Puputytön Suosikkituote

Taas! Mutta tämä olkoon merkkinä siitä, että olen hyvällä tuulella ja siksi innokas jakamaan jotain 😀

Tällä kertaa vuorossa jotain melko epäraisamaista. Nimittäin juusto. Epäraisamaista siksi, etten ole mikään suuren suuri juuston ystävä. Tai siis en ole ollut moneen vuoten. En muista kuinka innoissani olin juustosta ennen vegaaniaikojani, kyllä sitä ostin ja tykkäsin leivän päälle ja pizzaan laittaa, mutta juustojen syönti juustona, niinko sellaset maistelujutut: aikuisten illat, jolloin syödään juusto ja viinirypäleitä ja juodaan viiniä; niistä juustoista en ole koskaan oppinut tykkäämään. Tykkäsin siis miedoista juustoista. Siinä vähän taustaa.

Todella monelle (lacto-ovo)vegetarismin ja veganismin rajoilla häilyvälle juuri juusto on se ratkaiseva tekijä, joka saa vaakakupin kallistumaan pois veganismista. Ja onhan se totta, ettei soijajuustoja ole kuin murto-osa siitä, mitä lehmäntissimaitojuustoja on. Eikä ne soijajuustot ole maultaan ihan sitä tervävintä kärkeä. Ruoanlaitossa toimii hyvin, mutta leivänpäälle en esim. Cheezlyä laittais, ainakaan enää. Joskus Asokasta (rip) sai sitä “pekoni”hipuilla terästettynä, ja se oli hyvää! Joten juustoa meillä käytettiin pitkään ainoastaan ruoanlaittoon. Ja leivänpäälle laitettiin muita juttuja.

Kunnes raaskin ostaa Sheesen punaista cheddaria. Se oli niiiiin hyvää!! (ja kallista 😦 Sitten luin Lotan blogista Sheesen savustetusta juustosta. Että se oli kuulemma ihan parasta. Uskoin kyllä Lotan puheita, mutten siltikään ollut ihan vakuuttunut. Kun se juusto on kuitenkin niin kallista (n. 5,50 pieni kiekko – onhan se kallista? vaikka on kai juustot muutenkin kalliita.), enkä ollut savustetuista jutuista ihan kauheen innoissani. Entä jos oliskin virheostos. Viime viikonloppuna kuitenkin isossa Citymarketissa oli tätä myynnissä (muuten en muista nähneeni kuin Ekolossa) ja olihan mun sitten kannatuksen vuoksi sitä ostettava. Siellä oli muuten myös paljon Cheezen makuja, meillekin ihan uusia. C osti sitten jonkun melko tuhdisti maustetun, joka oli kuulemma hyvää, mutta tulista.

Niin, se mun savustettu cheddar. Se oli kuulkaa niin hyvää!!! Siinä ei se savun maku ole ollenkaan vallitsevana, vaan sitä on käytetty säästeliäästi ja taidokkaasti. Todella hyvä juusto jota voin lämmöllä suositella aivan kaikille.   Ja sopii siis hyvin erityisesti leivän päälle höystettäväksi. Tämä ei itse asiassa taidakaan sulaa, että sellaiset pehmeän lötköä juustoa vaativat ruoat voivat sitten käyttää vaikkapa juurikin sitä punaista cheddaria, joka siis sulaa.

Muita ihanan juustoisia juttuja vegaaneille, ja miksei muillekin ovat Teesen juustopötkylät. Niitä kait saa myös Ekolosta, en ole ihan varma. Me ollaan toistaiseksi ostattu ne aina Vegetukusta, kun niitä pystyy postittamaan. Säilyvät siis avaamattomina huoneenlämmössä. Niistä saa aika herkkuja ruokia.

Miksi olen hyvällä tuulella?

