Parempi olo, parempi mieli. Ja haasteen alustusta!

Eilinen meni sitten vähän poskelleen, sain kyllä omenoita kerättyä, samoin kuin lehtikaalia, nokkosta ja pinaattiakin, mutta säilömisessä en päässyt lehtikaalia pidemmälle. No, tänään sitten loput.
Eilen lintsasin koulusta, äikän tunnilta, jonne olisin halunnut ihan oikeasti mennä, mutta skräppäys hyvässä seurassa vei voiton. Ensin en meinannut millään jaksaa lähteä – onneksi lähdin, oli nimittäin tosi mukavaa ja voimauttavaa. Luulin tulevani etuajassa kotiin, etten olisi jaksanut olla loppuun asti, mutta lopulta kävikin niin että minuahan siellä jouduttiin odottamaan, että saatiin ovet lukkoon 🙂

Ja sitten viikonloppuun. Perjantaina poljin Kallioon/Sörnäisiin. Mentiin Veganissimoon syömään. Ihan ok ruokaa, mutta ei sellaista, jolla hurmaisi sekasyöjän. Ruokailun jälkeen Animalian toimistolle leipomaan lauantaista rescuekoira tapahtumaa varten. Leivottiin jättikasa suklaakeksejä, mun lähtiessä alettiin leipomaan tofu-pinaattipiirakoita. Oli oikein mukavaa, meitä oli sen verran pieni porukka, ettei tullut harmillista ryysistä tms. Vaikkakin se eilen mainitsemani harmistus liittyi juuri Animaliaan. Oli Chrisin viimeinen työharjoittelupäivä siellä, eikä sitä juhlittu millään lailla. C:stä näki miten sitä harmitti 😦 Ja kyllä muakin otti päähän aika rankasti. C kertoi miten edellinen harjoittelija sai lahjan ja juhlat. Mä en kuullut, että kukaan olis edes kiittänyt sitä, eikä kukaan tullut hyvästelemään, C itse kävi hyvästelemässä. Jotenkin tosi kurjaa.
Ennen kotiinmenoa käytiin sitten katsomassa Helunan lukittua ovea ja poikettiin Punnitse & Säästässä. Ostin vähän täydennystä tyhjyyttä kumisevaan herkkulootaani 🙂
Lauantaina suht huonosti nukutun yön jälkeen heräsin niin myöhään, että heti aamupalan jälkeen tulikin jo lähteä polkemaan kohti Alppilaa. Siellä olikin kova tohina päällä ja paljon koiria 🙂 Ihanaa. Mun vuoro venyi vähän sovitusta, mutta oli sen verran mukavaa ja paljon hommaa, ettei päässyt aiemmin irtautumaan. Oli oikeesti aivan ihana tapahtuma!! En ole aiemmilla kerroilla ollut, joten katsoin kaikkea ensikertalaisen silmin. Animalian Koiraryhmä siis piti kahvilaa ja siellä minäkin sitten hommissa. ALkuun järkkäilin kaikennäköistä ja sitten olin vastuussa lämpimien voileipien paistosta. Kirkon tilat olivat aivan loistavat, keittiö SUURI ja hyvin varusteltu, tarjosivat vielä kahvit ja mehut kaikille työmyyrille. Iso kiitos heille!Oman vuoroni jälkeen jäin vielä hetkeksi nauttimaan kahvilan antimista ja nauttimaan uskomattomasta tunnelmasta. Toivottavasti jokainen joskus saa syödä ihania vegaanisia herkkuja, ihanien koirien ja hyvien ihmisten ympäröimänä 🙂 Oikeesti niiden ihmisten määrä antoi toivoa. Kun niin usein näkee ihmisiä ulkoiluttamassa rotukoiria tulee sellainen olo, etteivätkö ihanat superpersoonalliset sekarotuiset kelpaakaan. Kyllä näille ihmisille ainakin kelpasi! Ei siellä tietenkään kaikki koirat olleet monirotuisia, mukaan mahtui myös rotukoiria, enemmistön kuitenkin ollessa “seropeja”.
