Otsikoiden haastavuus

Pahus soikoon! Kuukauden ajan sain mekaanisesti kirjoittaa otsikon, se oli aina sama kuin edellisessäkin postauksessa, ainoastaan numerot vähän muuttuivat. Mutta nyt taas pitäis keksiä jotain vetävää. Enkä mä edes tiedä mitä tulen kirjoittamaan, otsikoi sitten semmoista!

Olen tänään menossa katsomaan mummoani, joka on sairaalassa ja melko huonossa kunnossa. Mua vähän pelottaa, sillä en ole nähnyt häntä vuosiin. Oikeasti, koko sen ajan kun olen ollut C:n kanssa olen ollut mummo-pimennossa. Se on nimittäin aika kova syyllistämään, siitä kun siellä ei käydä. Ja se tekee jokaikisestä vierailusta aina vaan vaikeamman. Kurjaa. Olis vaan pitänyt mennä ja sulkea korvat niiltä syytöksiltä. Ehkä ne syytökset osittain oli myös oman pään sisällä, itse tuntee huonoa omaatuntoa siitä, ettei käy tarpeeksi usein. Toisen, nyt jo edesmenneen, mummini kanssa käytiin paljon yhdessä ulkona syömässä. Se oli hauskaa. Vaikkakin sain aina kuulla kasvissyönnistäni. Ja siitä, että serkkuni, joka silloin opiskeli Jenkeissä ravitsemustiedettä, aina sanoo että pitää syödä myös kalaa. Isovanhemmat on aika metka juttu. Ennen kuin vasta viime aikoina, en ole tajunnut sitä, että se on tuleville/tuoreille isovanhemmille aika katkeransuloinen asia. Lapsenlapset ovat ihania, mutta…se on myös eräänlainen merkki omasta ikääntymisestä. Ihmiset taitaa olla aika herkkiä vanhenemiselle. Kun ajattelee kuinka suuri bisnes on ryppyvoiteet, kiristykset ja kohotukset, kaikki sellainen, hupsuttelu. Mua itseäni häiritsee erityisesti se, että olen yllättäen aika vanhan näköinen. Tai siis kun minusta harva uskoisi, että olen näin vanha, mutta sitten ne kuitenkin näkee, etten olekaan ihan niin nuori, kuin ensinäkemältä olis voinut kuvitella. Niin kuin olisinkin vanha huijari.

Mummo vierailun lomassa aion käydä äitylillä siivoamassa. Edelleen keittiötä. Kohta se alkaa kyllä olemaan valmis ja jotenkin kauhulla odotan sitä, kun pitää yrittää “väkisin” karsia olohuoneesta ja ruokailuhuoneesta. Ehkä mun pitäis vaan antaa sen itsensä käydä se homma läpi, ja jos se ei halua erota siitä krääsästä, niin jättää se sitten niin. Vaikeeta. Sillä haluan sille lisää tilaa ja helpommin hoidettavan kodin. Ja keventää sen lastia.

Illalla olis äikän kokeen palautus. Kuinkahan kävi? Kerroinko jo, että lainasin kirjastosta, joka nykyisin suosikkipaikkani Tikkurilassa :), oppimista käsittelevän kirjan. jospa sitä kautta innostuisin opiskelemaan oikein tosissani, eikä vaan tälläistä löysäilyä, niin kuin tämä eka kurssi on ollut. Mutta toisaalta taas luotan siihen, että kunhan pääsen opiskelemaan biologiaa, niin kyllä tämä tästä. Kemia huolestuttaa enemmän kuin vähän, sillä opiskelu tapahtuu etänä, eikä mulla ole hajuakaan miten se käytännössä tapahtuu. Mulle on aina uudet asiat alkuun niin kamalan vaikeita. Uh…fuck…yritän tässä samalla opiskella sitä etälukioasiaa. wilmaa ja fronteria…uh…mä niin paljon mieluummin hoitaisin asiat niin kuin ne on aiemminkin hoidettu, kasvokkain. Kohta maailma on täynnä eri nettipaikkoja, joissa täytyy olla osallisena, ja mikä pahinta, aktiivisesti. On facebook, pinterest, Linke-jotain, Wilma, Fronter, blogger, gmail, flicker…ja mitä vielä. En pysy kärryillä. Ja joka puolella on ihan sikana tietoa, jolla suurimmalla osalla et tee yhtään mitään. Kyllähän ne sitten on ok, kun niiden käytön on oppinut, mutta sitä ennen ne ei muuta tee kun harmauttaa ihmisten hiuksia. On mulla muutakin tekemistä kuin poimia yksittäisiä tiedonjyviä liittyen mun koulunkäyntiin.

