Selkäranka näkyvissä?

Eilinen meinas lurpsahtaa ihan taas kankkulan kaivoon (mikä/missä se muuten on?) Koneella vierähti taas aivan liian pitkään ja sit lapset tuli kotiin ja halusin näyttää Pinzalla kaikki uudet jutut ja sit siinä vierähti aivan kamalan pitkään kun halusinkin laittaa kaikki vaatteet ja kengät edes jonkin laiseen järjestykseen. C kävi kahdesti huomauttamassa ja mä vaan en päässyt siitä pois, en ennen kuin ne vaatteet oli järjestyksessä. Mä olen jotenkin niin tasapainoton järjestyksenkin suhteen, olen tainnut aiemminkin jo sanoa olevani Kaaoksen Kuningatar, sekä hyvässä että pahassa. Luon kaaosta ihan käsittämättömällä vauhdilla, mutta setvin niitä myös todella tehokkaasti. Mun askartelupöytä on tällä hetkellä aivan törkeen hirveessä kunnossa, siinä on useammat projektit päällekäin, vapaata työskentelytilaa ei yhtään, mutta ainakin nukenvaatteet on järjestyksessä. Vaikka kohta niitäkin alkaa olemaan niin paljon, että pitäis miettiä jotain uutta systeemiä. Pinpulaa harmittaa nykinen systeemin, kun se ei millään jaksais pussittaa niitä omiin pusseihinsa, vaan mieluummin rynttäis kaiken vaan sikin sokin.

Niin, siis eiliseen. Sain sitten itsestäni kaivettua esiin jonkinlaisen itsekurin poikasen ja raahauduttua keittiön pöydän ääreen lukemaan kemiaa. Ja sain kuin sainkin (melkein) kaikki leffan katseluun oikeuttavat tehtävät tehtyä. Loppua kohden alkoi menemään niin mahdottomaksi, että päätin luovuttaa. Paljon sain kuitenkin aikaiseksi. Hyvä hyvä! Mut oikeesti on aika kamalaa, kun on sellainen olo, ettei tässä saa yhtään hengähtää. Kaikki asiat on vaan niin uusia ja vaikeita. Ei tule sellaisia oivallus -hetkiä ja sitä tunnetta, et hei! Mähän osaan tän, kun on pitänyt jo siirtyä uuteen asiaan, joka on vielä entistäkin vaikeampi. Ja sit pitää lukea joka päivä, viikonloppuisinkin. Eikä silti opi tän paremmin! Suuri vääryys. Vaikka saatankin antaa itsestäni välillä melko laiskan kuvan, olen silti panostanut tähän opiskeluun, erityisesti kemiaan, ihan tosi paljon, ja silti olen ihan toivoton. Masentavaa.

Miitissä kyllä puhuttiin siitä, kuinka siltikin vaikka kuinka toivottomalta tuntuis joku edessä oleva asia, niin kun katsoo taaksepäin kaikkea sitä oppimaansa on se ihan huikeeta. Ja niinhän se kyllä on. Että meikäläinenkin ymmärtää jotain reaktioyhtälöistä, niiden tasapainottamisestä, entalpiamuutoksista jne. Hyvä hyvä!! Piäis vaan osata niin paljon enemmän.

Tora Unpappa, petite, joka muutti meille 🙂

Värjäsin muuten eilen hiukseni, meneehän sekin kemian opiskelusta. Kun ne aineet on sekoitettu keskenään, siis ne vaalennusaineen jauhe ja kehitin, niin nehän pitää aika nopeasti käyttää, eikä niitä sais säilyttää suljetussa astiassa. Nyt tiedän miksei 🙂 Niiden reagoidessa vapautuu kaasuja, jotka ei enää mahdukaan siihen purkkiin vaan posahtaa ulos. Tähän samaiseen reaktioon (ei kylläkään samoihin aineisiin) perustuu vaikka autojen turvatyynyt. Mielenkiintoista.