No ehkä noi koulujutut, joihin olen panostanut niin minimaalisesti nyt viime aikoina, ovat alkaneet taas vähän kiinnostamaan. Ja ehkä ihan hivenen saanut muutenkin joitain asioita hoidettua. Eilen mm. otin asiakseni soittaa entiseen kouluuni, tilatakseni kopion päättötodistuksesta. Että vois jälleen pyrkiä sinne yliopistoon. Nyt täytyis kyllä työkkäristä varata aikaa, jollekin opintoneuvojalle. Kun oikeesti se ravitsemusneuvojan koulutus alkaa vähän epäilyttämään. Kemian takia. Vaikka oikeasti syöminen on niin luonnollinen juttu, et en tajua miksi se pitää pilkkoa ihan atomitasolle asti. Oikeesti. Vaikkakin tykkään kyllä perehtyä asioihin ihan perin pohjin. Kemia vaan on koko ajan niin vaikeaa. Kemiakin muuten yhtenä syynä siihen, että olen hyvällä tuulella. Sain ekat tehtävät palautettua. Ei siinä, että yhtään!! niitä osaisin, (ei saa kertoa kenellekään, katsoin aivan kaikki vastaukset kirjan lopusta, vakaana aikomuksena kyllä nyt tästä stressistä päästyäni, opiskella ne asiat kunnolla), mutta ainakin nyt on vähän enempi tilaa hengittää. Ja uuden laista intoa opiskella niitä. Edes vähän.

Matikan laskuja sain tehtyä, ne oli jopa helppoja, paitsi heti tyssäs kun tuli yhtälöitä. Ei vaan pysty. Tunnilla loistin, kun oli sanallisisa laskuja. Ope laittoi vinon pinon laskuja meille laskettavaksi, ja sanoi ettei ole tarkoitus että kaikkia lasketaan, mutta jos joku on oikein nopea, ei lopu laskut sitten kesken. Minä laskin ne kaikki ja olin joutilaana lopputunnin. Paitsi siinä kohtaa kun piti jostain tehdä yhtälö, siis kirjoittaa se lasku numeroilla ja x -kirjaimella. Mitä hittoo? Mä pystyin kyllä itse laskun laskemaan vaikka miten päin, mutta tehdä siitä yhtälö. Ja sama juttu funktion kanssa, suorastaan nautin itse laskutehtävän suorittamisesta, mutta kun se piti laittaa muotoon f(x)= jotain niin en enää osannutkaan. Ent iennyt mitkä oli niitä yitä. Ja lasken muuten ihan eritavalla kuin mitä tunnilla opetetaan. Ja tipahdan aina kärryiltä kun ope selittää niitä taululla. En voi käsittää miksi sen pitää tunkea niitä äksiä sinne niin paljon, kun paljon helpommallakin selviäisi.

Enkun tunneilla (jota ei ollut eilen, sitä on ti-to)ja nyt matikankin, olen tullut siihen johtopäätökseen, että minun on lähes mahdotonta oppia uutta, jos vanhaa tietoa on paljon. Just jonkun kielen opiskelu. Miten se tapahtuu? Musta ainakin tuntuu, että mun aivojen ympärillä on joku kalvo, jonka läpi ei mitkään uudet asiat mene. Joku japani vielä saattais mennä, kun se tulee kokonaan uutena, mutta lisätietoa enkusta? Ei pysty. Eikä näköjään matikastakaan. Mahtaako enää siitä kemiastakaan? Enkä mä pysty opettelemaan puhelinnumeroitakaan ulkoa. C:n numero, jota tarvitsen päivittäin, ja jota mulla ei ollut siis käytössä silloin kun puhelin oli rikki. Alkuun jouduin soittamaan äidille ja pyytää sitä soittamaan C:lle, että se soittais mulle…ihan naurettavaa. Sit mä sain pariks viikoks sen numeron pysymään mun muistissa, ja nyt se on taas kadonnut. Milläköhän muistia sais silleen suht oman mukavuusalueen sisällä pysyen aktivoitua/parannettua. Jos mä kirjottais joskus itsestäni kirjan, sen nimi olis tyttö, joka ei poistunut mukavuusalueeltaan. Tai jotain. Ja toi “tai jotain” olis osa sitä nimee.

