Viikonlopun päivitys ja hiton työkkäri

En ole koskaan ajatellut, että rahaa pitäisi mistään saada ilmaiseksi (tai no, mitä nyt vanhemmilta), niin että kyllä työkkärissä ja muissa vastaavissa voi joutua odottamaan, eikä siellä tarvitse olla ilmaista kahvia tarjolla, mutta rajanasa kaikella! Ensin odotin KAKSI tuntia (tarkalleen) ennen kuin oma vuoroni tuli, sain sotuni annettua sille tädille ja ennen kuin edes ehdin istua alas hän sanoi minun olevan väärässä kerroksessa. Minun pitäisi olla alkukartoituksessa, jossa olen kyllä jo kertaalleen ollut. No, ei muuta kuin alakertaan odottamaan. Ette usko kuinka otti päähän. Onneks mulla oli kirja mukana, jonka luinkin melkein loppuun. Ekassa kerroksessa jouduin odottamaan reilut 10 minuuttia ja sitten olikin jo vuoroni. Ja ens töikseen virkailija sanoo minulle, että olen väärässä kerroksessa! Minun pitäisi olla kakkosessa. Silloin suutuin. Kovaan ääneen kerroin,e tten varmasti mene enää minnekään, jouduttuani ensin odottamaan kaksi tuntia siellä ja nyt vielä 10 min täällä. Ja sitten hän keksi, että itseasiassa minä olen väärässä kaupungissa! Helsinkiläisenä minun pitäis käydä Malmilla, eikä Tikkurilassa. Tämän kyllä tiesin, mutta sinne minut viime kerrallakin käskettiin ja siellä C:kin käy. Lopulta molemmat rauhoituttiin ja saatiin asioita hoidettua. Ja lopulta hän oli eritäin ystävällinen ja avulias, ja halusi ehdottomasti tietää kuka kakkoskerroksessa oli lähettänyt minut kahden tunnin jonotuksen jälkeen alakertaan. Toisin kuin ensimmäinen työkkärikontaktini (kesän alusta) tämä ei olettanut minun olevan ammatiltani työtön, vaan jopa vähän kertoi mitä minun tulee seuraavaksi tehdä. Ensimmäinen tapaus ilmeisesti oletti, että kun ensimmäistä kertaa tulen työkkäriin tiedän automaattisesti miten minun tulee toimia. Tämä uusi antoi jopa joitain papereita minulle. Se eka ei todellakaan, eikä edes kertonut että mitä minun pitää tehdä seuraavaksi. oikeesti kyllä niin epäpätevää ja epätasalaatuista porukkaa siellä, että ihan ällöttää. Mutta mitäs sitä millekään laiskoille työtävieroksuville tyypeille mitään hyvää tarjoisikaan. On kyllä todella vastenmielinen paikka.

Torstaina oli myös viimeinen japanintunti. Tylsää! Meidän opettaja oli niin hyvä! Pelottaa, että mitä mun oppimalleni nyt käy, kun sitä ei ole joku aktivoimassa. Itseni tuntien itsenäinen, vapaaehtoinen opiskelu ei ole ihan mun juttu. Täytyy olla joku piiskaamassa. No, katsotaan. Tänään alkaa koulukin taas! En muista mitä oli tälle päivälle, kohta sekin selviää.

En muista yhtään mitä tein perjantaina.
Lauantaina oli se nukketapaaminen! Olin sieltä myöhässä, vaikka tulinkin pyörineni junalla, sillä lähdin liian myöhään ja piti käydä keskustan kauuta, kun hain liput illan elokuvatreffeille ja Ruohiksesta limua ja jonkun teidän lukijoista suosittelemaa Taifun manteli-sesam (??) tofua (hyvää!! Kiitos suosituksesta!). No, puistossa en nähnyt sitten ketään. Vaikka olinkin reippaasti myöhässä. Tuli paniikki. Siellä kivikiemuran lähellä oli yks porukka, mutten nähnyt niillä nukkeja. Nokun niiden nuket oli kaikki vaakatasossa. Puhelimitse sain sitten tietooni, että kyllä ne oli just mun hakemat nukkehöperöt, jotka siellä oli, joten sekaan vaan. Meitä oli yhteensä 7 (jee!) ja meillä oli nukkeja mukana ainakin 20! (Jee!)
Kaukaisimmat olivat tulleet Oulusta ja sit jostain toisesta eksoottisesta paikasta, huikeeta! Istuttiin siellä noin pari tuntia, syötiin, juteltiin nukeista ja osa erilaisista nukkefoorumeista, kuvattiin nukkeja ja tehtiin vähän kauppaakin. Kellään ei ollut myytäviä nukkeja (onneksi!), mutta jotain pientä kyllä ennätin ostamaan. Ennätin siksi, että tavarat kieri väärään suuntaan, ja mä olin vika joka niitä näki. Omianikin sain myytyä, lopulta jäin kolmisen euroa voitolle 🙂 Ostin. mm. cowboy hatun. Johon kyllä onnistuin harmikseni saamaan kolajuomasta tahroja. Ehkä ne lähtee pois jos oikein kovasti toivon?

