Uudet tuulet puhaltaa

Eikö ole joku biisi, missä lauletaan tuulet puhaltaa? Ehkä jopa Hanna Pakariselta? Eikä, kun eiks se laulanut enkuks? No ihan sama, olen muistavinani vähän miten se biisi menee ja sit kun siihen tunkeekin vielä ton uudet -sanan niin siitä tulee aika hassu :).

Tämän hyllyn järjestin.
Tämän myös. (mun viisaudenhampaat)

Joo, mutta siis täällä on taas ihan uusi minä jälleen! Ja voi että kuinka toivonkaan, että tää nyt ei ole vaan joku vähän isompi palanen, joka kohta lähtee ajelehtimaan jonnekkin, ja sit ollaan taas ihan hukassa. Aamulla heräsin ja suorastaan ponkasin ylös sängystä, siivoamaan ja järkkäilemään. Tunnen itseni oikeesti uudeksi ja paljon eheämmäksi. (onko hienoo seurata sivusta tätä poukkoilua?)

Ja kuulkaa! (on ihana sanoa kuulkaa! se saa tulevan kuulostamaan niin tärkeältä!) ehkä olen keksinyt blogiinikin sen punaisen langan? Voi olla, että se lanka on kahden viikon mittainen, jos sitäkään. Mutta ainahan sitä voi yrittää. Kun siis se, että täällä päiväkirjamaisesti tilitän omasta epäelämästäni on ehkä vähän outoa? Ei siinä, oudot asiat on välillä tosi hienoja, mut välillä ei. Ja ehkä tää mun bloggailu menee siihen jälkimmäiseen. Niin, mutta tämän idean sain siitä, kun eilen luin jonkun nettijutun siitä, kuinka meidän syömä ruoka on yhtä kuraa. (yritin etsiä sitä artikkelia, mut turhaan.) Pointtina kuitenkin se, et me syödään, tai siis jotkut teistä syötte lihapullia, joissa on kanannahalla korvattu osa jauhelihasta ja joissain mehuissa ei vettä lukuunottamatta ole mitään muuta kuin lisäaineita jne. Ja sitten oli pieni pätkä siitä, kuinka kaupassa myytävässä guacamolessa ei ole avocadoa kuin 0,7 % (Pirkka), parhaimmassa oli jotain all e10% kuitenkin. Siis guacamole, joka tehdään avocadoista, punasipulista, sitruunasta ja tuliko siihen nyt vielä jotain muuta. Mut siis ennen kaikkea avocadoista. Niin, että kaupan sörsselit tehdäänkin sitten vähän mistä sattuu, mut ei ainakaan avocadoista. Niin, ja tästä siis siihen oivallukseen. siinä mainittiin joku blogi, joka oli siitä ensimmäisenä kirjoittanut. Ja sit se oli siitä levinnyt ja ihmiset oli kauhuissaan. Niin, siis tälläisistäkin asioista vois blogata, tai siis bloginsa niille omistaa. Epäkohdista. Eikä vaan ruokaohjeita, meikkejä ja yhdenillanjuttuja. Oikeesti en ole kyllä ikinä nähnyt blogia, joka paneutuis 😉 yhdenillanjuttuihin. (onneks blogeja ei ollut 20-25 vuotta sitten!). Mähän rakastan epäkohtia ja niiden kaivelua!! Mähän voisin alkaa kirjoittaa oikeista aiheista, eikä aina vaan minusta itsestäni! Ja koska olen kuitenkin aika lailla sitä mieltä, että negatiivisten asioiden viljely lisää negatiivisuutta, vaikkakin epäkohtia pitää nostaa esille, jotta niille voitaisiin jotain tehdä, niin haluaisin kuitenkin kirjoittaa myös niistä asioista, jotka on hienosti. Mitäs sanotte? Olisko aika uudenlaiselle, vähän järkevämmälle blogille? Enkä mä tietenkään luovu kirjoitusvirheistä ja kaikesta höösäämisestä, mutta jos välillä kokeilis jotain uutta. Tai siis ei häröilis ympäriinsä, vaan keskittyis enempi yhten asiaan?

Nämä vaihtamassa kotia

Mulla oikeassakin elämässä tuntuu siltä (taas ollaan täällä, minussa!), että  vois keskittyä vähän kapeammalle alalle, eikä niin maailmanlaajuisesti kaikkialle. Ja siitä pääsin siihen siivoamiseenkin. Ehkä olis taas aika karsia? Mullahan on siis ihan hirveet määrät krääsää, ja olen ollut aika sinut sen kanssa nyt viime aikoina, tai ainakin joskus. Koska mä nyt vaan satun tykkäämään krääsästä. Kaikenlaisesta. Minkäs sille sitten teet? Ei kaikki voi olla sellaisia siistejä pöh! en millään saa sitä sanaa mieleeni (yllätys, kun ei se juurikaan minun elämääni kuulu) sellaisia askeettisia, joilla on kolme tavaraa esillä ja niistä sit pyyhitään pölyt kahdesti päivässä ja samalla vähän meditoitaan. Mutta siis nyt ehkä vois taas vähän kesyttää sitä rönsyilyä. Ei tietenkään mikskään täysin päinvastaiseksi, mutta jos nyt kuitenkin edes vähän? Ja se auttaa siihenkin, kun ollaan C:n kanssa mietitty josko perustais Etsyyn toisen kaupan, jossa myytäis vintagee. Ja sitähän meillä (mulla!) on 115 neliöö täynnä! Olen nyt sit alkanut kartuttamaan meidän kaupan varastoa siis 🙂 Ja se on kuulkaa mukavaa ja motivoivaa! Ihan erilailla raaskii luopua, kun ajattelee, että niistä vois saada jotain rahaakin. Kyllä mä ihan mielelläni sinne Hesyllekin vien, ei siinä. Mut silti.

