Karsintaa ruokapöydässä

Ennen kuin mennään hienoon, ennalta suunniteltuun aiheeseen, haluan tehdä alkukevennyksen 🙂 Sain eilen sen Bambin huoneen valmiiksi. Myönnettäköön, että loppua kohden aloin kiiruhtamaan, tarve saada se valmiiksi ohitti harkinnan jne. Haluan sinne vielä viirinauhan ja ehkä jotain muuta vastaavaa koristetta, mutta muuten tämän pitäis olla nyt valmis 😀

Eikö olekin ihana!!! Olen siihen ainakin toistaiseksi hyvin tyytyväinen. Koko muu talo onkin sitten kaaoksen vallassa. Nukkeja on liikaa…

Eilen sain myös herkkukaupan siivottua, siellä oli lennellyt kassakoneet ja suklaat pitkin poikin. Vaikkakin olen rakentanut nukketalon tukevaan kaappiin, on siellä siltikin lähes viikottain maanjäristyksiä. Ja kun jotain tekee yhdessä kohtaa lähes väistämättä tulee sohaisseeksi jotain toista, sillä seurauksella että tavarat lentelee. Enkä aina suinkaan jaksa laittaa niitä paikoilleen.

Se siitä alkukevennyksestä.

Olen aiemminkin puhunut syömisten yksinkertaistamisesta. Pohdin sitä edelleen aika paljon. Pelottaa, että kun muutenkin on jo jollain tapaa rajoittunut ruokavalio, että jos sitä vielä karsii niin saako kaikki tarvitsemansa ravinteet? Uskon, että aivan varmasti saa, ja varmasti ylikin. Paitsi ne penteleen B12 ja D -vitamiinit. Silti joku siinä ottaa vastaan, vaikkakin ajutuksena se on mielestäni niin oikein kuin oikea oikeassa olla voi. Mun mielestä on jotenkin niin “väärin”, että kaikkea on koko ajan tarjolla, suklaata syödään päivittäittäin, joka päivä on yhtä juhlaa, mitä ruokaan tulee. Eikä tääkään ole kaikki se, mitä asiallani tarkoitan, vaan lisäksi myös sitä, että pitääkö mulla olla 7:ää eri pähkinää, 5:ttä eri siementä, kolmea eri hiutaletta, kaikkea niin kauheasti. Eikö riitä, että on kaurahiutaleita, cashewpähkinöitä, saksanpähkinöitä, auringonkukansiemeniä, hampunsiemeniä ja kurpitsansiemeniä? Ja tää on just se mikä mua vähän huolestuttaa. Että jos näitä alkaa karsimaan, niin saako sitten kaiken tarvitsemansa? Enkä mä tarkoita sitä, etten enää ikinä ostais manteleita tai hasselpähkinöitä, taikka ruishiutaleita, mutta ettei niitä olis koko aikaa kaapissa. Pähkinöitä haluan muutenkin alkaa korvaamaan siemenillä.

Ja sit se toinen, josta siis jo aloinkin kirjoittamaan. Eli yltäkylläisyys. Jo vain, kaikkihan me ansaitaan “rankan työpäivän jälkeen” (työttömät ei ansaitse mitään!) erikoisherkkuja. Joka päivä, ja mielellään jättimegapakkaus, tuplana. Tää on tosi vaikee, ainakin mulle. Vaikken olekaan töissä, enkä ansaitse mitään. En kyllä ajattele, että jonkun rankan suorituksen jälkeen ansaitsisin jotain erityistä, palkinnon tms. Herkut kuuluvat automaattisena osana päivittäiseen elämään. Näin ei ehkä kuitenkaan pitäis olla? Ja taas palataan siihen, mistä olen monesti(?) aiemminkin vouhottanut, eli siihen että tietynlainen puute lisää nautintoa. Aivan takuuvarmasti rivi suklaata kerran viikossa on nautinnollisempaa kuin samainen määrä joka päivä.
Sama juttu ruokien suhteen. Nykyisin meidän arkiruoatkin ovat paljon juhlavampia kuin parhaimmassakaan juhlapöydässä 50-70 vuotta sitten. Kaikki tietää perinteiset jouluruoat, peruna-, porkkana- ja lanttulaatikon, kinkun ja sillit. Ne oli suurinta herkkua, niitä syötiin siis yllin kyllin vain ja ainoastaan vuoden suurimpana juhlana. Nythän meille ei edes kelpais noin maalais-henkinen ruoka. Meidän pitää saada sushia ja moussakaa! Ja joka päivä, mielellään mahdollisimman halvalla ja vähällä vaivalla.

Entäpä jos ottaiskin askeleen taaksenpäin näissä ruoka-asioissa ja palais aikaan ennen tätä hillitöntä yltäkylläisyyttä? Hui. Mut ei niin, että kieltäis itseltään kaiken ikiajoiksi, vaan niin että palauttais herkuille niiden ansaitsema hohto ja hehku. Miten tähän sitten pääsis, kun kaupat kuitenkin toitottaa herkkujen ilosanomaa ja tuputtaa tuotteitaan puoli-ilmaiseksi, tai ainakin 3 kahden hinnalla, ja kertoo, että me ollaan sen arvoisia, eikä itseltään minkään kieltäminen ole yhtään trendikästä? En tiedä. Ehkä ainakin asian toteaminen auttaa vähän. Itsekuria ainakin alkuun? Yks mikä vois auttaa, on kaupassakäynnin vähentäminen. Ja se kauppalista.

