Kärpäsenä katossa

En tiedä miksi, mutta mun mielestä muiden ihmisten elämä on jotain todella kiehtovaa. Olen aina kuikuilemassa toisten ikkunoista sisään, ihmisten ilmoilla kun ollaan yritän kuulla mistä puhutaan, ja välillä ihan kiusallisuuksiin asti jään katsomaan/kuuntelemaan mitä tapahtuu. Aika harvoin kuitenkin niin, että sitä muut huomaa.
Joitain sellasia ihan hykerryttäviä asioita on amerikkalaiset trailer parkit, siis ne asuntovaunualueet, joissa ihmiset asuvat niissä asuntovaunuista kyhätyissä kopperoissa. Mitä olen C:ltä oppinut, niin ne ei ole todellakaan mitään meille tyypilliseen asuntovaunukäyttään tarkoitettuja kopperoita, vaan ihan tohon tarkoitukseen tehtyjä. Ja kun meillä ei niitä täällä suomessa ole, en ole ihan sisäistänyt, että mitä ne nyt sitten loppujen lopuksi ovat. Mutta ainakaan niissä ei ihan tavallinen keskiluokka asu. Ja se juuri tekee niistä niin mielenkiintoisia. Ollessani lapsenlikkana Jenkeissä lupasi isäntäperheen isä viedä minut käymään sellaisessa parkissa, muttei me sit koskaan menty. Ja mä olin siitä ajatuksesta niin kikseissä! Olin ihan varma, että mua olis vähintään ammuttu siellä jalkaan. Miten kutkuttavaa!

Niin, mutta mistä tää nyt pinnalle nousi (no ihan vähän siitäkin, että katsottiin pari päivää sitten Wrestler, joka kertoo elähtäneestä vapaapainijasta. Mua ei väkivalta kiinnosta urheiluna pätkääkään, eikä siis mitkään leikkimatsit tms. – hillitön koominen väkivalta kyllä yllättävän paljonkin, siis suhteessa siihen millainen kissanpentu mä muuten olen – mutta toi elokuva on niin älyttömän hyvä, niin todentuntuinen ja jotain vielä siihen päälle. Niin, se asui siis trailer parkissa.)? No siitä ,kun sain C:ltä joululahjaksi (tuli vasta eilen) Found -lehden. Mulla taitaa, kiitos C:n, olla kaikki kahdeksan ilmestynyttä numeroa. Koko lehti perustuu löydettyihin asioihin, siis paperilappuihin, kirjeisiin, valokuviin, muistiinpanoihin. Ei siellä mitään kauppalistoja ole, vaan kaikki löydökset (niin, ihmiset ympäri Jenkkejä, ja vähän muualtakin, lähettävät toimitukseen niitä löydöksiään) on kyllä tarkkaan käyty läpi, niin että lehteen päätyy ihan kummallisia juttuja. Ja niiden juttujen lukeminen on ehkä intiimeintä mitä voi olla. Nyt tässä uusimmassa, mitä olen lukemassa, on mm. isän kirje tyttärelleen, joka on tekemässä lasta tummaihoisen miehensä kanssa, ja isä on sitä vastaan. Kirjeen alareunaan on tytär kirjoittanut omia muistiinpanojaan siitä, mitä sanoa isälleen (puhelimitse, kirjeitse?) ja ne on niin huippuja. Yksi kirje oli myöskin isältä (voi olla että tämän lehden teemana on isät, en ole lukenut vielä niin paljoa, että osaiisn sanoa varmaksi), joka kirjoittaa tyttärelleen ja vaimolleen juuri ennen vankilaan joutumista. Sitten siellä on paljon todella kummallisia To do -listoja, joissa on kyllä niin kummallisia asioita, ja muistan jostain lehdestä yhden kauppalistankin, siinä oli lueteltu ihan normijuttuja, ja sit tomaattien ja muiden keskellä oli kolme huoraa (tai jotain muuta yhtä kummaa). Yhteen aikaan luin paljon Foundia, tais olla meidän suhteen alkuaikoina, kun C:ltä niitä lehtiä sainkin. Silloin innostuin tilaamaan Amazonilta jonkun vähän vastaavan teoksen, mutta siinä oli ihmisten tunnustuksia. Ja ne oli todella kamalia. Jotain tyyliin ravintoloiden työntekijät kertoo mitä ne on tehneet ruoka-annoksille, tyttöjen tunnustuksia siitä, miten ne ovat hässineet niiden  parhaiden kavereitten poikaystävien kanssa jne. Niitä ei siis ole osoitettu ko. henkilöille, vaan sille julkaisulle, vähän niinko anonyymi synnintunnustus. Niin kiehtovaa.

