Opiskelun ihanuudesta

Moik!

Huomaako kukaan teistä koskaan pysähtyä ihmettelemään, miten hieno koulutusjärjestelmä meillä täällä Suomessa on? Aika usein se taitaa mennä sarjaan “automaattiset asiat”, eikä niitä sen kummemmin sitte mietitä. Mut ihan oikeestihan tämä on ihan älyttömän hienoa. Meillä on hyvätasoinen opetus, joka on tarjolla ihan kaikille, tasapuolisesti.

Minäkin, jolle matti on muuttanut kukkaroon ihan pysyvästi (johtuen osittain erinäisistä ongelmista rahan käytön suhteen) voin käydä hyvää lukiota, opiskella siellä “huvin vuoksi” ihan ilmaiseksi. Ainoastaan kirjoista joudun maksamaan itse. Korkeasti koulutetut ihmiset jakavat minulle tietonsa ihan tosta noin vaan. Saati sitten jossain yliopistoissa…
 On se oikeasti aikas hienoa! Tokihan meillä on myös melko korkeat verot, mutta ei se kyllä kaikki niilläkään selity. Yks juttu on kuulemma suomalaisten opettajien ja professoreiden kehnot palkat verrattuna useiden muiden maiden palkkatasoon. Yht.kuntaopin opettaja kertoi miten joku ulkomainen professori, joka oli saatu houkuteltua suomeen oli saanut suurin piirtein saman palkan, kun opinahjon kaikki muut proffat yhteensä. Ei se tainnut ihan noin mennä (multa kun unohtuu herkästi tarkka tieto, jää vaan jonkinlainen muistikuva, just se millä tulen niissä pääsykokeissakin reputtamaan ja pahasti), mut jotain sinne päin. (pihalla on taas punatulkku!!)

Mä olen onnitunut olemaan käyttämättä yhtään rahaa siitä lähtien kun ilmoitin aloittavani säästämään. Aika hyvin. Ebay kutsuu houkuttelevasti, kuiskii korviin kaikkia niitä uskomattomia tarjouksia, jotka minulta menevät nyt sivu suun, mutta minä sitkeästi olen välittämättä!

Mä yritän olla tekemättä kovin suurellisia suunnitlemiakaan, nyt alkuun aion vaan maksaa luottokortin pois. Katsotaan jatkoa ist sen jälkeen. Tarkoitus olis kyllä pistää sit sama summa säästöön, kunhan se kortti on pois maksettu. On se muuten uskomattoman tylsää puuhaa, siis se takaisin maksu. Rahaa menee ihan tuhottomasti, eikä mitään saa tilalle 😦 Tai no, saahan tietenkin tyhjentyvän kortin ja sen tuoman hyvän olon tunteen. Mutta kun kaiken tavaran on saanut jo jonkin aikaa sitten. Mitenköhän sitten viimeset kuukaudet jaksaa, kun viimesimmistä ostoksistakin alkaa sitten olemaan jo niin pitkä aika? Miten ihmiset jaksaa ilman uusia tavaroita? Tähän jälleen se, että pääsääntöisesti kaikki nuket, mitä mullakin on on ostettu käytettyinä. Ja vaatteet käsityöläisiltä. Et en ole ihan niin paha, miltä vaikutan 🙂

Tänään tarkoitus yrittää vähän lukea kokeisiin (bilsaa kaksi kurssia) ja sit ennättää sinne minikauppaan, Viivoaniin ostamaan mpvoita, Ekolosta hakemaan valkosuklaata ja sit syömään Kalliossa olevaan kovasti kehuttuun kiinalaiseen neiti Salaman kanssa.

Ai nii! Kävi tosi kuumottava juttu! Olen aika päivää sitten ilmoittautunut Pinpulan koulun Helmihulinoille ja en sitten muistanut yhtään että koska se on. Aika lailla mulla on kaikkea jo valmiina, ettei silleen niin väliäkään kyllä. Toissapäivän jostain systä kävin Pinpun huoneessa, ja sn pöydällä oli sporttikirppiksestä mainos, ihmettelin, et miten se on nyt jo, kun yleensä se on aina samaan aikaan niiden hulinoiden kanssa. Toisella puolella oli sit mainos kans hulinoista ja hittolainen! Ne on nyt sunnuntaina!!! APua! Mun pitäis yks kakku vielä tehdä, tai siis kuorruttaa ja koristella ennen sinne menoa. Hups! No, kyllä mä ennätän!

Laitoin eilen nukketaloa. Se menee aina tosi herkästi sotkuun, kun jotain ihan pientäkin vaan tekee, niin kamala kaaos kaikkialla. Nt siellä on toistakymmentä nukkea, ja kaikki asiallisesti puettuina ja joissain touhuissa tms., niin ettei kukaan pötköttele maassa tai kasoissa. Kun menen ylös niin koitan muistaa ottaa kameran mukaan. Tein myös yhden uuden peurakorun, siitä tuli tosi söpö 🙂

Katsoin eilen (kun olin ensin sanonut täällä meneväni opiskelemaan!) Ruokala Lokin. Se oli ihan söpö, mutta liian suomalaismaisen tyhjä, ollakseen ihana. Nyt tekis mieleni katsoa Rent a neko, tai sitten toinen japanilainen elokuva, minkä tilasin rentanekon kanssa. Ehkä jätän kissanvuokraajan katsottavaksi Pinpun kanssa.

