Maailmanpelastus Operaatio, 2. viikko, 13. ja 14. päivä

Heipparallaa!
Kolmas kerta toden sanoo! Olen kahdesti jo pyyhkinyt epähuomiossa kirjoittamani pois…rasittavaa. Mutta onneksi en ollut ennättänyt kirjoittamaan vielä paljoakaan. eilen oli aamulla sen verran kiirettä, että postaus jäi tekemättä. Tänään sitten tuplasti keinoja pelastaa maailma 🙂
Ensimmäinen: Hoida mahdollisimman monta asiaa yhdellä ajolla. Eli kun on “pakko” mennä autolla jonnekin (paljon tai isoa tavaraa tulossa tai menossa, pienten lasten vienti treeneihin tms. [mä olen kyllä joskus raahannut Pinjaa pyörän tarakalla talleille ja sieltä takaisin, niin että kotimatkalla jouduin pitämään Pinjasta kiinni, ettei se nukkuessaan tipahtais kyydistä. Aika kuumottavaa, myönnetään]), yritä hoitaa mahdollisimman monta tehtävää kerralla. Meillä kun viedään kirpputorikamaa Hesylle, viedään samalla kiertoon kartongit ja metallit, käydään kaupassa ja ehkä haetaan vielä koiranruokakin. Vaikka bensa onkin kamalan kallista, ei se tunnu vieläkään vaikuttavan ihmisten ajokäyttäytymiseen. Ehkä kyllä nuorten? Nimittäin silloin kun olin just saanut kortin (voi kamalaa, se oli kyllä pelottavaa ja vaarallista) oli nuorilla tapana viettää kaikki vapaa-aikansa autossa huristellen ympäri kaupunkia, ilman mitään päämäärää sillä kurvailulla. Todella pöljää. Nykyään sitä ei taideta niinkään harrastaa? Tämäkin vaatii vähän suunnitelmallisuutta ja suunnitelmallisuus ei taida olla kovin iso juttu nykypäivän kiireisessä maailmassa : /

Ennen toista mun on ihan pakko kertoa yhdestä todella raivostuttavan vaivaavasta asiasta. Eilen illalla siivosin korujani ja yhtäkkiä muistin yhden hillittömän hienon (nyt kun se on kadonnut niin se on tietenkin maailman hienoin, kaikista kaunein, kaikkien aikojen uskomattomin koru) rintakorun, joka mulla on joskus ollut. korusuunnittelija Tarina Tarantinon suunnittelema Hello Kitty -rintakoru. Ja nyt sitä ei sitten tietenkään ole missään 😦 Ei siinä, en ole sitä ainakaan kolmeen vuoteen edes kaivannut, mutta nyt kun sen muistin tuli pakottava! tarve löytää se. Illalla yritin penkoa kaikki mahdolliset paikat ja Chrisin harmiksi muutaman mahdottomankin. Kirjahyllyjä on siirrelty, sängynaluslaatikoita tyhjennetty, kauan aikaa sitten käytössä olleiden vaatteiden taskuja koluttu ja korua ei ole missään. Hetki sitten googletin sen, mutten löytänyt sitä samaa, joka minulla oli. Mutta sitten hain sitä omista Flickr kuvistani, ja löysin yhden kuvan, jossa minulla on se yllä!! (ja nyt haluan sitä entistä enemmän! Sattuu!)
not so serious

Kuvan löytyminen antoi kuitenkin hitusen toivoa, sillä luulin, etten ole nähnyt korua kertaakaan Chrisin aikana. Mutta tuo kuva on otettu treffeillä Tampereen Veganissimossa, jossa oltiin pian sen jälkeen kun C muutti tänne. Jossain sen on oltava! Samoin kuin suosikki tennareitteni (Conversen punaiset tennarit, joissa lieskoja – super makeet, ostin japanista eikä samanlaisia saanut suomesta, sinisiä kylläkin) tai Vegasista ostettamani supersöpön laukun, jossa söpöjä pieniä eläimiä ja siitä roikkui pieni panda-kukkaro, pandan sisään olin laittanut hopeadollarin. Kaikki kadonneet 😦 Missä olette, rakkaat tavarani?!? Mutta nyt tää korun muistaminen on aiheuttanut sellaisen häiritsevän tunteen, tiiättekö kun yritätte muistaa vaikka jonkun ihmisen nimeä. Se on ihan kielenpäällä, muttette millään saa mieleen sitä. Ja sit kun se palautuu mieleen tunne on mieletön. Tässä ei muistelo auta. Pitää vaan etsiä. Ongelmia on useita. Miedän talo on aivan mahtava paikka pienen korun piiloutua ikuisiksi ajoiksi. En muista nähneeni korua vuosiin, joten se ei ole missään suht peruspaikassa, vaan todella piiloutunut syvälle. Olen käynyt jo läpi useimmat todennäköiset epätodennäköiset paikat, ilman tulosta. Syvältä!

