Maailmanpelastus Operaatio, 1. viikko, 4. päivä

Heips!

Tälle päivälle olen ajatellut paikallista ruokaa! Nythän se on myös tosi trendikästä ja hip syödä lokaalisti, eix yeah? Joten ollaan mekin kerrankin “in” ja syödään lähellä kasvatettua ruokaa. Suomessa tämä saattaa osan vuodesta olla hiukan hankalaa, mutta ainakin näin syksyllä se onnistuu hienosti, kun puut pukkaa omenia ja kaikki ihanat juurekset ovat parhaimmillaan ja kaalit ja herneet ja pavut ovat kypsiä, tomaateista ja kurkuista puhumattakaan. 
Paljon puhutaan siitä, miten meidän syömä ruoka matkustaa paljon meitä enemmän ja se on väärin se! Ruokaa kuljetetaan pääsääntöisesti meille tänne Pohjolaan kolmella eri tapaa: laivalla, rekalla ja lentokoneilla (vähitenpahuus järjestyksessä). Näistä yksikään ei ole ympäristölle millään lailla hyväksi, mutta laivarahdissa päästöt ovat pienimmät kuljetettua kiloa kohden. Ja lentorahdissa taas kaikista suurimmat. Sanotaan myös, että enemmän kuin näiden kasvisten (ja eläinten lihaksien ja mitä kaikkea sieltä ulkomailta nyt tänne meille raahataankaan) tänne tuominen vaikuttaa se, millä me ne sieltä kaupasta kotiin haetaan. Eli mennäänkö lähikauppaankin aina autolla vai fiksusti pyörällä. Mutta tästä enemmän ens viikolla 🙂
Oikeesti, mä en jaksa tästä enempää jauhaa.  Syökää kotimaisia kasviksia! Hitto, mä olen kokonaan unohtanut tästä sen haasteen. Tai siis niinko um…selkiyttää sitä, tehdä siitä enemmän haasteen kaltaisen… Joten tämän päivän haaste: Seuraavan kerran ruokakaupassa vaihda vähintään kaksi ulkolaista tuotetta kotimaiseen. Ja muutenkin kiinnittäkää enemmän huomiota alkuperä- ja valmistusmaihin.

KOTIMAINEN VESIMELONI!!! Kyllä oli hintakin melkoinen! Ekaks otin ihan normikokoisen melonin, mutta kun hinnaksi tulikin 8 euroa vaihdoin pienimpään minkä löysin ja sekin maksoi enemmän kuin ISO ulkolainen. Mutta kyllä oli hyvää 🙂

  Vinkkejä:
* Yksi keittokirja sopii tähän teemaan kuin nyrkki silmään: Härkäpapua sarvista! Tätä ei kannata edes lainata kirjastosta, tämä kannattaa ostaa omaksi. Nyt heti.  Vaikka täältä!
* itsekasvatettu ruoka on lähiruokaa parhaimmillaan, ei kuljetukseen liittyviä päästöjä, ei pakkausjätettä, vaan puhdasta ruokaa 🙂
* Suomessa ei valitettavasti ole maailmalla paljon puhuttuja “Farmers Marketteja”, toreja joissa viljelijät myisivät tuotteitaan suoraan kuluttajille, mutta onneksi meillä on aika vilkas tilamyynti kuitenkin. Esim. Lassilan Tila on oma ehdoton suosikkini! Haen sieltä pupuille olki- ja heinäpaalit (muistan vieläkin sen pupujen riemun ja ihmetyksen, kun ensimmäistä kertaa katoin niiden huoneen lattian oljilla :D), kaurahiutaleet, jauhot, herneet ja pavut. Ja öljyäkin sieltä saa. Kaikki luomuna ja lähellä tuotettua. Autuutta!
* talvella kannattaa rajoittaa tomaattien ja kurkkujen käyttöä ja ottaa tilalle vaikka suolakurkut ja idut. Kotimaiset, lämmitetyissä kasvihuoneissa kasvatetut vihannekset eivät ole sen parempia (ympäristön kannalta päinvastoin) , kuin rekoilla  Espanjasta (kyseenalaisista työoloista) tänne raahatut. Joten syödään tomaatteja kesällä niin että napa paukkuu ja muu aika vuodesta keskitytään sesongin mukaisiin kasviksiin. Ja maailma pelastuu!
* säilö kotimaisia vihanneksia silloin kun ne ovat parhaimmillaan=edullisimmillaan=sesongissa. Esim just niitä tomaatteja tekemällä tomaattikastiketta.

Sitten minun omaan elämääni.

Eilen viimeisteltiin Dexterin 6. kausi. Koko uuden kauden ajan olin kasvattanut pientä ärtymystä sarjaa kohtaan, Dexterin töykeyskin alkoi ärsyttämään ja kaikki “virheet” ja “puutteet” juonessa ja asioiden kulussa ketutti. Ja sitten viimeisen jakson viimeisellä minuutilla tuli se koukku! Hargs! Nyt TÄYTYY saada lisää! Siis koko kauden ajan leikiteltiin aika laiskasti ja jotenkin huolimattomastikin, ja sit Boom! Heitettiin pommi ja kaikki käsiaseet ja perunatkin perään! Jenkeissä menee jo 7. kausi. Yritetään nyt jostain löytää sitä meidän saataville. Slogan tms. 7.:lle kaudelle on “Please, don’t make me kill my sister”. Kyllä me sit löydettiin joku preview uudelle kaudelle ja siinä paljastettiin aika paljon. Onneks olin niin täpinöissäni, etten enää muista siitä juurikaan. Nyt ei ole katsottavaa, muuta kuin kirjaston tarjonta. Ennen Dexteriä lainattiin Modern Family -sarja, plääh. Ei nappaa.

