Kuppi teetä ja sympatiaa

Tykkään kovasti teestä, en kuitenkaan ihan tavallisesta mustasta, ainakaan maustamattomana. Mutta erityisesti japanilaistyyppisestä vihreästä teestä. Ykkössuosikkini on no voihan rähmä, en millään saa päähäni sen japanilaisen ravintolan ni – Haa! Kabuki!! niin, Kabukissakin tarjottava genmaicha, eli siinä itse tee on vähän heikompi laatuista, tai ei ainakaan mitään huippua, mutta se on maustettu paahdetulla riisillä. Se on niin hyvää. Mutta jostain syystä myös aika haastava valmistaa niin, että lopputulos on loistava. Esim. siellä Akateemisen kahvilassa ne ei osaa sitä tehdä, tai sitten niillä ei ole hyvää se teeaines. Niissäkin on eroja. Joskus Japanissa ostin sitä, ja ajattelin vähän säästää, enkä ostanut kolmesta (?) eir aihtoehdosta sitä kalleinta vaan ehkä jopa halvimman, eikä se ollut yhtään niin hyvää. Samaa teetä kuin siellä Kabukissakin, saa ainakin Tokyokanista. Suosittelen.

Mutta tää ei ollut se mun asia. Asia on se, että mun yks toinen suosikkiteeni, josta olen itseasiassa täälläkin joskus kertonut, Tulsi -tee, niin öö. Niin, join sitä teetä ekaa kertaa töissä, kun niljakkaaksi paljastunut työtoverini V.P. toi sitä maistettavaksi. Ja pojat, että se oli hyvää. Sen mies oli kait tuonut sen jostain matkoilta, eli hetkeksi aikaa heitin haaveet sen bongaamisesta täällä suomessa, kunnes googletin sen ja löysinkin jälleenmyyjän. Mutta ne kaupat oli kaikki jotain minusta ja reiteistäni kaukana olevia kauneushoitoloita, joilla oli vielä hankalat aukioloajat, joten se jäis ostamatta. Ja sit löydin tulsi -kasvin siemeniä! Jee! Kasvattaiisn itse omat tulsini! (löysin, ja ostinkin, muuten Ruohiksesta toisenlaista tulsiteetä, muttei ollut yhtä hyvää, kuin se eka) Tulsi ei sitten kuitenkaan oikein kasvanut mun hoidossa. Mokoma. Itseasiassa siinä kävi vielä yks todella nolo juttu…kolmesta ruukusta vain yhdessä alkoi itämään, hoidin niitä pienokaisia sitten todella hyvin, jossain vaiheessa kun lehtiä oli ehkä noin 5 ylimääräistä ajattelin kokeilla, malttamattomana tietenkin, että kuinka hyvää teetä omista tulseistani saisin. Oli aivan mautonta. Jatkoin kuitenkin niiden hoivaamista ja mitäs siinä kävikään…niistä tuli pieniä orvokkeja 🙂 Hups! Ei itäneet tulsit meikäläisellä. Olin hoivannut mullan seassa tulleita orvokkeja kovin hellästi.

Joo, siis se mun asia…löysin sitte viimeisimmältä Ruotsin reissulta luontaistuotekaupasta sitä teetä! Ja olen pihdannut sen purkin avaamista ihan viimeseen asti. Kunnes tajusin, että hittolainen, sehän menee pian vanhaksi! Joten oli otettava se käyttöön. Ja nyt aina kun mä juon sitä se muistuttaa mua elämäni viheliäisimmästä työjaksosta! Epäreilua!

Samoin kun mulla oli yks ihan hyvä tee, jonka sain esimieheltäni joululahjaksi (kaikki me saatiin), join sitä ennen kaikkea töissä, mutta kun sieltä lähdin otin teen tietenkin mukaani, enkä pystynytkään juomaan sitä kotona yhtään, sillä se oli niin täynnä käärmeitä koko tee. Vaikkei käärmeissä siis kyllä ole mitään vikaa, se on vaan sellainen pinttynyt tapa kuvata inhottavia ihmisiä.

No, eipähän ainakaan tarvitse ostaa sitä kallista tulsia enää koskaan.

Mutta siis muiin asioihin. Olen melko allapäin. Koko toi koulujuttu on tällä hetkellä niin masentavaa. Mulla on siis takana 3/5 kemian kurssia ja 3/4 biologiaa, eli luulis että osaisin jo aika paljon kaikkea vaadittavaa pääsykokeita varten. Kävin sitten eilen katsomassa niitä viimevuotisia kokeita, vähän siihen tyyliin, että menen tarkistamaan kuinka loistavasti niistä suoriutuisin. Veikkaan, että olisin saanut jopa vähemmän pisteitä kuin silloin ekalla kerralla kun arvailin niitä. Koska ne oli monivalintakysymyksiä oli kaikki vastaukset melkeinpä toistensa kaltaisia ja kaikki tälläisen “sinne päin” tyypin silmissä ihan yhtä oikeita. Niin masentavaa! En mä ennätä ennen seuraavia pääsykokeita oppimaan niitä asioita niin hyvin, että erottaiisn asiat toisistaan niin hyvin. Mä en ikinä tule pääsemään sinne! En ikinä pärjää sellaisia vastaan, jotka muistaa asiat kristallinkirkkaasti. Mä en ymmärrä miten mä olen kuvitellut joskus oikeasti pääseväni sinne sisään. Enhän mä edes ole sellainen ihminen joka siellä opiskelis. Voi itku. Niin ärsyttävää. No, kriisikohdat pitää osata ottaa kasvun paikkoina tai jotain.