Kuulkaa, yks hieno juttu tapahtui eilen. Yks sellainen puolisalainen haave toteutumassa. Mä olen saamassa Eurotrashin mekon mun tytöille. Tää on aika pitkä juttu, jonka yritän laittaa mahdollisimman tiiviiseen pakettiin. Eurotrash nukeille on vähän sama kuin vaikka Chanel ja Versace yhdistettynä meille ihmisille – nuken vaatteiden aatelia. Kaikki haluavat Eurotrashin vaatteita, harva niitä onnistuu saamaan. Sillä ne tehdään käsityönä, yhden ihmisen toimesta. Tätä ette usko, mutta niistä (nuken!) vaatteista maksetaan satoja!!! euroja. Oikeesti. Mä en enää muista millä hinnalla kallein on myyty, mutta se tais olla yli tuhat euroa. Olihan se setti, jossa oli muutakin kuin yksi kolttu, mutta silti. Ymmärrätte siis kuinka haluttuja ne on 🙂 Lisäksi Eurotrash tekee hattuja, pieniä virkattuja juttuja, ja ne on yhtä lailla haluttuja, muttei yhtä arvokkaita. Ne ei ole vegaanisia, joten niistä en edes silleen haaveile. Mutta mekosta haaveillut jo jonkin aikaa. Laitoinpa johonkin Ystävä -kirjaankin sen haaveekseni, ja nt se on siis toteutumassa – kiitos lauantain miitin. Saan sen ihan pilkkahintaan, siis verrattuna noihin hintoihin, mihin ne välillä huutokaupoissa kohoaa. Niin, ei siis itse tekijä pyydä niistä satoja euroja, vaan ne hinnat kohoaa nettihuutokaupoissa asiakkaiden toimesta. Kyllä mä siitä silti enemmän maksan kuin omasta häämekostani 😉 (mutta se maksoikin alle viiskymppiä)

Katsoin eilen illalla Amelien, toista kertaa. Eikä se ollut yhtä ihana kuin ekalla kerralla. On se silti tosi söpö ja herttainen. Eikös se ollut tosi suosittu silloin kun se tuli? Muistaakseni en just siitä hypetyksestä ärsyyntyneenä halunnut katsoa sitä (kuten en Henkien Kätkemääkään, josta syystä kartoin Ghiblin tuotantoa turhan pitkään). Niin, mietin siis sitä, et miten se voi olla niin yleisesti tykätty, varsinkaan suomessa, kun ei täällä yleisesti ottaen tykätä niin söpöistä asioista. No, ihan sama.

No, nyt kemian pariin jälleen, pitää saada tehtävät palautettua! Äääk! Niin, siis tohon otsikkoon vielä. Ehkä vähän sellainen olo, että kyllä tämä tästä, minä pystyn opiskelemaan myös “pakon” edessä, maailma ei kaadu siihen, jos joudun vähän vaivaamaan itseäni. Nytkin luin historiaa aamupalaa syödessä. Toisaalta, sitä mun ei tarttis lukea…kun en osallistu kokeeseenkaan. No eihän niitä kokeita varten opiskella 🙂

Toinen juttu vielä. Eilen oli mun vuoro kokata, mielessä oli okara “kala”pallerot, mut sit puuttukin paljon aineksia, enkä voinut tehdä niitä ja sit ei ollutkaan mitään mitä tehdä, eikä olis niinko YHTÄÄN huvittanut tehdä mitään. Mut oli pakko. Yäk. Ja lopulta teinkin ihan älyttömän hyvän päivällisen, johon en Herra Hankalan vihreitä papuja lukuunottamatta mitannut yhtikäs mitään, en edes riisiä tai vettä, kaikki vaan temmoin jostain hatusta, ja tällä(kin) kertaa se toimi loistavasti. Tein niitä vihreitä papuja, riisiä, leivitettyjä soijaleikkeitä ja todella hyvän currykastikkeen, vaikkei ollut edes kermaa. Välillä tyhjästäkin kaapista saa raavittua jotain herkullista. Piti ottamani kuva, mutta olin jo istahtanut pöydän ääreen kun se tuli mieleeni, enkä viitsinyt enää nousta. Sorry 🙂

xoxo,


2 thoughts on “Selkäranka näkyvissä?

  1. “Lisäksi Eurotrash tekee hattuja, pieniä virkattuja juttuja, ja ne on yhtä lailla haluttuja, muttei yhtä arvokkaita”

    Pakko tarttua tähän: väittäisin, että hatuille on kyllä jälkimarkkinoilla suurempi kysyntä kuin ET-mekoille ja niiden jälleenmyynnillä saa aina enemmän rahaa (hinta tuplana tai enemmän), mekot menevät yleensä second handina myyntihintaan.

  2. Kiitos tarkennuksesta!
    Tarkoitin tällä siis sitä, että vaikka hatut suhteessa kasvattavatkin enemmän hintaa vrt. mekkoihin, niin ne ei kai siltikään kohoa samanlaisiin pilviin, kuin mekkosetit parhaimmillaan ebayssä. Ja just huutokaupassahan niiden hinnat voi nousta pilviin, eihän Ruth itse pyydä niistä sellasia hintoja ollenkaan.

    xoxo,

    Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s