Iso komea fasaani meidän pihalla 🙂

Kauhea tunnustus, liittyen vielä tohon maailman pelastukseen. Heitin eilen monta kiloa mätiä tomaatteja biojäteastiaan 😦 Sain kassillisen tomaatteja sunnuntaina, C laitto ne kellariin ja on sieltä hakenut salaattia varten muutamia, enkä mä ole suonut niille ajatustakaan, ennen kuin eilen viedessäni omenasoseet kellariin. Ja siellähän ne oli, edelleen isossa kassissa, selkeästi homehtuneita tomaatteja vielä syöntikelpoisten seassa. Ei auttanut muu kuin pelastaa pelastettavat (tein tomaatti-paprikakastiketta pakastettavaksi [kun en millään jaksanut alkaa uunittamaan lasipurkkeja] ja heittää loput pois. Hiukan harmittaa. Samalla sitten viipaloin ja paloittelin omenoita piirakoita ja smoothieta varten pakkaseen. Ja koska satoi (tosi hyvä syy) en mennyt kouluun, vaan siivoilin ja askartelin.

Tämä on hahmotelma, olen vanhoista farkuista ja muista kankaanjämistä Sissixillä leikannut näitä kuvioita, enkä oikein vielä tiedä mihin niitä käyttäisi.

 Aika usein kun katsotaan telkkaria niin touhuan samalla jotain. Kuten vaikka noita kangaslintuja ja jäätelöitä. Jotain käyttöäkin pitäis niille keksiä. Siis jotain oman näköistä käyttöä. Kerroinko siitä ihan älyttömän hienosta askartelukirjasta, jonka lainasin kirjastosta? Sen nimi on Indie Crafts (vai olikohan Art), eikä se ole opaskirja, vaan esittelee tekijöitä töineen. Eikä ne työt ole lähimainkaan mitään perus ruusu ja teekuppi-askartelujuttuja, vaan ihan sikamakeita, peroonallisia ja tosi eläväisiä. Ja kun mä katson omia juttujani, niin mä näen niissä aivan liikaa just sitä ruusua ja teekuppia. Yök! Ihan kuin joku sitoisi mun luovuutta, pitäis sitä vankina. Etten uskaltais tehdä just niin eläväisiä juttuja kuin oikeasti haluan. Mieluummin ajattelen näin, kuin että oikeasti olisin näin “sidottu” askartelija.

Mulla on edelleen suuri hieno projektini työn alla. Tässä vähän esimakua siitä 😉

 Olin tänään yksin juoksemassa ja yritin juosta oikein. Mulla kun on erittäin paha tapa sekä juosta että kävellä peppu takana ja rintakehä edessä. Nyt yritin sitten parhaani mukaan työntää lantioo eteenpäin ja vetää hartioita taaksepäin. Huh! Kamalan raskasta! Ja ihan eri lihaksetkin joutu töihin.

Tänään tekee mieli leikkiä nukeilla!

Ai nii, kummaa…mun tekee mieli töihin. Vaikkakin viihdyn edelleen ihan superhyvin kotona ja rakastan kaikkea pientä puuhastelua, enkä siedä sietämätöntä stressiä enkä ainakaan sitä ahdistusta mitä edellinen työpaikkani aiheutti, mutta se säännöllisyys ja työyhteisö (vaikken erityisesti ihmisistäkään pidä, varsinkaan uusista työkavereista parin kolmen kuukauden jälkeen, ennen kuin ollaan oikeasti tutustuttu)…sitä kaipaan. Ja tehokkuus. Ja ehkä vähän myös työn tekemisen tärkeyskin. Vaikka kotonakin tekemäni työ on oikeasti tärkeää, siis ruoan säilöminen ja osittain myös kasvattaminen jne. (ehkä vähän kaipaan pinnallisuutta, kepeitä asioita joista jutella?) Ennen kaikkea haluaisin aloittaa opiekelut nyt heti, enkä vasta ensi vuonna. No, ensin täytyy oppia lisää, että voi ylipäätään aloittaa oppimisen 😉

Eilen oli Wubba Wednesday, otin tälläisen kuvan.

 MOM?!!
Otsikko sanoo: MOM?!!

Loppukevennys. Pienen pieni asia. Sain tänään pikaisen sähköpostin, joka lyhyesti vaan kertoi väliaikatietoja, ikään kuin ilmoitti, että vaikkei olekaan mitään kuulunut, niin ajatuksissa on. Viesti oli kirjoitettu aihe mukaan lukien sulkuihin. Jotenkin super ihanaa. 

Hauskaa päivän jatkoa kaikille!!

xoxo, (nyt pihalla kaunis orava)

Puputyttö

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s