Eipä sitten muuta.Paitsi.
 Välillä mietin sitä, miten kamalaa mun elämä oli vuosi sitten. Ihan aina ei työttömyyskään (kaikessa noloudessaan/kuumottavuudessaan) ole paha asia. Ei saa tuomita.
Ai nii, otin yhteyttä um…sellaiseen spesiaaliopettajaan, joka auttaa oppilaita oppimisvaikeuksien kanssa. Tapaan hänet tiistaina. Ja se kertoi itse neulovansa! Siis keskittyäkseen paremmin. Että sekin, kun joku virkkaa/neuloo/leikkii nukeilla tunnilla voi tarkoittaa sitä, että se oikein tosissaan haluaa oppia jotain, muttei ole syntynyt siinä suhteessa kultalusikka suussa, niin että sen täytyy tehdä vaikka käsillään jotain keskittyäkseen paremmin. Tosikoille tiedoksi, että toi nukeilla leikkiminen oli tietenkin vitsi, eikai kukaan oikeasti niillä koulussa leiki. Paitsi ehkä ihan pienet lapset esikoulussa. Ajattelin kertoa, ennen kuin herne menee liian syvälle 😀 Eikä niitä herneitä kannattais sieraimiin muutenkaan tunkea, se on tosi nolon näköistäkin. 

Angelina esittelee uutta koruaan 🙂

Hauskaa loppua!! Paitsi että koska ei ollut yhtään kuvia ja akussakin on vielä virtaa voisin vielä kertoa kuudennesta nukestani, Angelinasta.

 Angelina, eli Baby’s Breath on ensimmäinen käytettynä ostamani nukke. Aiemmin en ollut tajunnut tätä mahdollisuutta laisinkaan. Nämä nuket, toisin kuin vaikka autot, eivät juuri menetä arvoaan, on ne sitten käytettyjä tai ei. Joskus saattaa käydä päinvastoin, niin että onnistuu ostamaan nuken vaikka Aasiasta ihan siihen hintaan, mitä sitä kaupoissa myydään ja sit jälkimarkkinoilla sen hinta karkaa käsistä. Tätä tapahtuu tosi paljon, siis sitä, että niiden hinnat nousee ihan älyttömyyksiin. Mutta vaikka näistä hintajutuista ja arvon säilytyksistä paljon (?) puhunkin, en koe tyttöjäni sijoituksena. Ne ei ole myynnissä, en pähkäile sitä, kuinka hyvin ne säilyttää arvonsa. Ne ovat minun muovinen perheeni, ei niiden arvoa mitata rahassa 😀


Viralliset kuvat Baby’s Breathistä

Angelina on Lolan tavoin varsinainen kaunotar, ehkä vielä Lolaa (Lola on siis se, josta kerroin tätä ennen ) klassisempi. Tästä nukesta sanotaan, että muistuttaa paljon alkuperäisiä Kennereitä (Kennerit siis niitä, joita tehtiin v.1972). Angelinan mukana tuli yksi ylimääräinen mekko, ja sen mekon taskussa oli pieni nukke. Tämä oli ehkä ensimmäinen kosketukseni Blythe -harrastajiin. Myyjä oli liittänt mekon mukaan, koska se sopi parhaiten juuri tälle nukelle. Tämän sain siis tietää pienen paperilapun välityksellä. Todella suloista.
Angelinasta tuli Lolan paras kaveri heti kättelyssä, nyt Angelina on kyllä valitettavasti
joutunut muuttamaan lasipalatsiin, eikä niiden suhde kestänyt tätä (Lolan paras kaveri on Skipper).

Angelina ja Lola mukana töissä

Angelinan aika palata valokeilaan tulee varmasti vielä, on se sen verran kaunis tyttö 🙂

xoxo,

3 thoughts on “Opiskelun ihanuudesta

  1. Hei, olenkin tässä jo pidempään seuraillut blogiasi ja täytyy sanoa että kirjoituksiasi on tosi hauskaa ja kiinnostavaa lukea! En ihan joka postausta ehdi yleensä katsastaa, mutta ihailen energisyyttäsi ja toivon myöskin että raha-asiasi tulevat kuntoon. :,)

    Annoin sulle mun blogissa tämmöisen Liebster awardin, jonka ideana on mainostaa alle 200-lukijan loistavia blogeja myös muille.
    Kerrot siis 11 faktaa itsestäsi, vastaat antajan kysymyksiin ja sitten haastat muita blogeja tekemään saman.

    Mukavaa viikonloppua!

  2. Ooo! Kiitos Paula! Mukava kuulla, että olet tykännyt! Ja että näet minut energisenä! Itsestä tuntuu välillä, että se energia oikein karttelee minua!

    Mä menen nyt heti katsomaan haastettani! Kiitos!

    xoxo,

    Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s