Kohta on AIKAA!

Yup yup! Eilen oli aikuisten ihmisten tosi tärkeät neuvottelut ja neuvotteluiden jälkeen minä työtön. No, pari viikkoa pitäis vielä malttaa kökkiä täällä ja sitten alkaa kesäloma. Toinen, ikävämpi  nimitys sille tietenkin olis työttömyys, mutta itse pidän huomattavasti enemmän kesälomasta 🙂 Olen toistaiseksi aivan liian onnellinen surrakseni asiaa. Onhan se kamalaa, kun ei pääse enää siirtelemään tärkeitä papereita, poistamaan niittejä, viemään postia postilaatikkoon, vastaamaan puhelimeen jne (puhumattakaan siitä henkisestä painostuksesta, joka ollut päällä enemmän ja vähemmän siitä lähin kun isä firman pois myi).  No oikeesti on tietty kurjaa, ettei mulle enää makseta siitä, että esim. käyn vessassa. Mua aina jakso huvittaa se, että mulle oikeesti maksetaan tästä (siis eihän vessassa käymisestä makseta, mutta palkaa saan siltäkin ajalta). Jatkossa ei sitten makseta enää mistään. Vaikka kuinka yrittäisin. No, aika näyttää kuinka käy. Mä vaan nautiskelen ajatuksesta, että oikeesti pääsen tästä pois ja saan ihan varmasti takaisin sellaisia voimavaroja, joiden olemassa olon olen unohtanut kokonaan. Ja se loma! Mulla on yhtä pitkä kesäloma kuin lapsilla! Se, millä me oikeesti meinataan pärjätä, maksaa asuntolainaa ja sähkö jne. Siihen en osaa ottaa kantaa. Aika näyttää. Ansiosidonnaisella saa olla 500 päivää? Ja kun se on kerta ansioihin sidottu, on se meikäläisellä ihan kohtuullinen raha. Hitto, että olen aina vaan onnellisempi, että aloin maksamaan luottokorttia ja joustoluottoa vuoden alusta pois. Nyt olis paljon isompi hätä, jos tilanne olis sama kuin vaikka viime marraskuussa.
No, se siitä.
Kerroin joskus niistä kuivaamistani ananaksista – niistä tuli aivan loistavia. Niin kepeän hedelmäisen makuisia, kuin raikkaan makeita karkkeja. Laitoin niitä mysliin (joka tehdään nykyisin itse) ja nyt meillä syödään ehkä kaikkein parasta mysliä ikinä.
Tässä kuussa tapahtuvaa: Viikonloppureissu Viipuriin, Vegfest 2012 ja työttömäksi jääminen. Melkosta hulinaa. Mua vähän jännittää miten saan päiväni rakennettua oikein tuottaviksi sitten kun mulla on enemmän aikaa. Nykyisellään musta tuntuu, että mun tehokkuus perustuu just siihen ajan vähyyteen, siis siihen, että saan paljon tehtyä vähässä ajassa. Tai saman verranhan sitä aikaa on kuin aina ennenkin, mutta sitten ei enää ole niin paljoa tekemistä. Pyöräilyn jääminenkin huolettaa, josko musta tulee tankkityttö? No, enköhän ala kävelyttämään koiria enemmän, ehkä se sillä korvautuu.

Eilen töiden jälkeen poljin kovin kepein mielin kotiin, vaikkakin edelleen keuhkoihin sattui vähänkään voimakkaampi hengittäminen. Päivällisen jälkeen (lapset pitkästä aikaa isällään, joten syötiin salaattia paistetuilla tofukuutioilla) menin yläkertaan ompelemaan, sain ei niinkään ison, mutta ärsyttävän työn tehtyä alusta loppuun, skräppäsin minuutin, sain pitkään työn alla olleen aukeaman valmiiksi ja katoin Shoogun elokuvan loppuun (se kirjoitetaan shogun, jossa o:n päällä viiva, viiva tarkoittaa pitkää vokaalia, siksi kirjoitin kahdella o:lla :o) ja loppuillan luin. Luen 8:tta kertaa (!!) Nancyä, nyt ekaa kertaa aikuisena, ja ennen kaikkea äitinä. Pienenpänä luin sitä vaan Nancy -fanitukseen tai jotain. Olis se vaan rankkaa, jos olis silleen sairas lapsi. Onneks mulla on maailman ihanimmat ja kaikesta huolimatta todella tasapainoiset lapset. (kaikesta huolimatta = vanhemmat eronneet, uudelleen pariutuneet, äidillä vaaleanpunainen tukka ja aivan liikaa kaiken maailman leluja). Anyways, kirja on hyvä ja sitä on hauska lukea. Sit täytyykin mennä taas jo kirjastoon, kun kaiken luettavan olen jo lukenut. Paitsi niitä oppikirjoja…plääh. Ehkä mun ihan oikeasti tarttis nyt vähän ruhdistäytyä. Kemian läksytkin pitäis tehdä.

