Pari sanaa erinäisistä asioista

Aloitetaan veganismilla, kun se tossa mielessä pyörii. Harmi vaan, että tälläiset arvolatautuneet asiat tulee multa niin huonosti ulos. Muutenhan me oltais kaikki vegaaneita, siis jos saisin asiani sanottua niin kuin ne itse koen.

Jos mä nyt oikein muistan, niin musta tuli vegaani 5 vuotta sitten, uuden vuoden lupauksena/päätöksenä. En tiedä mikä siihen loppupeleissä sysäs, olinhan ollut perinteisempänä lakto-ovovegenä jo toistakymmentä vuotta. Tuli vaan tunne, että nyt saa riittää! Päivääkään en ole katunut, vaikka välillä harmittaa kun koen jotkin asiat niin vaikeiksi, kuten vaikkapa (tai melkeinpä kyllä ainoastaan) matkustaminen, tai siis syöminen jossain muussa kuin tutussa ja turvallisessa paikassa. Siitä muuten johtuu, että vegaanit on aina ihan kikseissä kun ne pääsee syömään vegaaniseen ravintolaan tai sitten toiselle vegaanille. Kun siellä voi olla niin kuin kaikki muutkin, mitään ei tarvitse kytätä tai pelätä. Kaikki tarjolla oleva on sullekin sopivaa, ihan yhteisestä sopimuksesta. Ihanaa! Mutta auta armias kun olet vaikka tien päällä jossain hevon kuusessa ja pitäis jostain syötävää saada. Olet seurueen ainoa “erikoistapaus” ja muut istuvat jo huoltoaseman nihkeillä tuoleilla, huoltoasemaruoan äärellä, mussuttaen porsaanleikkeitä ja berliininmunkkia. Apua! Sinä syöt kolmatta päivää sipsejä ja lakua…plääh. Yleensä vegaanit ovatkin mestarillisia eväiden tekijöitä 🙂

Monet ovat varmaan huomanneet Atrian (oliko Atria, en muista ihan varmaksi) mainokset jossain lähimenneisyydessä, ne missä kanaetsivä selvittää broilerinlihan (??) alkuperää. Mä itseasiassa en ole ikinä törmännyt niihin mainoksiin mainosmielessä, ainoastaan noissa eläinten oikeus -julkaisuissa, jotka kovasti kritisoivat ko. mainosta. Ja sit loppuvuonna tuli se suomalainen dokkari lihan alkuperästä tms. Itse en ole sitä nähnyt, enkä halua nähdäkään, koska mä koen, ettei mun tarvii, koska en ole omalta osaltani siihen syypää. Vegaanina omatuntoni on puhdas. Kaikkien muiden kyllä kuuluisi se katsoa ja toivon mukaan siitä traumatisoituvan niin, että se aiheuttaisi oikeasti pitkäikäisiä toimenpiteitä, eikä vaan taas niin, että vähän aikaa vouhotetaan (kuten vaikka ne sikala -jutut, taikka hetken aikaa kestänyt untuvahössötys) ja sit unohdetaan, kun on niin paljon helpompaa sulkea kaikki ikävät asiat ulkopuolelle ja jatkaa siitä mihin jäätiin, ennen kuin jotkut hupsut “kettutytöt ja -pojat” vei huomion pikku tempauksillaan. Niin, siis kuitenkin ollaan ehkä pikkuhiljaa heräämässä siihen, ja siis niinku iso koneistokin heräämässä, että se mitä me tehdään muille eläimille ei ehkä olekaan ihan oikein. Että meidän ehkä pitäis tarjota muille eläimille, tai siis niille joita me hyödynnetään lihoina tai ihoina tai muina hyödykkeinä, vähän paremmat olot, ennen kuin ne siirretään paikasta A paikkaan B, jossa ne sitten saa pulttipistoolista iskun silmien väliin ja menettää tajuntansa, jonka jälkeen ne lahdataan. Tai vähän eläimestä riippuuen, se voidaan ripustaa myös jaloistaan ilmassa riippuvaan kiskoon, josta se kuljetetaan vesialtaaseen, johon johdetaan sähköä, niin että se taintuu ennen lopullista kohtaloaan. Niin, että ollaan siis pikkuhiljaa vaatimassa että niillä olis ennen sitä itse tarkoitustaan, joka on olla meille mielihyvän tuoja (lihan, ihon, karvoituksen, nesteen, viihteen, jne.), pikkasen paremmat oltavat. Me vaaditaan, että broilerilla, joka meidän lautasella kermakastikkeessa kelluu, on ollut eläessään vähemmän tukalaa, ennen kuin se on tähän meidän lautaselle ja haarukan nokkaa päätynyt.

