin reilun jätesäkillisen tavaraa pois. Nyt pystyy jonkin verran jo laittamaan niitäkin pois, mitä edellisellä kerralla säästeli, kun ei raaskinut laittaa niitä pois. Emmä tiedä pysyykö meidän koti yhtään sen siistimpänä. Pitäis laittaa koirat pois niin vois ehkä pysyäkin.

Haluaisitte varmaan kuulla Kenaista. En osaa vielä sanoa miten menee. Ekat päivät kun se joutu olemaan yksin kuuden viikon ”joku aina yläkerrassa” jakson jälkeen vaikutti todella lupaaville, mutta nyt se on alkanut taas vähän huononemaan. L

Olen taas alkanut ompelemaan. Ja tekemään kauheesti kaikkee – vanha kunnon Raisa (hassua, näin nimeni katakanoilla kirjoitettuna mielessäni) nostaa päätään JOlosuhteisiin nähden voin siis oikeinkin hyvin.  Katsoin kalenteriani – huh huh! taas lähtenyt lapasesta, on kemian opiskelua kahdesti viikossa, japania kerran, on animalian tapahtumia ja skräppiviikonloppua. Mutta oikeesti kun on pitkän aikaa mennyt niin hiljasesti, niin nyt taas jaksaa vähän vauhdikkaammin.

Ylihuomenna (pe) visalaskun pohja jo häämöttää. Mutta edelleen mun täytyy ne hiusvärit sinne lisätä. Ja sitten haluaisin ostaa taiyaki –pannun. Sillä tehdään niitä kalanmuotoisia ”täytettyjä pannukakkuja”, tiiättekö? Niitä japanilaisia herkkuja, Yotsubassa, 2. osassa oli niitä ja mun nukeilla on niitä myös. Toki minunkin tulee niitä maistaa. Löysin reseptin, eikä se ole kovin vaikeasti vegaanistettavissa, joten sellanen pannu olis ihana! (mutta järki-minä sanoo, että varmaan aivan turha. Tokkopa mä niitä kovin montaa kertaa edes tekisin.) Olen nyt innostunut japanilaisista herkuista myös. Nehän ei yleisesti ottaen ole mitään jälkkärikansaa, mutta kyllä niillä kummallisia leipomuksia on. Ja haluaisin niitä kokeilla. Eikä se onnistu ruokarajoitteiselta muuten, kuin itse tekemällä.

Mjau.

Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s