Eipä mulla sit varmaan muuta. Laitan loppuun vähän skräppikuvia, kun ei muutakaan ole. Tässä nyt se minialbumi, jonka kurssilla tein. Se nyt sattuu olemaan nukeista, mutta jotkut kuvat mun oli siihen valittava 🙂 Ennen kaikkea kyse on tekniikoista, ei niinkään sisällöstä ja kaiken täydellisestä yhteensopivuudesta. Multa muutenkaan on ihan turha odottaa mitään kovin tarkkaan harkittuja sivuja. Olen muuten toistaiseksi uloskasvanut minä-aiheisista mietiskelevistä sivuista. Oikeesti, voiko tylsempää olla. No, ehkä vielä joskus niihin palaan.


Kansi oli kirjansivu. Kaikki muut sivut ihan perus kopiopaperia. Pohjana pahvilaatikosta leikatut kuvien kokoiset palaset. Käytetyt jutut, siis uudet asiat: gesso, suihkemaali (kokeilin tätä samaa kotona, sillä seurauksella, että mun tähdet liimautu maalin valumisen takia paperiin niin, etten saanut niitä enää irti 😦
_MG_3598
Tässä sitä maskia käytettiin leimasimena, kait. En muista enää miten tää meni. Ei se kyllä oikein keltään onnistunut.
_MG_3600
Tässä taas käytetty gessoa. Onnistui hienosti. En tiedä miksi.
_MG_3601
Tästä tykkäsin eniten. Käytin kohopulveria, joka aina ennen tätä pysynyt vähän sellasena kummajaisena. Nyt tykkään siitä kovasti. Hiustenkuivaimella vaan kestää kamalan kauan, että saa sen sulamaan. Käytettiin myös maskia ja suihkemaaleja.
_MG_3602
Tässä taas kohopulvereita. Ja muuta roinaa.
You Are Loved, back cover
Takakansi.
Paljon uutta opin, hienoja oivalluksia ja ihanaa intoa!

Ei tässä sitten varmaan muuta – tsau!

♥ Raisa

2 thoughts on “Kohta on AIKAA!

  1. Oleskelu maistuu makoisalta, sitä minäkin olen tässä harrastanut jo jonkin aikaa. Vetelyys on oiva rohto luomaan perspektiiviä siihen minkä tahtiin on stepannut. Voin kuvata keskellä päivää jogurttipurkkeja jääkaapin hyllyllä tai lähteä laumani kanssa Haltialan aarnimetsään etsimään kevään myllerrystä. Toki viikkojen kuluessa iskee tuska takaisin paluusta. Laken pääässäni montako nyyttiä pitäisi puskea että kattaisin sillä koko työmääräni eläkeikään asti. Aika monta. Oleminen tuo onnen, mieluisa tekeminen autuuden. Planeetat loksahtavat paikoilleen ja tähtipöly kimmeltää.
    Kuuntelin tuossa yhtenä päivänä Silvopleessa vieressä istuvan jorinoita blogin pidon hankaluudesta. Madmoisellen kaakatus vakuutti minut niin, etten aloittanut vieläkään omaa blogia. Tietenkään en olisi saanut kuunnella, olin syöttävinäni intensiivisesti tyttöselleni leipää. Siksi tulin tänne hourimaan. Vapun jälkikarkeloisissa!t.Hölinä-keiju

  2. 🙂 Ihana kommentti! Kyllä ne asiat jotenkin järjestyy, itse kullakin. Välillä sitä vaan sulkee silmänsä kaikelta kauniilta ja oikeasti tärkeältä ja keskittyy sokeasti siihen, mitä yleisesti pidetään soveliaana ja hyväksyttävänä. Työ, ura, palkka, asema, kaikkea sellaista, millä ei loppupeleissä tee yhtään mitään. Tietenkin niitä voi käyttää vaihdon välineinä, mutta itsessään ne on yhtä tyhjän kanssa, toisin kuin vaikka lehtikaalin alun, jonka voi vähän ajan kuluttua syödä. Tekis kyllä mieli Silvopleehen, kun kerta otit asian puheeksi – on siellä kyllä niin hyvää ruokaa 🙂
    ♥ Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s