Ohayoo minna! En tiedä sanotaanko se oikeasti noin, mutta yritin sanoa japaniksi huomenta kaikki! En ole muuten opiskellut japania pitkiin aiokoihin. Välillä koulussa veivaan niitä harakanvarpaita, jotka olen siis jo kahdesti oppinut ja yhtä monesti unohtanut. Tokihan ne nyt palais paljon helpommalla mieleen, mutta tuntuu että on vaan niin paljon kaikkea muuta. Kuten vaikka Facebook, josta ihan oikeasti haluaisin eroon. Siinähän kävi niin, että perustin itselleni uuden tilin, että voisin moderoida (?) Pinkkiksen FB -sivuja, ja sit tietokoneelle tuli joku *juttu* ja se potkas mut ulos kaikkialta ja mä en enää muistanut salasanaani, enkä kyllä edes kirjautumisosoitettani (kun mun piti luoda uusi s.postiosoitekin, enkä muistanut että mihin sen loin). Enkä sit jaksanut tehdä kaikkea uudestaan, vaan menin omalla, vanhalla tililläni sisään, siis omana itsenäni. Ja siellähän näen kaikkien jutut. Ja sit mua kutsutaan kaikkialle, vaikka en mä oikeasti edes ole siellä. Ja silti huomaan olevani koko ajan enemmän ja enemmän. Ja mä en halua! Mun mielestä se on niin rasittava paikka. Mä en edes käsitä kaikkia niitä uudistuksia, mitä siellä on vuoden aikana tapahtunut. En tiedä miten sitä tulis käyttää, joten käytän väärin ja salaa luen muiden päivityksiä. Ja kuulkaa! Osa saa mut niin huonolle tuulelle. Ihan naurettavaa. Olen siis kateellinen siitä, kun muiden elämät näyttää niin pirun hyviltä, kaikki menee just putkeen ja sit mennään matkoille ja saadaan uusia työpaikkoja ja maailman parhaita tilaisuuksia. Normaalielämässä mä pystyn nauttimaan ystävieni menestyksestä, siis silloin kun kuulen niistä oikeiden ihmisäänien kautta, mutta tuolla FB:ssa se soljuu verkkokalvoille kuin joku myrkky. Mä en kestä. Ja ehkä ne ei ole ne läheisimpien päivitykset, mitkä vaikuttaa, mut kaikki ne puolitutut ja sellaiset. Ehkä siis vaan ne, joista mä en tiedä mitään muuta kun ne kaikki super makeet onnistumiset, joista siellä hehkutetaan. Mä herkästi niitä lukiessani tunnen itseni jotenkin niin pieneksi. Ihan ärsyttävää.

Mä oon melko varma, että olisin tästä aiheesta joskus jotain lukenutkin, en muista mitä, mut veikkaan et se oli jotain ton suunstasta, siis et ihmisiin vaikuttaa negatiivisesti lukea FB:ssa noita juttuja. Ei ehkä ihan noin yksinkertaisesti, mut jotain sinne päin kuitenkin. C sanoi, että sieltä uutisvirrasta voi ottaa pois ne, joiden päivityksiä ei halua nähdä, mut mitä järkeä sellaisia on sit pitää edes kavereina? On se kumma paikka.

Mut siltikin sieltä tänään, kylläkin siis ihan Pinkkiksen omilta sivuilta, bongasin jotain ihanaa, liittyen eiliseen postaukseeni Eurotrashistä *sydän* Ei se ihan niin paha paikka taidakaan olla 😀

Arvatkaa mitä eilen illalla tapahtui! No ette kllä ikinä arvaa! Luin sängssä kemiaa, siinä oli reaktion nopeudesta, ja ihan alkuun, ekoilla aihetta käsittelevillä sivuilla, mulle tuli sellainen olo, et eihän tää ole ollenkaan vaikeeta! Mun niin tekis mieleni jättää lukeminen just tähän paikkaan! Hyvinhän mä osaan! Mut kyllä mä tiedän, että ne laskut vaikeutuu siitä ihan pirusti, niin että kappaleen luettuani olen ihan solmussa ja epätoivoinen. Ja tosiaan, huomenna on se koe. Kyllä taitaa uusintaan mennä, ei tällä osaamisella/osaamattomuudella voi pärjätä kovinkaan hyvin. Meneeköhän edes läpi? Aika kamalaa. No, tällä hetkellä on tärkeintä, että saan vikat tehtävät palautettua tänään, ja sit panostan enempi siihen uusintaan. Mulla ei ole muuten ens kurssissa muuta “tärkeetä” kuin kemian neljäs kurssi. Otan siihen kyllä enkkua ja matikkaa, ja ehkä historian ja jonkun neljännen, mutta ne kaikki on sellaisia “yleissivistäviä” juttuja vaan. Aika ihanaa. Vaikkakin mun täytyy itsenäisesti opiskella bilsan kakkos kurssi, kun sitä ei tänä lukukautena ole laisinkaan. Pöh! Ja siinä on just kaikki geenit ja kromosomit, jotka on mulla jotenkin tosi vaikea sisäistää. Eilen illalla vähän luin niistäkin jotain, ja tää on tosi hassua – käänsin ne kemiaksi, että ymmärtäisin paremmin 😀 Siis että solu olis atomi jne.

