Samperi soikoon!

Voi rähmä! Aikaisin aamulla hävisin yhden huudon, jota jotenkin ihan tyhmästi pidin varmana nakkina. Kyllä mulla olis ollut aikaa korottaa huutoani, mutta meni hinta jo niin korkeaksi, enkä ihan oikeasti halunnut sitä nukkea niin kuumeisesti, että olisin maksanut siitä ihan mitä tahansa. Ei se kyllä oikeasti edes ihan kamalan kalliilla mennyt, eli kuka sen lopulta saikaan teki kyllä ihan hyvät kaupat. Mutta mulle jäi siitä kuitenkin semmoinen uuden nuken kaipuu. Vaikka Martha (uusin nukkeni on siis saanut tollasen vähän vanhahtavan nimen, kun melkeinpä kaikki muut ovat “trailer trash/white trash” -nimiä (kuten Bunny, Candy, Bambi, Mimi, Lola tai emmä tiiä onks ne nyt niin sellaisia, mutta tollasia söpöjä kuitenkin) on vasta matkalla kotiin. Silti. Nyt tekis mieli vähän väkisin jotain. Mikä on taas sarjassamme niin älytöntä kuin voi olla. Tai no, eihän niitä väkisin tarvitse ostaa, mutta silleen hakemalla hakea jotain ihanaa tyttöä. Mun tekis mieli kasvattaa mun pinkkitukkasten tyttöjen määrää.

 No, katsotaan miten käy ennen kuin akku loppuu…

Miettiikö kukaan ikinä mitä kuuluu vaikka Iiro Seppäselle? Tai Satu Lapille? Entä mikä se oli se toinen samaan aikaan “vaikuttanut”, ai niin, Sanna Suutari. Mitäköhän niille kuuluu just nyt? Eikös se Sanna ainakin alkanut kasvattamaan koirasusia/susikoiria? No, ihan sama.

Näin yöllä kirpputoriunta. Nyt tekis kovasti mieli mennä kattomaan toteutuuko uneni. Mies sanoi ei. Miehet ovat täällä sanomassa meille naisille eieieiieieieieiieeiei. Pahus soikoon. Ehkä menen yksin.

Kamalan levoton olo nyt tosta nukesta. Jäi ikään kuin ovi auki. Millä sen sais kiinni, muulla kuin pinkkitukkaisella nukella? Ei osaa.

Kerroinko kuinka joitakin päiviä sitten näin kaksi oravaa jotka tulivat toimeen keskenään?! Niin ihana katsella niitä. Ne eivät siis olleet näitä meidän pihapiirin oravia, jotka nahistelevat koko ajan keskenään, vaan tuolla jossain vähän kauempana. Mutta ne oli siis tosi hienoja. Olisin halunnut napata ne kiinni ja pistää pieneen pulloon, että olisin voinut katsella niitä päivät pitkät tulemassa toimeen keskenään. Ehkä se olis loppunut lyhyeen jos olisin ne pieneen pulloon laittanut…

Pari kuvaa vielä kun en mitään muutakaan keksi. 

Tästä tuli hieno! Pää on metallia, jonkun reppanan keräilyukkelin irronnut osa.

Hauska! HK rusettinyrkkirauta, kaksi sormusrinkulaa, kun siis yleensähän sormus koostuu yhdestä sormeen pujotettavasta rinkulasta niin tässä niitä on kaksi 🙂

Sormukset maksaa 7 euroo, kaulakoru 8, korvikset 10, + postikulut (0,80 €) Pieni kaulakoru ei ole myynnissä, tai no jos joku haluaa sen nukelleen ostaa niin voin mä sen myydäkin, hintaan 3 €

Taidan nyt mennä -piip- sen -piip-.

Ai nii! Tilasin myös Pinkkikselle kaksi leimasinta! Uuden PINKKIS leiman ja sit sen pupun!!

xoxo,


2 thoughts on “Samperi soikoon!

  1. Olen aina ollut huono käyttämään sormuksia, mutta tuo “nyrkkirauta” taisi juuri voittaa puolelleen ja vakuuttaa siitä, että aina voi opetella.:D

    Mie olen vähän pihalla miten tämä sinun kauppapolitiikka toimii, että jos tuon tahtoisin niin mites nyt pitää toimia?:)

  2. Mullakin oli alkuun suuria ongelmia sormusten kanssa, siis niiden käyttämisen kanssa, mutta kyllä siihen tottuu 🙂 Laitatko mulla s.postia pinkkisfun(at)gmail.com niin mä kerron sulle miten saadaan tämä vaihto-operaatio toimimaan.

    xoxo,

    raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s