Ihania ihmisiä

Ette usko kuinka hienoa on viettää päivä yhtä hupsujen ihmisten kanssa kuin itsekin on!
 Mulla on kavereita eri aloilta, on Animalia -kaverit, joiden kanssa on kiva pelastaa maailmaa ja mukava mennä syömään, kun ne on ihan yhtä “vaikeita” kuin minäkin.
On kavereita, jotka tuntenut yli 30 vuotta, joiden seurassa tuntee itsensä rakastetuksi.
Entiset työkaverit, joille kirjoittaa painajaisista, joita vieläkin välillä näen ja muutenkin udella kuinka huonosti sillä firmalla tällä hetkellä menee.
Skräppikavereita, joiden kanssa uppoutua ihanan harrastuksen pariin, olla hiljaa jos siltä tuntuu, tai puhua niin, ettei kukaan meinaa enää kestää.
Ja nyt tuoreimpana – nukkekaverit, joiden seurassa vauhkota jostain niinkin turhanpäiväisestä kuin nukeista ja niiden vaatteista, hiuksista ja factory tytöistä ja muista. Ja se on kuulkaa ihanaa! On ihanaa, kun joku ymmärtää miten hienoja ne nuket on, eikä tarvitse kuumeisesti yrittää selittää mistä tässä oikein on kyse.
Ja ennen kaikkea on ihanaa, kun on niin paljon älyttömän hienoja ihmisiä, joita kutsua ystäviksi ja kavereiksi *ISO sydän* Kiitos teille!

Kuten saatoitte tosta introsta arvatakin, eilen oli mainio päivä. Aamupäivän tein kaikkea mitä ei pitänyt, enkä oikein yhtään sellaista mitä olis. Onneks jossain vaiheessa sain sitten itseeni vähän vauhtia ja pääsin ompelukoneen äärelle viimeistelemään kuolapuput, jotka olin luvannut yhdelle miittiin osallistuvalle. Sitä ennen kuitenkin laitoin kolme nukkea matkakuntoon, ja sitten vasta ompelin. Kaikki meni taas niin viime tinkaan. Mutta olin toisena paikalla, joten hyvinhän sain sitten kuitenkin kaiken hoidettua.

Manga Cafe oli ihan täynnä! Niin täynnä, että alkuun nätti siltä, ettei me mahduttais sinne ollenkaan! Jaiks! Onneks sitten siitä olikin joku pöytäseurue lähdössä ja minä tietenkin ryntäsin varaamaan meille paikan. Siellä oli siis joku toinenkin miitti meneillään, mutta ne oli jotain vielä meitäkin oudompia tyyppejä. Siis sellaisia nuoria, kummallisen värisine hiuksineen ja outoine vaatteineen. Joten saatoimme ottaa nuket esiin kaikessa rauhassa, täällä ei kukaan tuijottaisi (vaikka yllättävän vähän mua haittaa miten muut tuijottaa, kunhan se ei ole kuumottavaa tuijotusta silloin kun olen yksin vaikka kaupungilla).

Meillä oli kaikilla aivan ihania nukkeja mukana, ja mikä parasta kaksi näistä aivan ihanista nukeista vaihtoivat tällä reissulla kotia ja jatkoivat matkaansa minun mukaani 😀 Yksi oli kyllä jo etukäteen sovittu, mutta toinen oli iloinen yllätys! Kyseessä Petite (niitä pieniä Blythejä, ei kuitenkaan niitä LPS nukkeja, vaan niitä “aitoja” ja tämä vielä Anniversary Petite sellaiselta vuodelta, jolta minulla sattuu olemaan jo iso Anniversary tyttö, eli olin ihan aikuisten oikeasti himoinnut tätä pienokaista jo etukäteen, en vaan tiennyt Saran olevan halukas siitä luopumaan.

Näistä tuo valkomekkoinen istuva kaunotar on toinen niistä uusista tulokkaista. Siitä piti tulla Angelinan sisko, Angelica, mutta siitä tulikin Mercedes. Koska se on tuollainen huippuyksilö

Manga Cafessa ei ollut mitään vegaanista syötävää, mutta sain luvan syödä omia eväitä, jotka kyllä kiellettiin ihan seinässä olevall akyltillä 🙂 Ja tee oli todella hyvää (Sencha sakura ainakin ihan huippua). Juteltiin paljon nukeista ja vaikka se saattaakin kuulostaa ulkopuolisista ihan pöljältä, niin se oli kuitenkin todella kivaa. Aika paljon puhuttiin myös siitä, miten tätä harrastusta katsotaan kieroon ja jotenkin väheksytään. Saran kämppäkaveri oli kysynyt, että onko meillä rattaita, joissa työnneltäis niitä. Niin kuin kyseessä olis vauvanukkeja, joita me hoivattais. Sanoisin, että tämä on verrattavissa aikuisten 1:12 nukkekotiharrastukseen, tai vaikka pienoismallien väkertämiseen.