Tämä on tietenkin askel oikeaan suuntaan. Mutta oikeasti aika naurettavaa. Loppupeleissä mikään ei ole muuttunut, eläin kuljetetaan siltikin paikasta A paikkaan B, jossa se ensin tainnutetaan, sitten tapetaan, nyljetään, paloitellaan ja mitä niille nyt sitten teurastamoissa tehdäänkään. Se, että ne siirretään Auschwitzistä johonkin vähän leppoisampaan paikkaan ei riitä, jos lopputulos on kuitenkin se, että niiden arvo mitataan euroissa, että ne päätyy meidän lautaselle, että niitä myydään “euron kanana”.
Tietenkin tämä on oikein hyvä merkki siitä, että ihmiset ovat ymmärtämässä, että mitä me tehdään eläimille ei voi olla kovin oikein. Että jotain olis tehtävä. Ehkä siitä pikkuhiljaa siirrytään kohti oikeudenmukaisempaa maailmaa, jossa muutkin eläimet, kuin vain ihminen voivat temmeltää huoletta. Tai ei huoletta, huoliahan meillä on kaikilla, ja kuuluukin olla, mutta lajimme tarpeitten mukaisesti, eläen omaa elämäämme niin kuin se on tarkoitettu elettäväksi.

Näistä hyvistä aikeista ja huolista eläinten hyvinvoinnista on kuitenkin vielä melko pitkä matka käytännön tekoihin. Valitettavasti. Mäkin tunnen paljon “eläinrakkaita” ihmisiä (kaikkihan me ollaan eläinrakkaita, sitä naapurin sadistista psykopaattia lukuunottamatta), jotka silti aivan huoleti syövät päivästä toiseen lihaa, tai ainakin broilereita (joiden kasvatus nyt sattuu olemaan ehkä se kaikista törkein rikkomus eläinten oikeuksia vastaan). Miksi? Nykypäivänä oikein kukaan ei voi väittää, ettei muuta ruokaa olis saatavilla. Kasvisruoka yleistyy niin, että korvissa humisee. Ja jos ei ihan vegaanisena, niin ainakin melkein. Ja sitten kun sitä aletaan entistä enemmän vaatia, niin eiköhän se vegaaninenkin ruoka seuraa perinteisemmän kasvisruoan vanavedessä salonkeihin ja muihin paikkoihin, mihin ihmiset tuppaavat kerääntymään.

Entäpä jos uuden vuoden lupauksena tekisit päätöksen siirtyä kasvissyöjäksi? Kyllä, sen voi aloittaa ihan tosta noin vaan! Netistä löytyy pilvin pimein tietoa veganismista, kaikista mahdollisista asioista joilla syrjäytät epäreilut eläinperäiset tuotteet. Minäkin olen valmis auttamaan vaikka ihan henkilökohtaisesti, jos apua tai vinkkejä tunnet kaipaavasi. Mun s.postiosoitteeni on pinkkisfun(at)gmail.com – saa ottaa yhteyttä!

Oi tätä tunteiden paloa! Olen henkisesti ihan hengästynyt! Mulla oli muutakin asiaa, mutta ne tuntuu nyt jotenkin niin pieniltä, että katosivat ihan.
 
On vaikea jatkaa kepeämmillä asioilla ton alun jälkeen. Niin, joo mun piti ihan pikkasen kuroa tätä kulunutta vuotta kasaan. Niin, ja tää on mun 600. postaus! Melko huikeeta. Ja blogiakin vilkuiltu yli 50 000 kertaa.
Parasta tänä vuonna on ehdottomasti ollut vaikeudet töissä. Vaikka ne silloin tapahtumahetkellä olivatkin ehkä hirveintä elämässäni, mutta ilman niitä en olisi uskaltautunut lähteä täysin epätyydyttävästä, mutta hyväpalkkaisesta työstäni, enkä olisi löytänyt kutsumustani, eli tota ravitsemusalaa. Tää on vähän hassua, mutta mä haluaisin kiittää I.M:stä ja P. M:aa ja V.P:ia siitä, että olitte niin mulkkuja ja teitte mun työpaikastani melkoisen helvetin. Ilman teitä en olisi ehkä koskaan tajunnut, että opiskelu on ihanaa ja hyvä palkka ei todellakaan korvaa hukkaan heitettyä elämää. Mädäntykää helvetissä! 😉 (anteeks, toi oli vaan pakko laittaa, kun se on niin hassu).
Toikin on niin iso juttu, etten oikein sen varjosta löytä muita, pienempiä juttuja mitä mainita tässä. Ja muutenkin sanotaan, että tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee.