Kauppalistasta tuli mieleeni! Olin eilen äitillä siivoamassa. Sain keittiön melkein valmiiksi. Oikein tyytyväinen tekemääni työhön. Ja äiti oli onnistunut pitämään keittiön myös siistinä! Wohoo! Mun äiti on kaikin puolin todella ihana, mutta yks iso “vika” siinä on, se on nimittäin melkoinen sottapytty. Eli se, että keittiö oli viikon pysynyt siistinä oli aika iso juttu! Tietenkin sillä edelleen on aivan liikaa tavaraa, joka vaan vaikeuttaa paikkojen siistinä pysymistä, mutta minä karsin sen minkä pystyn ja lopuille en voi mitään.
Niin, joka tapauksessa äiti kävi kaupassa minun siivotessa. Ollaan yhdessä puhuttu kauppalistan tarpeellisuudesta ja käytännöllisyydestä, varsinkin kuiva-ainekaappeja siivotessa. Ja äiti vielä laittoi jääkaapin oveen paperilehtiön ostoslistaa varten. No, lehtiö oli täysin tyhjä ja äiti tuli kaupasta ehkä n. viiden paprikan ja purkin kapriksia kanssa (oli siinä muutakin, mutta ne ei niinkään liity tähän juttuun). Ei tässä mitään, mutta olin just siivonnut jääkaapin (ja heittänyt pois useita kuukausia vanhoja kermaviilejä, tuorejuustoja ja kermoja – kaikki eläinperäisiä tuotteita, ja ihan turhaan 😦 ja jääkaapissa oli kolme paprikaa ja 1,5 purkkia kapriksia. Eli se meni kauppaan, osti ne “päivittäiset” juttunsa ja sit sellaista mitä sen teki mieli, tai mitä se ajatteli haluavansa käyttää (naiset tekee tätä paljon, ostavat siis sellaista, jota ajattelevat, että olis hyvä käyttää/syödä. Eivätkä sitten yhtään tiedä mitä niillä kummallisuuksilla, kuten esim. munakoisolla, tekisivät), vaikka niitä oli entuudestaan jo kaapissa. Ja mä olen poistanut myös sen kaapeista aika paljon ihan säilykkeitä, joiden kuvittelis kyllä tulevan käytetyiksi, ennen kuin niiden syöntikelpoisuus on historiaa. Mutta kun sille kertyy niitä purkkitolkulla, vuosien saatossa. Vanhaksihan ne sitten menee, jos ne vaan hautautuu sinne hyllyyn. Ja uusia ostetaan, varmuuden vuoksi.

Saatiin taas kyllä iso läjä krääsää kirpputorille, ja kauhiasti kakkapusseja meidän koirille. Ehkä n. vuoden tarpeiksi 🙂 Ja roskaakin oli paljon, onneksi osa edes kierrätykseen.

Mummo oli melko lailla pienenä, painoa 30 kiloa. Se on kuulkaa aika vähän. Se oli ihan pienen lapsen kokoinen siellä huopansa alla. Oli kuulemma ollut oikein hyvässäkin kunnossa pari päivää aiemmin, mutta nyt taas kovin väsynyt. Aika pelottavaa.

Eipä kait sitten muuta tällä kertaa. Niin, siitä Askartelukirppiksestä! Elikkä Variston Sinellissä olis silloin 20. päivä (n. viikon päästä) askartelutavaroiden kirppis. Mä olen itse menossa sinne myymään, ainakin joitain kankaita, koruosia ja japanilaisia askartelukirjoja, ja muilla varmasti paljon kaikkea muuta, eli jos tykkää askartelusta, niin kannattaa ehdottomasti tulla tekemään löytöjä. Kyseessä siis käsityöläisten itsensä vanhoja. käyttämättömiksi jääneitä (sanotaanko se noin?) askartelutarvikkeita, papereista aina työkaluihin. Saattaapi olla, että myisin tarpeettomaksi käyneen ompelukoneenikin. Siis sen aiemman koneeni, en nykyistä tietenkään 🙂

Tänään pitäis ommella. Paljon. Myyjäisissä meni kaikki kissa-aiheiset sekä pojille sopivat tuotteeni. Tokihan niitä olikin paljon vähemmän, sattuneesta syystä, kuin koira-aiheisia tai tyttömäisiä asioita.

Äikän kokeesta 8! Kamalan tiukka arvostelu kyllä, mutta se taitaa olla joku lukiojuttu? Sain 18+ pistettä, täydet oli 22½. Hyvin meni kuitenkin! Mitenköhän olis mennyt, jos olisin malttanut lukea?

Ai niin! Muistin vielä yhden jutun! Nyt tiedän ainakin miten pääsen alkuun siinä kemian etäopiskelussa! Löysin tehtävätkin! Nyt ne sitten pitäis vaan tehdä. No, ainakin löysin hyllystä oikean kirjan – hyvä alku sekin!

Ihquu viikonloppua!!

xoxo,

Puputyttö

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s