Miitistä mukaani tarttui myös iso kasa Minnan vanhoja nukenvaatteita. Ja kenkiä. Olen koukussa kenkiin. Mulla on nukeilla varmaan triplasti enemmän kenkiä kuin itselläni 🙂

Olin tietenkin pukenut tyttöni sään mukaisesti.

Miitin jälkeen kävin kaupassa, ostin jotain päiväälistä varten jonka C oli suunnitellut, mutta minun piti toteuttaa. Vähän ärsytti, mutta onneksi kuitenkin suostuin tähän, sillä meillä oli ihan älyttömän herkullinen ruoka!

En enää muista mitä se oli nimeltään, mutta siinä oli siis paahtoleipää, parilapannulla paistettua kevyesti maustettua tofua (soijakastike, sesam öljy, grillimauste), hapankaalia ja kastike (ainakin majoneesia, ketsuppia ja kurkkusalaattia). Todella hyvää!!

En saanut yhtään! luettua. Ihan kamalaa. Illalla vähän laitoin nukenvaatteita, tai en mitenkään edes laittanut niitä järjestykseen, kunhan kävin läpi kaiken mitä olin Miitistä haalinut. Ja sit mun lattialla oli kaikkien niidne vaatteiden keskellä pieni tarrapaketti, jossa luki Pinkkis päällä. Ja sisällä oli Pinkkis pupu -tarroja. Ja vielä paljon paremmin tehtyjä, kuin ne mitä itse tilasin. Olin tästä alkuun hyvin hämilläni. Mistä ihmeestä ne olivat tulleet? Olinko itse sittenkin tilannut kaksi pakettia? Miksi ne oli kirjoittaneet pinkkis ja vielä laittaneet sydämen siihen kanteen? Mitä täällä tapahtuu? Mistä näitä tarroja tulee? Ja sitten atjusin, että hittolainen, sen oli oltava joku miitissä! Eihän se muuten vois olla näiden nukenvaatteiden keskellä. Eikä se tietenkään voinut olla kukaan muu, kuin se tyttö joka oli mulle alunperin Pinkkis pupun tehntkin. Tuli ihan semmonen pakahtuvainen olo. Niin ihana lopetus niin ihanalle päivälle. Kiitos.

Ja sit C vielä vei mut elokuviin. Tykkään niin plajo käydä Bio Grandessa, kun se ei ole mikään ketju, vaan taitaa olla ihan perheyritys. Somaa! Pienet paikat kunniaan!! Mä olin ihan totaalisesti unohtanut koko leffaan menon, ja ihmettelin kun C kysyi meidän syödessä, että meinaanko ottaa popcornia. Mitä hittoa se horisee, enkä mä tähän päälle enää mitään korneja ota. Ja sit se muistutti siitä leffasta. Sekin vielä!

Mentiin pyörillä, vaikk aoli aikas kauhee keli pyöräillä. Mutta ei sinne oikein autollakaan kehtaa mennä, matkaa ehkä noin kilometri…

Leffa oli ihan hauska, Django (D:tä ei lausuta ;), mutta en sitä erityisesti alkais suosittelemaan, ei siis ihan niin hyvä kuitenkaan. Hauska ja verinen, vaikka yhden koira -kohtauksen olis voinut jättää vähän vähemmälle. (koirille ei käynyt kuinkaan)

Tälle päivälle olis luvassa hiusten värjäys (plääh! kamala homma!) ja lukemista. Jos onnistun tekemään tehtäviä ainakin puoleenväliin siitä mitä on vielä jäljellä palkitsen itseäni tilaamalla uudne nuken! No ei vaiskaan!! Sitten katson joko Ruokala Lokin tai Amelien, molemmat lainassa kirjastosta.

Mutta nyt hommiin, että saan jotain aikaiseksikin.

Loppuun vielä kaikkien bongareiden iloksi: Urpiainen 🙂

xoxo,

2 thoughts on “Ihania ihmisiä

  1. Ehkä meidän pitäis kehittää jotain vauvanukke -leikkejä, ihan vaan muiden ällistykseksi. Vaihdetaan meidän tytöille vaippoja ja ruokitaan niitä, pistetään pyöräntarakalle (vaikka mä olen kyllä oikeasti miettinyt istuinta niille 😉 ja kaupassa laitetaan ne siihen kärryjen lastenistuimeen 🙂

    xoxo,

    Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s