Eli keskitytään tulevaan. Vuoteen 2013. Ens vuonna mä aion tehdä parhaani päästäkseni yliopistoon opiskelemaan! Ens vuonna mä aion jälleen yrittää olla vähän maltillisempi noiden nukkejen suhteen. Nyt tällä hetkellä tuntuu olevan pientä järjen ääntä aistittavissa, mietin vähän niitä hintoja, joita olen tytöistäni maksanut ja yritän suhteuttaa niitä siihen riemuun jonka ne aiheuttaa ja ihan kaikkien kohdalla se ei kyllä mene yksi yhteen. Jospa sitä taas hetken aikaa tyhjentelis luottokorttia ja silloin kun kovasti tylsistyttää ja on levoton olo, niin tekiskin jotain ihan muuta, eikä menis kuin riivattu koneelle ja alkais tilailemaan itselleen minielämää netistä. Siihen pyrin. Kulunut vuosi meni sitten ihan pipariksi ton asian suhteen. Ekat puoli vuotta meni hienosti (=nuketta) mutta sitte se posahtikin ihan käsiin. 17 uutta nukkea puolessa vuodessa, plus kolme petiteä ja yksi Monsteri. Mutta hauskaa oli! Ja nuket on niin ihania 🙂

Mun pitäis tänään toimittaa kustantajalle oma osuuteni Kasvisseikkailusta. Saan sen kyllä tehtyä, vielä muutama resepti pitää saada paperilapuilta koneelle ja ehkä vähän hioa alkutekstiä. Mielestäni siitä on tulossa mainio kirja! Ja vaikka se on suunnattu lapsille, ei siinä mitään vauvanruokaa ole, vaan just sellaisia ruokia, joita on suht helppo ja nopea tehdä ihan missä vaan huushollissa, lapsilla tai ilman. Mutta koska se on kuitenkin lapsille suunnattu tarkoittaa tämä sitä, että olen todellakin kokenut voivani kirjoittaa ihan mitä sattuu niiden reseptien oheen 😀 Ehkä minusta tuleekin lastenkirjailija 😉

Mutta nyt tämä sulkee bloggerin tältä vuodelta! Ens vuonna nähdään! Pitäkää silmät päässä ja järki matkassa kun juhlistatte vuoden vaihdetta!

Kuva nyysitty täältä: http://www.flickr.com/photos/purprin/2151720599/in/photostream/

Puputyttö kiittää ja kumartaa.

2 thoughts on “Pari sanaa erinäisistä asioista

  1. Mä voisin yrittää taas sitä maanantaiveganismia. Kiitos muistutuksesta. 🙂 Koitetaan me kyllä muutenkin korvata maitojuttuja ja muniakin vegevaihtoehdoilla. Toisaalta oon miettinyt, että mun kasvissyönnillä on kauheen suuri merkitys täsäs nykyiserssä perheeessä. Kun siis olen ainoa kasvissyöjä ja kokki meille kaikille viidelle. Toisten kasvissyönti lisääntyy huimasti, kun minä en kokkaa niille lihaa päivittäin (ja ostan yleensä nekin vähät luomuna, ei ole liian kallista kun ei osta usein…) ja “joutuvat” syömään kasvisruokaa, käyttämään vegaanista margariinia, usein hummusta leivän päällä jne. Mutta silti, enemmmänkin voisi ja pitäisi tehdä.

    Mirri

  2. Kiitos Mirri kommentistasi! Kaikki askeleet, ne ihan pienimmätkin, kunhan ne vievät oikeean suuntaan, ovat askeleita kohti päämäärää, joka nyt tässä tapauksessa reilumpi maailma myös muille eläimille, eikä vaan ihmisille.

    Oikein hyvää “maanantaiveganismia” ja loistavaa uutta vuotta!

    xoxo,

    Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s