Maailmanpelastus Operaatio, 3. viikko, 17. päivä

Tällä päivälle yksi suosikkikeinoistani pelastaa maailma! Nimittäin uudelleenkäyttäminen! Tähän voidaan lukea pieneksi käyneiden vaatteiden siirto seuraavalle lapselle, tai naapurin lapsille tms, jauhopakkausten käyttö biojätepusseina, käytettyjen kirjekuorien käyttö muistilappuina (mä tein tätä töissä ihan vimmalla, leikkelin niitä lappuja päivät pitkät ja vein muiden pöydille. Lopulta vain itselleni ja niille, jotka pyysi), korjauskelvottomien vaatteiden käyttö riepuina ja ennen kaikkea suursuosikkini: Kirpputorit! Mä olen (edelleen?) vakuuttunut siitä, että me voitais antaa vuoden loma tälle planeetalle, ja ostaa krääsämme sen sijaan kirppiksiltä. Ei tietenkään ruokaa ja energiaa, ja varmaan montaa muutakin asiaa (kosmetiikka, alusvaatteet, vessapaperi), muuta kaikki se krääsä, josta me niin kovasti tykätään. Astiat, vaatteet, kengät (näitä ei kait kannattais ostaa kirppiksiltä, mä kyllä ainakin ostan), kirjat, levyt, korut, huonekalut. Ainoo mitä se vaatii, on vähän viitseliäisyyttä. että jaksaa etsiä sitä just sopivaa, kirppiksillä kun ei ole aina kaikkia kokoja ja malleja saatavilla 🙂 Mutta just oikeanlaisen löytyminen on niin palkitsevaa! Mä muistan vieläkin niitä riemuntunteita, joita olen kokenut löytäessäni vaikka vintage Hello Kittyä kirppiksiltä. Tai poneja. Tai just sopivia vaatteita. Tai ne Sindyn keittiön alakaapistot, jotka löysin viime kesänä. Tottahan toki kaupassakin voi päästä samanlaiseen hurmokseen, esim. ensimmäinen kerta Hello Kitty -liikkeessä Roomassa, tai vielä parempaa isot HK liikkeet Tokiossa. Mutta siltikin paremmalta tuntuvat kirppislöydöt. Niistä tulee aarteita suorastaan.
Eli haastan teidät käymään kirppiksellä. Erityisesti silloin, kun tarvitsette jotain. Vaikka on siellä hauska käydä muutenkin. Erityisesti sellaisissa, joiden tuotto käytetään hyväntekeväisyyteen. Varsinkin, jos tuotto käytetään eläinten hyväksi, eikä johonkin uskonoppien viemiseen kehitysmaihin.

More treasures

Super great day at the fleamarket!

Kirppislöydöt
(Pezit eivät olleet kirppikseltä) (haha! Arvatkaa kuinka paljon näiden kolmen kuvan roinasta on päätynyt takaisin kirppiksille! Varmaan puolet! No, ei ihan)

Eilen kolahti postiluukusta kirja! Bongasin tämän Stockalta viikonloppuna ja ruikutin itselleni kappaleen kustantajalta.

En ole vielä ennättänyt kirjaa pläräämään, sen verran kuitenkin, että osaan sanoa ettei se ollutkaan vegaaninen, kasviskeittokirja kuitenkin. Eikä ollut intialaista ruokaa, vaan lähi-idän maista.
Tässä kustantantajan sivuilta kuvaus kirjasta:
Vegestan on Sally Butcherin kasvissyöjille luoma unelmien ja makujen maa, joka ammentaa kasvisruokaperinteensä ja reseptinsä itäisen Välimeren ja Arabian niemimaan laajalta alueelta. Vuosituhansien aikana Lähi-idän keittiöstä on kehittynyt omanlaisensa, ja kasvisruokailijoille alue on oikea runsaudensarvi.

Vegestan-kasviskeittokirja tarjoaa inspiroivia ideoita ja kaiken tarvittavan tiedon ihanan kasvisruoan laittamiseen. Monista jännittävistä aineksista syntyy herkullisia ruokia, jotka ovat täynnä yrttejä ja mausteita sekä värejä ja tuoksuja. Miltä kuulostavat esimerkiksi yrttiriisi sahramikasvisten kera, inkivääri-tamarindimunakoisot tai arabialainen semolinakakku?

Sally Butcher omistaa Lontoossa Persepolis-nimisen etnisen ruokakaupan, jossa myydään Lähi-idän elintarvikkeita.

Mä kerron sitten oman mielipiteeni kun olen jotain tästä kokeillut. Toinenkin onnekas kirjajuttu sattui samalle päivälle. Nimittäin saatiin kirjastosta iso armahdus tuhoutuneesta kirjasta. Olin epähuomiossa laittanut kirjan liedelle, sen ollessa vielä kuuma. Kansihan siinä tuhoutui täysin. Kiltti kirjastosetä laittoi sen lastenkirjapoistoihin ja jouduimme maksamaan murto-osa siitä, mitä olis oikeasti joutunut maksamaan. Kiitos! 🙂

Eilen en ostanut mitään! Sitäkin enemmän ompelin ja jälleen karsin. Alakerta alkaa olemaan jo paljon selkeämpi, yläkerrassa vielä paljon työtä! Ja aika raskasta sellaista, sillä joskus minun tulee käydä käsiksi Tehtaaseen. Ja askartelutavaroiden kanssa “sitä saattaa joskus vielä tarvita” on voimakkaimmillaan. Ja oikeastikin kun tekee paljon, tarvitsee myös paljon tarvikkeita. Ongelma vaan on se, etten meinaa enää mahtua tekemään mitään, kun kaikki paikat pursuaa “sitä saattaa joskus vielä tarvita” tavaroita. Kyllä tämä tästä!

Tänään aamulla Pimpula ilmoitti toivovansa, että menisin töihin. Minä sitten ihmettelemään että miksi. No siksi, että voisin antaa lapsille enemmän rahaa. Ja rahalla kuulemma ostaisi vaatteita. Tällä hetkellä ei kuulemma ole tarpeeksi vaatteita. Ehkä tällä hetkellä olevat vaatteet eivät vaan ole tarpeeksi *jotain*. Jotenkin sitä on itse niin vaikea nähdä/ymmärtää mitkä asiat ovat lapsille tärkeitä. Itse olen älyttömän tyytyväinen, kun meillä on ihana (??) koti, paljon hyvää, puhdasta ruokaa, mahtava perhe, pupuja, koiria, kirjoja, pyykinpesukone, tiskikone, rakkautta ja niitä vaatteitakin. Miksi ihmeessä ostaa hillitöntä vaatevarastoa lapselle, joka kasvaa koko ajan?

Menen nyt ompelemaan lisää. Myyjäiset lähestyvät! Pitäkää muuten peukut pystyssä, että Pinkkis huolitaan Ofelia Markettiin!

(toissailtana traumaattinen kokemus: tulin pyörällä koulusta ja näin alastoman miehen. Ja kyllä, myös pippelin)

Pa***t! Hapankaalini eivät onnistuneet! Ei kumpikaan! Jos vielä kokeilen, niin täytyy laittaa hapanleipää pohjalle, ja jos ei sittenkään onnistu, niin sitten en enää edes yritä.

xoxo,

Puputyttö

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s