Toinen, suuria kutkuttavia tunteita herättävä asia on kuvitella mitä esim. joku tietty julkkis tekee just tällä hetkellä. Ajatella sitä, et mitäköhän vaikka Michael J. Fox tekee just tällä hetkellä (no nukkuu, kun jenkkilöissä on yö tällä hetkellä) tai kuka vaan. Syksyllä keksin tähän vielä hauskemman kohteen, nimittäin eläimet. Mitäköhän joku jääkarhu tekee/näkee just tällä hetkellä? Entä Galapagossaarten jättiläiskilpikonnat. Millastakohan siellä on just nyt? Entä jättiläispandat? Entä jossain afrikan savanneilla elävät antiloopit? Josku iltaisin mä ajattelen sitä, miten meidän kuusiaidan oravat ovat käpertyneet pikkupesiinsä. Oi joi.

Kemiasta. Olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja jatkanut opiskeluani. Bilsaa olen lukenut aika paljon, kemiaakin yrittänyt, mutta siis ihan oikeesti, mä en vaan opi niitä vitun laskuja. Niin turhauttavaa ja niin masentavaa. Mulle on ekaa kertaa tullut ihan oikea paniikki siitä, etten pääsiskään sinne yliopistoon. Jos mä olen niin pahvi, etten kovasta harjoittelusta huolimatta yhtään ymmärrä niitä, niin miten mä voisin päästä? Olen aika monta tuntia käyttänyt niiden harjoitteluun ja päässyt ehkä kaksi laskua eteenpäin, useimpiin joudun laittamaan kysymysmerkin, kun en ymmärrä yhtään mistä se vastaus tulee. Ja kiitos näiden tyhmien laskujen, olen menettänyt kaiken kemiallisen itseluottamukseni, niin että nyt musta tuntuu, etten osaa enkä opi enää yhtään mitään. En vaan tiedä miten tästä pääsis eteenpäin. Pitäisköhän palkata yksityisopettaja? Vai heittää pyyhe kehään, nostaa kädet ylös ja mennä kaupan kassalle töihin?

Mä viime vuoden puolella uhosin, kuin aion esitellä teille mun nukkeja. Kuulkaa, mä TIEDÄN, ettei se ketään kiinnosta, mutta mä aion tehdä sen tästä huolimatta. Vähän sama kun tulee kavereita käymään, niin kyllä mun aina kaikille täytyy näyttää mun nuket, vaikka tiedän kyllä aivan hyvin, ettei ketään kiinnosta. Paitsi tietenkin leluihmisiä, ja sit ehkä sellaisiakin, jotka osaa arvostaa jotain oikein tunteella tehtyä. Mä sentään jätän nukkejen esittelyn pois, vaikka mun tekiskin mieli kertoa niistä nukeista myös jotain. Mutta nyt mä aion tehdä sitä esittelyä pikku hiljaa täällä. Huomaavaisesti jätän sen näin loppuun, että on helpompi skipata nukkeosuudet. Ja kyllähän jotain voi kiinnostaa mun nukeille kehittämäni persoonallisuudet ja muut kuviot…Mutta mä en osaa päättää, että missä järjestyksessä sen tekis. Ensin ajattelin, että tietenkin siinä järjestyksessä kun ne ovat mulle tulleetkin, mutta nyt olen Flickerissä osallistunut ryhmään, joka kuvaa kuukaisttain vain yhtä nukkea ja kertoo siitä. Ja mä olen Tammikuun tytöksi valinnut yhden niistä (monista) nukeista, jotka ovat jääneet vähän pimentoon. Niin, että pitäiskö aloittaa siitä, kun se on muutenkin valokeilassa tän kuun. Eikä, helpompi mennä järjestyksessä. Mut koska multa pian loppuu akku niin täytyy se tehdä nyt aika pikaisesti.
Yks Blythe uutinen tähän vielä ennen kuin aloitan. Loppuvuodesta tilaamani huikea nukke (viime aikoina en juuri muita ole hankkinutkaan, kuin näitä huikeita nukkeja, Kenner, Margo, Amaryllis) on nyt saapunut ensimmäiseen etappiinsa ja ehkäpä tänään aloittaa matkansa kohti tulevaa kotimaataan. Yay! Suuria suunnitelmia sen varalle!

