Tuote SijoitPepsitelu

MoikkaCokerallaa!! (hei! vika päivä osallistua arvontaan!!)

kirjoitan tätä mun Lenovo ThinkPadilläni, istuen Ikeasta ostetulla kankaalla päällystetyllä tuolilla hörppien hybriditeetä Hello Kitty -mukista, katsellen kuinka valkovuokot lakastuu Pirkka Herkkukurkku -lasipurkissa.

Eilen katottiin jotain hölmöä ikivanhaa leffaa, muistaakseni Vanished tms. Siitä sain tän ajatuksenkin. Kun siinä oli Diet Colat jääkaapissa siistissä rivissä. Ja siitä oli aikaa kulunut jo jotain parikyt vuotta, nykyiselläänhän kaikki paikat on brändien valtaamia. Ihan yksittäisistä urheilutapahtumista lähtien, siis vaikka just jotkut Nokia (?) järjestämät (?) snoukkatapahtumat. Koska TV-touhu on ihan riistäytynyt käsistä, kun niitä kanavia on jotain puoli miljoonaa, meillä suomessakin ja TV:hän siis tunnetusti ainakin ollut niiden mainosten suurin esittämispaikka. Ja sitten tuli vielä internetti, jota nyt ei pysty kukaan valvomaan. Oikeestaan, nettihän on tosi makee paikka just siks, että siellä me! tavavalliset kuluttajat jyrätään, me luodaan ne hyvät jutut ja sit brändit yrittää pysyä perässä. Niin, mutta siis nettihän leväytti koko roskan siis ihan hujan hajan. Ja nyt lehtitalot tutisee, kun ei tule enää mainostuloja kun ei ihmiset niin niitä lehtiäkään lue, eikä mainostajat pistä roposiaan lehtimainontaan niin kuin ennen.

Joten tuotesijoittelukin tulee ulos elokuvista. Aikoinaan luin Kay Scarpetta (?) rikosromaaneita ja se kissa joka niitä kirjoja kirjoitti, täysin häpeämättömästi repi rahaa sieltä mistä irtos ja aina jaksoi mainita kuinka Kay S. käytti tietynmerkkisiä lenkkareita ja mitä kaikkea muuta. Ainakin siihen aikaan se pisti tosi pahasti silmään. Eikö ihan oikeesti se ollut jo tarpeeksi rikas kaikkien niidne miljoonien kirjojensa myynnistä? Vaan ehkä se on niin, että ahneus kasvaa syödessä? Mun mielestä ainakin sellaien räikeä mainonta ainoastaan ärsyttää, ja mulle tulee olo, et tota en ainakaan osta. Mua ette vedä höplästä noin huonolla sijoittelulla. Yrittäkää vähän enemmän! Mokomat! Vaan ehkä ne onkin sen “vastapuolen” (esim. Coke-Pepsi) mainoksia. Esim. kun leffassa juodaan tarkkaan asetellusta tölkistä Pepsiä, niin se onkin Coca-Colan mainos (voi pyhä kuvotus! tarkistin mun tilin, jolle piti eilen jo tulla rahat. Ei ollut vieläkään, soitin sitte sinne -piip- ytk:aan ja mun hakemus, jonka olen postittanut 6.5 on tullut niillä käsittelyyn 13.5 ja aikaisin rahojen tilillä tulopäivä on näin ollen 17.5. Siis vittu! Arvatkaa onko lainojen lyhennys ja kaikki tänään!). Joo, nythän mainostajat käyttää siis aivan kaikkia keinoja: lapsille suunnattua lastenohjelmien muotoon tehtyjä mainospätkiä, tuotteiden lähettäminen bloggareille (tätä Pinkkiskin on tehnyt yhden kerran, missä ei tietenkään mitään järkeä, mun siitä pitäis tehdä sellainen verkosto, jotta se toimis, mutta ei mulla ole varaa/hinkua sellaiseen), tapahtumien järjestäminen sponsoroinnin ohella. Oikeen ei voi enää mitään tehdä, ilman että törmää siihen, että joku yrittää jotain sulle myydä. Paitsi mennä kirjastoon! *sydän* Voi rähmä, olen tässä samalla hoitanut todella ikäviä asioita (raha) ja nyt oon niin kierroksilla, kädet tärisee ja mahaan sattuu, ettei meinaa tästäkään mitään tulla. Mutta siis nykyään brändit ei ole enää sellaisia taivaall aolevia jättejä, vaan ne on jalkautuneet tänne meidän kaikkien sekaan,etkä sä enää oikein osaa edes sanoa, et mikä on mainos ja mikä ei.Jos jossain törmäät siihen, että joku kovasti kehuu jotain, niin sitä alkaa automaattisesti miettimään, että onko toi nyt maksettua mainontaa vai onko kyseessä ihan vilpitön mielipide. Eikä tarvii edes olla maksettua, musta sekin jo, että sä saat jotain ilmaiseksi tekee siitä arveluttavan. Vaikka siis just se, kun mä lähetin mun koruja Laralle, niin emmä hetkeäkään kuvitellut, että se olis niistä jotain pahaa kirjoittanut. Miten se vois?! Vaikkakin valitsin Laralle lähtevät korut juuri sellaisiksi, joista kuvittelin että Lara oikeastikin voisi tykätä. Mut silti. Niin, eikä tää nyt koske niitä koruja. Vaan koko tota mainosmaailmaa. Kun kaikki on ostettavissa. Ja myytävänä. Niinko Body Shopkin! Anne Roddick, minkä teit. Myit lapsesi, ja meidän kaikkien muidenkin lempilapsen isolle pahalle Lorealille. Ja niinhän kaikki muutkin pienet ja keskisuuret on kohta myyty niille muutamalle kouralliselle isoja megalomaanisia jättejä. Converse ja Urban Decay kaksi surullista esimerkkiä mainitakseni.