14. haaste on sellaisille, jotka lentävät paljon. Matkusta (lennä) harvemmin mutta ole perillä pidempään. Ja ehdottomasti pyri välttämään välilaskuja. Helpommin sanottu kuin tehty, jos rahaa ei ole paljoa ylimääräistä. Mutta toisaalta, jos on rahaa lentää niin eikö silloin pitäis olla rahaa myös välttämään välilaskuja.

Siinä oli operaation toinen viikko. Ens viikolla on paljon hauskempaa, kun keskitytään shoppailuun 😀

Perjantaina tuli Vegetukun paketti. Siinä oli enemmänkin herkkuja C:lle sekä pähkinöitä, mausteita ja raakakaakaojauhetta minulle, mutta kyllä minäkin sain vähän täydennystä riemurasiaani. Kaikki ei suinkaan ole vegetukusta, mutta herkuimmat herkut kyllä.

Eilen aamusta mentiin Lassin parturiin ja sieltä Jäkeen siivoamaan. Kävin myös optikolla, tutkittiin silmät ja sain piilarit, joita voin käyttää paljon 🙂 Olisin kyllä voinut käyttää aiempiakin piilareitani päivittäin, mutten kertakäyttöisiä viitsinyt ja laiskakin olen jne. (-piip- kamala taisto pojan kanssa yksien hiton sämpylöiden takia. Aina en ymmärrä, miten omena on voinut pudota niin kauas puusta…No, ehkä se on lähempänä sitä toista puuta 😉
Optikon jälkeen torin kautta äitille siivoamaan. Torilla kotimaisia paprikoita 2 €/kg! Kaupassa samaiset paprikat kolme kertaa kalliimpia.

Siivosin edelleen keittiötä, sain tasot siivottua (vihdoinkin! Jee) ja pääsin aloittamaan kuiva-ainekaappeja. Keräsin kassillisen jo parhaat päivänsä nähneitä elintarvikkeita kotiin, meillä ne kuitenkin menee paljon nopeammin kuin äitillä. Aika paljon kyllä heitin poiskin, salaa. Mutta on oikeesti niin ihanaa, kun siellä sen muutoksen huomaa niin selkeästi. Turhauttavaa on se, kun välillä äiti on niin vastahankainen (osittain kyllä leikillään, mutta sekin vaikeuttaa) laittamaan selkeästi turhia tavaroita pois. Olen kyllä yrittänyt olla mahdollisimman hienotunteinen tarvittaessa, ja välillä kyllä vähemmän. Osan turhista, siis sellaisista joiden olemassa-olosta äipällä ei ole tietoakaan ja joiden poissaoloakaan ei siis huomaisi, olen laittanut pois kysymättä mitään. Ehkä sama on käynyt korulleni ja tennareille ja kassillekin? Kuka tunnustaa laittaneensa ne pois?

Mitäs vielä? Eipä kait muuta. Tyhmää kun sataa, sillä ollaan menossa treffeille. Minä sen lisäksi Annantalolle Japani-päivää viettämään. Ennen kaikkea kiinnostaa näyttely japanilaisista nukeista sekä kauppakuja. Ja sieltä sitten Pikku Nepaliin. Olisin kyllä halunnut japanilaista, mutta kun se ei ollut C:n suosikkilistalla, niin piti jättää se pois laskuista.

Hapsin joukkue voitti pari viikkoa sitten jonkun turnauksen ja koska Hapsi teki viime perjantain pelissä ensimmäisen maalin sai hän vuorostaan pitää pokaalia kotona 🙂 (nyt hajos olohuoneessa juomalasi, kun kakarat riehuu…)

Isojen poikien tyyliin pokaalista pitää tietenkin juoda! Pienten poikien tyyliin pokaalista juodaan limua.

Loppuun vielä pari irtonaista kuvaa.

Perjantaina innostuin paloittelemaan nukkeja. Vihdoinkin löysin käyttöä keräilemilleni Shelly/Kelly nukeille! Otan kuvia myöhemmin. Tässä kuitenkin Barbien jalat 🙂

Rakastan hyllyjä, ja onneksi C osaa niitä minulle tehdä. Tässä keittiön ikkunan ääreen rakennettu hyllystö. Sopii loistavasti keittiöpuutarhaksi!

Nyt täytyy mennä meikkaamaan! Heipsis!

xoxo,

Raisa

4 thoughts on “Maailmanpelastus Operaatio, 2. viikko, 13. ja 14. päivä

  1. Hih sanoin ääneen “Ai kamala!” kun toi jalkakorviskuva osui silmiin 😀 hienosti keksitty!
    Pitää myös kertoo, että siun maailmanpelastusoperaatio on sytytellyt pieniä tulia (miten se sanotaan ko inspiroi ja antaa sysäyksen alkaa tekemään jotain?!) tännekin päin Suomea :>

  2. Ihanaa kuulla! Sitä juuri toivoinkin, että ihmiset saisivat näistä postauksista pientä kipnää, jotka sitten mahdollisesti roihahtais siellä kotona kunnon liekkeihin 🙂
    Paljon muitakin ruumiinosa-koruja kehitteillä, kunhan saan yhdet kukkahelmet kotiutumaan Aasian kiertueeltaan 🙂

    Kiitos kommentistasi!
    xoxo,

    Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s