Miitistä kaupan kautta pyöräillen kotiin. C teki tonnikalatonta salaattia, syötiin sitä ja leipää ja sipsejä. Estrellalla joku Limited Edition thai maku sipseissä, ja ne on vegaanisia! Hiphei! Hiukan hyviä!
Siitä sitten elokuviin. Matkalla tuli vähän riitaa, kun C luuli että mennään Tikkurilaan, johon paljon lyhyempi matka ja se nurisi kenkiään ja kaikkea. Ei sinne jumboonkaan ole kuin 5 km, en ymmärrä mitä se oikein temppuili. No, miehet on sellasia välillä. Katsottiin Ted. Se oli hupsu, mutta paikoin oikeinkin hauska.

Sunnuntaina oli sitten Intohimona Askartelu tapahtuma, johon olin varannut skräppipaikan. Olin menossa pyörällä (sillä en halua olla se laiska ihminen, joka autoilee kaikkialle), sivulaukku pakattuna, iso neliskanttinen laukkukin jo pyörän tarakalle kiinnitettynä, kypärä päässä, ilmaa renkaissa, kaikki siis valmiina, kunnes tajusin, että hitto, se alkaa minuutin päästä. Multa menee melkein tunti tällä varusteuksella päästä perille! Ja eikun tavarat autoon ja lasikanletkeesti auto motarille. Oli se helppoa. Ja nopeeta. Silti meni melkein kaksi tuntia alkamisesta, ennen kuin olin saanut edes valuviani esille. Oli niin paljon skräppikaverin kanssa juteltavaa, ja olihan siellä myös ne ostettavat askartelutarvikkeetkin. En muista tarkalleen mitä ostin, enkä halua edes muistella. Maltillisesti kuitenkin.

Skräpättiin ja juteltiin kuuteen asti. Oli harmillista huomata miten myyjät alkoivat jo ennen kello viittä (!) purkamaan kovaäänisesti myyntipisteitään ja kuljettelemaan niitä ulos. Kyllä niiden pitäis malttaa olla siellä loppuun asti ja sitten vasta purkaa. Tämä on hyvä itsekkin muistaa Pinkkiksen kanssa, että se on jäljellä oleville asiakkaille aika ikävää.

Sain viisi sivua tehtyä, niistä ei ole kuvia. Eikä ne edes olleet niin kuvauksellisia, että tänne viitsisi laittaa, enemmänkin tyyliin kunhan sain nämä pois alta. Aika monessa nyt meneillään se nämä täytyy käyttää pois -vaihe. Esim. leivontahyllyäni olen tyhjentämässä. Mulle on melkoisesti kerääntynyt värillisiä sokereita (kun ne on niin hienoja ja erikoisia. mut en mä niitä käytä mihinkään) ja niitä olen nyt käyttänyt pois, tyhjentäen yhden purkin kiloon tavallista sokeria. Viikonloppuna tein soijamaitoa ja siitä tuli hennon persikanväristä, kun osa sokerista oli oranssia 🙂 Eihän ne väriaineet hyväksi ole, eikä sokerikaan, mutta pois ei heitetä!!

Eilen illalla sain vähän kertynyttä kaaosta purettua. Aina muuten tulee mlkoinen sekamelska kun on ollut jotain menoa. Nyt oli vielä kaksi erityyppistä menoa kahdelle päivälle, niin mulla oli nukenvaatteita ja nukkeja suloisessa sekamelskassa askartelupapereiden, liimojen ja koristeiden kanssa. Ja kankaita kans, kun aloin väsäämään mukaan otettaville nukeille kuljetuspussukoita.

Miitissä joku oli ottanut huomioon ruokavalioni (vaikken ollut sitä tapaamiskutsussa kenellekään toitottanut) ja se tuntui todella hyvälle 🙂 Vegaania on helppo miellyttää 😉

Vielä yks juttu: viikonloppuaamuina “piilotin” aamupalan marja-hedelmäosuuteen lehtikaalia, pinaatti ja kesäkurpitsaa – eikä kukaan huomannut mitään 🙂

Nyt menox sanoi Annie Lennox!

Sydän,

Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s