Arvoisat Blogini Lukijat, saanko esitellä – Ensimmäinen Blytheni, Bambi, Simply Bubble Boom. Bambi ostin “valmiiseen” taloon. Mulla siis oli edellisiltä Japaninreissuilta ostettuna isot kasat japanilasia nukkekodin tarvikkeita ja asuntokin tehtynä, muttei asukkia. Bambi piti itseasiassa ostaa jo edelliseltä reissulta, mutta en muistaakseni edes löytänyt Blythejä, vaan joitain muita nukkeja ja koin ne kaikki kamalan kalliiksi. Voi olla, että näin jo silloin Blythejä, mutta ne eivät tehneet vaikutusta silloin. Nyt ehkä vähän harmittelen, etten ostanut niitä jo silloin…
Bambin ostin muistaakseni Kiddylandista. Se oli remontissa ja ei meinattu ensiks löytää sitä, käveltiin ees taas Meiji-doria eikä sitä enää ollut siellä. Kunnes tajuttiin, että joku pikkanen nainen jakoi karttaa tilapaiseen Kiddylandiin. Ja sieltä toisesta kerroksesta Bambin ostin. En muista keitä muita siellä olis ollut, Bambilla oli punainen tukka, aivan kuten minullakin ja se oli siinä sitten.

Myöhemmin älyttiin, että HAkuhinkanissa, jossa oltiin käyty jo aiemmin oli alakerrassa nukkeosasto, ja siellä olis ollut myös pinkkitukkainen Blythe (Guava), silloin ehkä hitusen harmitti, etten ostanut sitä, mutta se meni pian ohi.

Ensimmäinen kuva Bambista. Bambi ressukka katsoo haikeana kohta taaksejäävää kotimaataan.

Bambi päätyi kotiin, hyllylle. Kunnes n. kuukauden päästä leikkasin siltä tukan ja innostuin järkkäämään sen asuntoa.

Tässä vaiheessa vielä en tiennyt silmien värin ja asennon vaihtumisesta.

Tässä kohtaa tiesin! Ihana, täydellinen kiltti Bambini

Äiti ja muovinen tytär ensimmäistä kertaa kävelyllä suomessa.

 Bambi on töissä samassa rakennuksessa olevassa herkkukaupassa, Super Sweet Storessa. Bambi pitää hyvää huolta itsestään ja kaikista ystävistään, myös Bakasta. Bambi on aina kiltti ja reilu, vastuuntuntoinen ja luotettava. Bambilla on kissa, jonka nimi on joko Bablo tai Tuhma Armi. Bambilla ei ole tällä hetkellä yhtä tiettyä parasta ystävää, aiemmin se oli Mimi, mutta sitten mimistä tuli vähän kummallinen. Nyt Bambi on kaikkien ystävä ja kaikki ovat Bambin ystäviä. Jos Bambi olisi joku “tunnettu” henkilö, niin Bambi olisi Yotsuban naapureista se keskimmäinen, kiltti ja reipas tyttö.

Bambi ja minä toivotamme teille kaikille oikein mainiota uutta vuotta!

Nyt on pakko mennä työstämään sitä hiton kemiaa 😦

Ristolta vielä uuden vuoden terveiset myös.

 xoxo,

Ai niin! Sain kirjan 99% valmiiksi, hiukanko tuntuu hyvältä! Ja oli joku toinenkin juttu, mutta unohdin sen!

2 thoughts on “Kärpäsenä katossa

  1. Mitäs kemiaa sä luet? Ajattelin, että voisin ehkä sen kanssa osata vähän auttaakin. Mä oon siitä aina tykännyt ja numerotkin on olleet hyviä. En kyl oo suorittanut yliopistolla kuin sen YKEM100 kurssin, mutta oli se aika laaja, muistaakseni 8op tai 10op. Muutenkin meistä saattaa tulla jopa kurssikavereita. 🙂 Jos siis ravitsemustiedettä tuut lukemaan. Mä oon ajatellut siitä jotain perusopintoja ottaa sivuaineeksi. Ehkä. Kun nyt nesin saisi nukkua joskus.
    Nuket kiinnosta aaina! Kiva esittelyä oli lukea. 🙂

  2. Voi pojat! Tää olis ihan loistavaa! Mulla on ihan pienen pieni hyvä vaihe meneillään kemian kanssa just nyt, sain kaksi laskua laskettua oikein, mutta takana olevat sata ja yksi väärin laskettua laskua kaipaavat vielä hiontaa. Mä siis opiskelen ihan lukion kemiaa, kolmas kurssi meneillään ja mihin olen jäänyt jumiin on reaktioyhtälöt, tyyliin montako grammaa piikarbidia voi muodostua kun 3 g piidioksidia ja 4,5g hiiltä reagoivat ja sit oli joku juttu liittyen reaktiosarjoihin, mutta en millään löydä sitä tähän hätään. Mä voisin sulle tietenkin maksaa yksityisopetuksesta, en suuria summia (koska törsään kaiken nukkeihin) mutta jotain kuitenkin, ja jos tavataan vaikka jossain kahvilassa niin tietenkin tarjoon mitä siellä sitten haluatkaan. Tässä mun s.postiosoite pinkkisfun(at)gmail.com, että voidaan sopia tarkemmin. Mikäli noi reaktiolaskut sulta luonnistuu 🙂

    Kiva, että tykkäsit lukea Bambista!!

    xoxo,

    Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s