Sieltä poljin keskustaa, Pimpulaa tapaamaan. Yritettiin etsiä yhtä kirjakauppaa, jonka sijaintia en enää yhtäkkiä muistanutkaan. Vähän kuumottavaa, sillä olinhan käynyt siellä muutamaa viikkoa aiemmin…hmmm…ehkä se sittenkin oli Hakaniemessä?
No, käytiin Hobby Pointissa ihastelemassa nukkekotitarvikkeita, erityisesti soittimia. Mutta ne oli niin kalliita, ettei ostettu mitään. Eikä me kyllä muutenkaan oltu ostoksilla, katselemassa vain. Ostettiin kyllä savea, kun sietä ei kotona enää ollut. Ja tykätään aina välillä muovailla 🙂
Kotona katsottiin Corpse Bride enkä muista mitä syötiin. Paitsi että muistanpas. Makaronia ja Juustoa – nam. Ja taas nukuin huonosti
Sunnuntaina oli oikein touhukas päivä! Leivoin kolme leipää aivan liian rapeiksi. Unohdin ne uuniin kun menin puutarhaan touhuilemaan. Ja sitten tulin pelastamaan mitä pelastettavissa oli (Chrisin hälyttämänä) ja laitoin ne vielä jälkilämpöön ilman vuokiaan ja unohdin sinnekin…ei pitäis tehdä niin montaa asiaa yhtäaikaan. Ja kun uunin kerran lämmitin, niin tein myös seitankökön. (anteeksi kamala sana, en oikein keksinyt muutakaan).
Kerättiin lasten kanssa kauheesti omenia. Suurin osa meni kyllä pupujen herkuiksi, mutta melkoinen läjä saatiin myös kellariin kypsymään. Pimpulan kanssa niitä sitten keittiön lattialla sanomalehtiin käärittiin. Eilen skräppi-illassa yks nainen sanoi, ettei häntä kiinnosta omavaraisuus yhtään, omenoiden säilöminen harmittaa, hänelle riittää vallan mainiosti että kauppa on lähellä – mulla taas just päinvastoin. Omavaraisuus tuo niin hienon turvallisuuden tunteen että! Mä hykertelen mielihyvästä, kun pakastan lehtikaalia tai säilön omeniani 🙂 Ja sekin on ihan huippua, että se ruoka ei ole matkannut paria metriä enempää, sitä ei tarvitse pakata kertakäyttöisiin kääreisiin, se ei riistä ketään eikä sitä ole lannoitettu kemiallisilla lannoitteilla eikä käsitelty torjunta-aineilla! Luksusta!
Olen suunnitellut huikean hienoa taideprojektia ja vähän alkanut sitä jo työstämäänkin. Odottakaa vain, pian näette! Pari korttiakin tein, joihin ehkäpä ensimmäistä kertaa käytin ompelukonetta paperiaskarteluun. Oli hauskaa, vaikkakin vähän hidasta – paperi kun ei anna virheitä anteeksi. Muutoin en ole (eilistä lukuunottamatta) tehnyt mitään luovaa, mutta sitäkin enemmän kaikkea käytännöllistä. Ai niin, toisen essunkin sain valmiiksi. Ensimmäinen essu onkin ennättänyt jo käyttäjlleen, pienelle hiiritytölle. Tässä kuva! Aikas söpö!