Eilen olin myös siellä kemian kokeessa. Mä olen kertonut siitä, kuinka olen harjoitellut niitä reaktiolaskuja. Ne oli ehdottomasti vaikeinta mulle kaikkien näidne kurssien aikana, siis kaikkien kolmen käymäni kurssin aikana haastavinta on olleet ne laskut, niiden ymmärtäminen. Ja lopultahan kävin järvenpäässä asti yksityisopetuksessa, jossa ne sitten lähti aukeamaan. Niiden oppimiseen meni kuitenkin niin paljon aikaa ja energiaa, että kaikki muu jäi sit vähän varjoon. En kerennyt kertaakaan kertaamaan kokeeseen, en siis vaan ennättänyt/pystynyt. Loppukurssin asiat meni ihan ohi. Mutta ajattelin, että valkkaan kokeesta kaikki mahdolliset laskut, teen ne hyvin ja sit muihin yritän arvailla jotain. Arvatkaa kuinka monta reaktiolaskua oli kokeessa. Nolla!! Mikä painajainen. Kuuteen kysymkseen piti vastata, mä yritin sitten arpoa sieltä helpoimmat, ainakin kaksi tehtävää jäi kesken, ja oli otettava joku uusi tilalle, kun en vaan yhtään ymmärtänyt mistä oli kyse. En kyllä tiedä viitsinkö edes uusia. mitä järkeä, en mä niitä kemian numeroita mihinkään kuitenkaan edes tule tarvitsemaan. Kaupan kassalla niitä ei kysy kukaan.

Eilen kyllä myös vähän katselin niitä ympäristötiedon opintoasioita. Niillä oli paljon mielenkiintoisempi kurssikuvauskin. Ja paljon paremmin mä sopisin niiden opiskelijoiden sekaan, kuin niiden ylitäydellisten kauniiden nuorten naisten, joita sinne ravitsemuspuolelle hakeutuu. Emmä tiedä. Ehkä mä olen vaan tuomittu elämään tietämättä mitä musta tulee isona. Ehkä musta  ei koskaan tule isoa? Kohta hakeudun johinkin hanttihommiin ja sit eläkeikäsenä havahdun siihen, et hups! tässäkö tää nyt sitte oli.

Ennen kaikkia näitä ikäviä asioita leikin vähän Tehtaalla. Tein hillittömän hienoja sormuksia! Ja otin ihania kuvia Marthasta, siitä uusimmasta nukesta. Vaikka ei se siis oikeastaan ole uusin nukke, mutta uusin tulokas. Otin myös muita kuvia, mm. Nanasta “viimeisen” kuvan, kun sen kuukausi päättyy tänään. Mutta saipahan ainakin pukeutua Eurotrashiin 🙂 Se mekko siis tuli! Tiiätte varmaan miten moneen asiaan tulee sellainen hypetys, kun muutamat innostuu, niin herkästi muut lähtee mukaan, aina välillä tulee tälläisiä ilmiöitä. Ja silloin ei ole edes niin väliä, että onko se mitä sä ostat niin laadukasta, tai jotenkin hintansa väärti. Mutta se mekko on kyllä jokaisen siihen käyttämäni euron arvoinen. Se on niin kauniisti tehty. Niin huolellisesti ommeltu, että ihan sydäntä lämmittää. Mulla itellä, varsinkin nukenvaatteita ommellessa, ompelukone hyppelehtii ihan miten vaan, joudun purkamaan kun saumat meneekin ihan vinoon tms. Mutta tässä on jokainen ommel omalla paikallaan, siivosti, nätisti, kuuliaisesti. Se on siis niin hieno mekko.

Loppuun pisirtykseksi niitä kuvia. Ai niin, arvatka aonko muuten hienoa kun ei tarvitse vähään aikaan lukea kemiaa!! Luen bilsaa, mut se on paljon helpompaa ja kiinnostavampaa. Puhuinko jo siitä yhdestä bilsan kurssista, jota en ennätä käymään ennen pääsykokeita? Vielä sellaista aika tärkeää kurssia, noiden asioiden kannlta. Hoksasin ottaa sen etäkurssina! Hyvä minä!

Osallistuin Flickerissä sellaiseen käsityöhommeliin, josta sain itselleni eilen postissa ihanan paketin. Paketissa oli mm. tämä hattu! joka on kuin tehty juuri minun Nickylleni! Nickyllä sattui vielä olemaan päällään mekko, jossa yksisarvinen 🙂

Candy, jonka kuukausi alkaa pian, potkii Nanaa pois tieltä 🙂

Nana kiittää ja kumartaa. Ja ylpeänä kantaa Eurotrashia 😀

Martha tervehtii teitä!

Kaunis Martha

Lavasteet. Ja vieressä näkyy vähän siitä paketista, jonka sain 🙂

Olen muuten tännekkin ajatellut tekeväni sen käsityöjutun, mutta siitä lisää joskus myöhemmin. Nyt taas opiskelemaan!

xoxo,

2 thoughts on “Kuppi teetä ja sympatiaa

  1. Eijei, ei saa luovuttaa! Kyllä se on ihan mahdollista päästä kumpaan vain! Ja jos ei mene putkeen, tulee uudet pääsykokeet vuoden kuluttua! 🙂

    Mirri

  2. Kiitos Mirri! Tuntuu vaan jotenkin niin turhauttavalta! Ei must aikinä tule sellaista, joka muistaa asioita pikkutarkasti, ja just silleen niissä pääsykokeiss apärjää 😦

    xoxo,

    Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s