Muista tekemisistä puheenollen…eilen aloitin remontin 🙂 Tai siis onhan maalauskin remonttia, mutta nyt on siis jotain näytettävää 😀

 Aikas hienolta näyttää, eikö totta! Olisin halunnut ottaa kuvan esim. Bakasta remontoimassa, mutta en sitten jaksanut alkaa väkertää.

Eilen tein lisää Halloween kutsuja, ihan kamala homma niissäkin. Vaikka osalle sainkin laitettua valmiit, nettikaupasta ostetut älyttömän hienot kutsut, mutta niissäkin paljon kirjoitettavaa, teippaamista ja ne osoitteet! Saati sitten itse tehdyt kutsut. Ollaan niitä Pimpulan kanssa väkerretty, leikkaamista, leimaamista, sizzixiä, mustetta ja mitä vielä…No, kohta olen saanut kaikki matkaan. Hillittömän läjän ihmisiä kutsumassa.

Lapset tulee tänään kotiin, joten tein aamulla soijamaidon, että saavat kaakaota 🙂 Maito on hennon lilaa, käytin taas niitä värjättyjä sokereita. No, Pinja ainakin kokee sen huvittavaksi. Lassin mielestä se on varmaan jotenkin kuumottavaa. Se on kyllä niin metka tapaus. Ostin sille joulalahjaksi repun, hyväntekeväisyys-sellaisen. Reppu on nyt jo korjauksen tarpeessa, laadullisesti siis aivan pa**a. Lassi veikkasi, että on varmaan tehty jostain kierrätysmateriaalista. Mä en ymmärrä mistä se näitä juttujaan oppii, kuka niitä sille tuputtaa. Vähän sama, kun joskus reilu 10 vuotta sitten yhden kaverin äiti ei voinut juoda luomumaitoa, koska siinä on lehmän kakkaa…Aikuinen ihminen!

Tästäkin on pitänyt muistuttaa! Ehkä huomenna lisää.

Aloitin eilen uuden blogin! Pinkkisworld – Pinkkistä englanniksi. Tämä C:n kehoituksesta. Ehkä joskus palaan vielä Etsyynkin.

Ai nii, eilen oli pieni taloudellinen kriisi. Tuli jostain ihan puskista reilu 600 euron lasku! Jostain, jonka eksä kavereineen tilannut meidän kotiin viisi vuotta sitten. Jotain hiton LVI piirustuksia. Samaiselta firmalta on laskuja tipahdellut aika ajoin, mutta aiemmin ne ovat olleet satasen luokkaa. Olen kiltisti maksanut, sillä en pysy tälläisistä asioista hyvin kärryillä. Mutta 600 euroa jostain viiden vuoden takaisesta on kyllä vähän liikaa. Kun en hitto soikoon saa tän kuun lainaakaan maksettua, saati sitten jotain tollasta. Ikinä ei niitä piirustuksia mihinkään tarvittu, se raksamies (eksän kaveri) vaan tilaili kaikkea ja teki hienoja suunnitelmia, kysymättä kertaakaan mihin meillä on varaa. 

Kuulkaa, nyt täytyy mennä! Elämä odottaa!

xoxo,

Puputyttö

One thought on “Otsikoiden haastavuus

  1. Ei olisi voinut ilmestyä parempaan aikaan tämä postaus! Pisti hymyilyttämään, kun tekemisen puutteen täyttämä hyppytunti koki näin yllättävän käännöksen. Enpäs karannutkaan ihan vielä hakemaan alakerran kahvilasta rakasta kofeiiniannostani. 🙂

    Samaa olen miettinyt nettiyhteisöistä. Ei tunnu menevän kaikille perille miksen halua liittyä edes Facebookiin, siihen kaikkivaltiaaseen ja jokapaikanhöylä-tiedustelupalveluun. Kun ei vaan kiinnosta. Pinterestin tapaiset ajantapposivustot ohitan olankohautuksella, mutta Tumblr on huippu! Ei vaan siksi, koska olen siihen auttamattomasti koukussa. 😉

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s