Anteeksi, en millään saa tätä käännettyä oikein päin…siinä teille hyvä taukojumppa, kun kääntelette päätänne 🙂

Mulla on varmaan meneillään ns. krapulavaihe kulutushysteerisen kuukauden jäljiltä ja olen taas kovasti maailmaa pelastamassa. Kirjastostakin lainasin taas monta asiaan paneutunutta innostavaa kirjaa. Ja niistä sainkin idean: Maailmanpelastus Haaste! Entä jos vaikka kuukauden ajan jokainen meistä pistäis näille asiolle vähän enemmän arvoa? Jos meillä olis vaikka teemaviikot, tyyliin 1. ruoka, 2. jäte, 3. transportaatio (ok, ei ole oikea sana, olisko liikkuminen?) ja 4. kulutus (vaikka se liittyykin kaikkii edellisiinkin, enemmänkin tarkoitan tavarashoppailua). Tähän vois osallistua joko näkyvästi (elikkä kommentoimalla) tai näkymättömästi (muille siitä kertomatta, vaikka tietenkin näin hieno asia kannattaisi jakaa muiden kanssa, vaikka oikeassa elämässä). Innostuisko kukaan? Voisitte lähettää omia vinkkejänne ja mä postaisin ne sitten seuraavana päivänä. Lukemani mukaan kaikki maailman ihmiset kuluttavat keskimäärin n. 25% yli sen, mitä maapallo pystyy vuosittain meille tarjoamaan. Eli siis neljännes kaikesta otetaan ikään kuin velaksi, eikä me kyllä sitä velkaa näillä näkymin pystytä maksamaan takaisin. Tietenkin keskivertosuomalainen kuluttaa paljon enemmän kuin ton 25%, sillä yli puolet väestöstä kuluttaa vähemmän kuin “voisi”, johtuen köyhyydestä. Laskelmieni mukaan meikäläiset kuluttaa yli 50% (n. 66%) enemmän kuin olis kestävää. Aika paljon petrattavaa. Mutta jo toi neljännes olis huikeen hyvä juttu, ja sitä mä ajattelin ehdottaa teillekin! Entä jos jokainen meistä yrittäis kuukauden aikana nipistää neljänneksellä meidän ympäristölle vähemmän myönteisistä teoista ja lisätä vuorostaan niitä tekoja, mitkä eivät ympäristö silleen kuormita. Kuten vaikka jos käy kaupassa kolmesti viikossa autolla (kamalan usein, sanon minä!) niin a) vähentääkin käyntikerrat kahteen tai b) käy kahdesti autolla ja kerran pyörällä tai jos on tapana ottaa viiden minuutin suihku, niin sen sijaan suihkuttelisikin kolmessa minuutissa. Joo, tiedetään ei mene prosentit ihan oikein, mutta sinne päin 😉 Ei mitään suuria uhrauksia, vaan pieniä tekoja, joista me kaikki helposti selviydyttäis 😀 Ja annettais meidän kauniille kotiplaneetallemme pieni hengähdystauko. (no just joo, mun blogissa käy keskimäärin 100 lukijaa, jos kaikki te lähtisitte mukaan niin ei se silti olis edes kärpäsenkakka valtameressä, mutta aina sekin parempi kuin ei mitään!Toivoa ei saa menettää!) Aika harva meistä pystyy todella suuriin yksittäisiin tekoihin, mutta kaikki me kyllä pystytään tekemään pieniä asioita ja kun meitä on paljon ja niitä pieniä asioitakin alkaa olemaan paljon, niin niistä tuleekin todella isoja ja merkityksellisiä. Uskokaa pois!

Mutta nyt tää menis taiteilemaan 🙂

Hauskaa tiistaipäivää kaikille! Innolla odotan josko teistä joku innostuis haasteestani! Ja kaikki ideat mitä teille tulee mieleen otetaan riemumielin vastaan!

Sydän,

Puputyttö

One thought on “Parempi olo, parempi mieli. Ja haasteen alustusta!

  1. Komppaan mielipidettäsi, omavaraisuus ja puhdas ruoka ovat totta tosiaan arjen ihanaa luksusta. Muistan kuinka hauskaa oli pienenä istuttaa joka kevät parvekkeen kukkalaatikoihin ruohosipulia ja yrttejä kasvamaan. Niitä sitten kiikutin äidille punajuurikeittoon mausteeksi ihan innoissaan, kun oikein itse olin ne kasvattanut!

    Puhtaasta ja laadukkaasta ruoasta tulee usein mieleen se surullinen tosiasia, että liian monen mielestä luomu on pelkkää riistoa, eikä oikeasti auta ketään. Tavallaan oletetaan, että ruoan kuuluu olla pilkkahintaista. Alaikäinen opiskelija ei tietenkään valitettavasti pysty kovin paljon vaikuttamaan perheen kulutustottumuuksiin, mutta koskaan ei ole (toivottavasti) myöhäistä laittaa hyvä kiertämään. 🙂

    Mukavaa iltapäivää Raisa!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s