Keksin muuten kaikista kivoimman kuvauksen? (definition) kemialle. Kemia on taikaa, jossa aine muuttuu toiseksi. Ei vaikuta ollenkaan niin tylsälle, kun sitä ajattelee taikuutena.

Eilen tuli (kerroinko jo?) pakettikortti, jossa ei paljastettu mitään muuta, kuin että kyseessä kirje, joka ei mahtunut postilaatikoon (olis kyllä oikeesti mahtunut, mut veikkaan ettei niillä ollut se edes mukana). Sehän siis saattoi tarkoittaa Martha -nukkeani! Ja kyllä muutamaan muutakin juttua, joten en ihan vielä riemastunut täysillä. Ennen kouluun menoa kävin sen hakemassa ja wohoo!! Se oli anopiltani, eli siellä oli Martha (Gentle River, yksi kaikkien aikojen kauneimmista Blythe nukeista. Kerroinko, että tämä kyseinen nukke voitti ensimmäisen järjestetyn Blythe kauneuskilpailun? Näitä nukkejahan tuunaillaan paljon, siis kustomoidaan (ja ihan oikeesti, näihin liittyy todella paljon taiteellisuutta ja itse käsillä tekemistä, jos niin haluaa, siis just kaikki vaatteet, valokuvaaminen, nukkekotien väsääminen, kustomointi) ja niistä keräilijöiden kustomoiduista nukeista sitten tehtiin kauneuskilpailu, jonka voittajasta tehtiin ihan oikea nukke tuotantoon asti. Ja Gentle River voitti! Eikä ihme. En tiedä onko sen jälkeisistä kilpailujen voittajista tehty tuotantoon enää nukkeja (eikä saa kertoa, tai saa, muttei nimetä ketään, kun mä kovasti yritän pitää laumani nyt tässä, missä se nyt on). Herkästi innostun nukeista, joista joku “vinkkaa”. Kuten kävi esim. viime viikonlopun miitin jälkeen. Siellä Sara mainitsi kahdesta nukesta, jotka mun tietenkin täytyis heti googlettaa, onneks niistä toinen oli sellainen tummansinihiuksinen, joista en välitä (viime vuonna oli kan iso haloo jostain uudesta tummansini/turkoosi hiuksisesta nukesta, eikä se sytytä mua yhtään – thank god!), mutta toinen niistä Saran mainitsemista nukeista olikin todellinen kaunotar, ja mä olen muutamaan kertaan ebaystä sitä hakenut. Nyt olen yrittänyt hokea itselleni, että se on Saran unelma, ei minun. (mutta kun se on niin kaunis!)

http://www.thisisblythe.com/shop/cart.php?target=product&product_id=1583&category_id=139 kuva lainattu tuolta, siis ihan ammattikuvaajan ottama, jota ei varmaan sais laittaa luvatta omaan blogiinsa.

 Yllä olevassa kuvassa siis Martha, Gentle River. Eikö ole mahtava? Sen vaatteetkin on ihan käsittämättömän hienot! Otan jossain vaiheessa omasta tytöstäni kuvia, niin näette sitten paremmin.

Ai niin, tällä myös, kuten viikonloppuna kotiutuneella Veronica Lacella (Mercedes), on käsittämättömän hienon väriset hiukset. Ne koostuu kahden värisistä hiuksista. Huikeet 🙂

Mitähän muuta? Kaikki velvollisuudet tökkii taas tosi pahasti. Siis niiden hoitaminen. Ei millään huvittais siivota yhtään mitään, eikä laittaa ruokaa, eikä opiskella. Johtuuko tämä työttömyydestä? Mua kyllä ihan oikeasti ärsyttää olla työttömänä, pääsisinpä pikaiseti opiskelemaan kokopäiväisesti.

No, nyt kyllä voisin mennä opiskelemaan…Pahoittelen postauksen alun valitusta. En yleensä juurikaan kadehdi muita, välillä sitä vaan tuntee itsensä jotenkin tyhmäksi tai muuten vaan vähemmäksi kuin toiset. Ehkä mun pitäis vaan perustaa uusi tili sinne FB:iin, ettei tarttis käyttää sitä oikeaa tiliä, josta näkis kaikkien muiden tekemiset.

Hauskaa tiistaita!!

xoxo,

2 thoughts on “

  1. I love Veronica lace and gentle river both. My favorite thing about gentle river is that she is a work of my friends, which makes her that much more dear. I was in Japan for her release and it was a special time.

  2. Oh1 I didn't know you knew those talented people! I really think she's amazing doll! I even tried to explain her uniqueness to Chris, but he didn't get it :/

    Thanks for your comment!

    xoxo,

    Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s