Vielä muistutus teille kaikille, että Arvonta! on edelleen tuolla käynnissä. Teette aivan liian helpoksi niille kolmelle, jotka toistaiseksi vasta osallistuneet, tuon ihastuttavan miniatyyrisäilyketölkin voittamisen. Tai miten se nyt sanotaankaan. Ei jaksa. Arvonta -postaukseen siis tulisi kommentoida, ja vaikkei haluaisikaan osallistua arvontaan, on silti loistava tilaisuus käydä esittämässä toiveita blogin sisällön suhteen, tai muuten vaan antamassa ruusuja (reilun kaupan, ja ehkä ennemmin vaikka tulppaaneita, kun niitä ei tarvii lennättää mistään, kun ovat kotimaisia, vaikkakin kavihuoneissa kasvatettuja) tai risuja. Risuillekin hyvä aika nyt, kun on ollut niin tuulista, niin niiät on paljon maassa 😀

Ai niin, pyydettiin lisää ruokaa. Tässä sitä olis 🙂 Kuten kerroin on C innokas kokkaamaan kirjoista, tämän kyllä heitti päästään. Oli oikein hyvää!

Tofu Curry, riisiä ja älyttömän hyvä leipänen.

1 tölkki luomukookosmaitoa
1 tölkki soijamaitoa (siis mittaa tölkillä soijamaito)
3 tl curry tahnaa
0,5-1 tl garam masalaa
suolaa

Sekoita kaikki ylläoleva, kuumenna, keitä hiljalleen 10 min.

1 kuutio tofua kuutioituna, paista miedolla lämmöllä kunnes ruskistunut ja saanut rapsakkaa pintaa.

1 Sipuli kuutioituna
1 kourallinen pakasteherneita
1 kourallinen (tai jotain) vihreitä papuja

Lisää kaikki maitojen sekaan, keittele hiljakseen 5-10 min. Tarjoa riisin kera. Kastike jää aika ohueksi, sitä vois halutessaan vähän paksuntaa vehnäjauhoilla. Hyvää oli kyllä ihan sellaisenaankin!

Moikka nyt! Kauheesti kaikkia hommia!

xoxo,

Raisa

4 thoughts on “Puputytön Suosikkituote

  1. Ohhoh! Kuvittelin minäkin vegaanisten juustojen olevan kalliita, mutta 5,50 € pienestäkin kiekosta ei ole yhtään hullumpaa. Valion samankokoinen paketti light-Polaria maksaa muistaakseni sitäkin enemmän. 😮

    Vielä myöhäinen osallistuminen arvontaan: toivoisin tänne lisää kokkailu-ja leivontareseptipuolta. Mielipidepostauksiakin on kiva lukea, moni hieno väittely ollaan porukassa saatu, kun meitsi lukee blogiasi aamukaffen seurana ja innostuu kommentoimaan ääneen ystäville miten niin tutusta ja “loppuunkuluneesta” aiheesta saa vedettyä ihan uudenlaisia argumentteja. :>

  2. Ai, eikö se ollutkaan kallista 🙂 Mun mielestä se suorastaan hirvittää!
    Jos mahdollista, niin käy vielä laittamassa kommenttisis sinne arvonta -postaukseen, että varmasti muistan sunkin osallistuneen. Mut kyl mä yritän (muistaa!)

    Joo, noita ruokajuttuja nyt pyydetty jo (ainakin suhteessa) sen verran paljon, että niitä on sitten laitettava useamminkin! 🙂

    Ja oikein kiva kuulla, että saat täältä uutta kipinää väittelyihin kavereitten kanssa!! <3 Riitely kunniaan! ;)

    xoxo,

    Raisa

  3. Mä oon aivan myöhässä arvonnan suhteen, mutta kerron kumminkin: Olis kiva kuulla lisää kokkailujuttuja 😦 ja eläimistä. 🙂 🙂

    (Olen ollut harvinaisen kiireinen ja blogi on jäänyt lukemati, tai siis näin jäljessä nyt luen. 🙂

    Mirri

  4. Paljon tuli toiveita noista ruokahommeleista, joten enköhän niitä sitten enempi postaa 😀 Eläimetkin yritän pitää paremmin päivitettyinä tästedes. Risto on helppo, kun se on niin ristomainen, mutta yritän petrata noiden muittenkin kanssa!

    Kiitos kommentista! Toivottavasti oli hyvät kiireet!!

    xoxo,

    Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s