Ja jotta tää nyt ei lipsuis taas niille entisille urilleen, on ehkä aika minun poistua tältä päivältä! Seuraava postaus on sitten aiheesta! Ja koska elämä on niin makoisaa, taidan aloittaa marmattamisen sijaan kehumalla jotain!

Eilen, ennen kuin oli näin hyvä olo, tilasin kaksi yksisarvista ja leimasimia, etikettejä ja tarroja!
Ja niiden tilaamisesta tuli hyvä olo. Vaikkakin sarvisten kohdalla mietin, että olisinko kirppiksellä maksanut niistä noin paljoa (yht. postikuluineen kympin) – en olis. Mut ostin silti. Kun vaikuttavat aika hienoilta. Mutta oikeesti kyllä aika pitkään niiden ostoa pohdin. Noitten muiden ostoa ei tarvinnut kauheesti miettiä. Ne oli just eikä melkein. Mutta huomaatteko niissäkin ehkä pienoista kypsymistä? Ei ole niin pinkkejä ja lapsellisia kuin aiemmat ostokset. Sorry, etten saanut niitä tuon paremmin aseteltua. Blogger… 

 

xoxo,
 Raisa
 

5 thoughts on “Uudet tuulet puhaltaa

  1. Musta on ihanaa että käytät sanaa “kuulkaa” – haluaisin iteki käyttää sitä toisinaan, se on mahtava sana! Tosin mulla siitä muodostuu “kuulkaas”, mikä on enemmän sellainen käskevämpi ja tätimäisempi, haha.

    Mielellään minä ainakin olen lukenut sun päivityksiä ihan arkiasioista, ja olen kyllä ollut aika kateellinenkin siitä, miten luontevasti sulla syntyy tekstiä sellaisistakin päivistä, jolloin ei välttämättä hirveästi tapahtuisi. Mäkin haluaisin osata blogata arjestani ja saada sen kuulostamaan vielä jännältä tai vähintäänkin mielenkiintoiselta. Mutta en mä kyllä lopeta sun blogin seuraamista jos alat kirjoittaa epäkohdista ja sen sellaisesta – nekin on hurjan mielenkiintoisia. Itse en yleensä edes huomaa mitään epäkohtia missään, kiinnitän huomiota varmaan ihan vääriin asioihin… Paitsi että noista epäkohta-asioista ruokajutuissa mulla tuli heti mieleen se YouTubestakin löytyvä video, mikä se oli, “Leipäjuustohuijaus”, se oli aikas hauska. :'D

    Kaikenlaisia blogeja sitä netistäkin löytyy, kyllä mä varmaan lueskelisin jos joku kirjoittaisi yhden illan jutuistaankin… Vähän nolottaa jopa myöntää tuo, mutta olen kai sen verran tirkistelijäluonne, hehe.

    Ja vintage-etsy! Ooh! Kannatetaan!

  2. Älä please kuitenkaan ala niin yli-ihmismäiseksi onnistujaksi ja menestyjäksi kuin sen kyseisen avokadojupakan aloittaneen Kemikaalicocktail-blogin Noora Shingler! Se on kyllä TOSI hyvä blogi ja siinä on paljon todella hyvää infoa ja viihdettäkin, noin niinkuin eettisen muodin ja luonnonkosmetiikan tiimoilla. Mutta silti! En halua alkaa pelkäämään sua! 🙂

  3. No joo, en koskaan. En edes hirveellä yrittämisellä ja ähkimisellä siihen pystyis. En yli-ihmismäiseksi onnistujaksi enkä pelottavaksi. Mä en sen Nooran blogia jaksa lukea, mutta siitä sen kirjasta luin alkupuoliskon. En sitä meikkiosuutta sit jaksanut. Mut just siks jää blogi lukematta, kun siitä puuttu(i?) kokonaan sellainen henkilökohtainen, vähän säröinen ote. Tykkään kun ihmiset on jollain tapaa rikki, olematta kuitenkaan ihan hajalla. Siis jo ihan vaikka julkinen finni voi rikkoa ihmisestä mielenkiintoisemman. Emmä sitä, että kaikki lukemani blogistit olis jotenkin rikkinäisiä ihmisiä. Mut siis ääh. Musta tuntuu et me puhutaan samasta asiasta, mä vaan en osaa sanoa sitä.

    xoxo,
    Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s