Ja Lorealista päästään loppuhuipennukseen. Nimittäin Lorealiin. Tällä hetkellä ei ehkä mikään mun maailmassa ole niin iso paha kuin Loreal. Eikä mitenkään tutkittuun tietoon perustuen, vaan ihan kuulkaa mutu! Just joku tommonen jätti voi oikeesti tehdä ihan mitä lystää. Ja mikä pahinta, pakottaa koollaan ja mahdillaan muut tekemään niin kuin ne haluu. Yök yök yök! Ja mä en siis tarkoita edes niitä kuvottavia eläinkokeita, joita ne tekee/teettää/on tehnyt/teettänyt. Vaan uusin tietoni niistä. Sain tästä kuulla valokuvaajaystävältäni. Kuulemma Loreal ja kaltaisensa megamainostajat kiristää lehtiä, ihan täällä meidän pikkuisessa suomessakin, että jos ette kirjoita meistä positiivisia juttuja me vedetään meidän mainokset teidän lehdistä pois. Ja toimittajat, jotka kehtaa kirjoittaa tollasista jotain negatiivista saavat pian huomata töittensä vähentyneen radikaalisti. Siis mitä vittua!! Ette voi olla tosissanne!! Että kehtaatte! Eikö ne idiootit tajua, että just tollasesta tyranniasta ei seuraa muuta kuin kapinaa. Tollasilta mulkeroilta katoaa pian asiakkaat. Tietenkään kaikki ei tälläisestä hävyttömästä käytöksestä tiedä, en mäkään tiennyt, ennen kuin kerrottiin, niin ja nyt mä olen kertomassa teille. 😀 Ja mikä hassuinta, tiiättekö mihin ne tyypit tolla touhullaan tähtää? Teidän lompakoihin! Teidän rahoihin. Ei mihinkään muuhun. Kun just siihen itseensä, siis teidän, meidän, minun, sinun, sen, hänen, tuon, niiden, rahoihin. Ennen kaikkea, SINUN rahoihin. Ja sinä voit kyllä kerto aniille mitä mieltä tollaisesta molottamisesta olet. Eikä tarvii edes tehdä mitään, vaikka onhan se toki tehokkaampaa, jos vielä kerrot siitä kavereilles ja vielä parempaa Lorealille ja muille känsäkkäille, mutta sekin jo riittää, ettet tee mitään. Siis et osta niiltä yhtään mitään. Hiton nolot, mä en ainakaan hyväksy sitä, että joku jätti päättää sen mitä mä lehdistä luen, tai lukisin, jos lehtiä lukisin.

Siis hitto, nää asiat on aina ihan nerokkaina mun mielessä, siis just sellaisina maailmaa mullistavina, mut ulos ne tulee aina vaan sellaisina sekavina pihahduksina. Pöh! Mut lukekaa te sitä kuvitellen mielessänne rumpujen pärinää ja torvien toitotusta. Niin, nythän teidän täytyis siis lukea se uudestaan, kun kerta olette jo täällä alhaalla.

Eilen opin koulussa uuden termin, mikä hitto se nyt oli?  kognitiivinen dissosiaatio? Mun elämä on yhtä suurta kognitiivista dissosisaatiota. Pitäis tehdä vaikka mitä, ja tiedän että tulen ne tekemäänkin, kun on pakko, mut aina kaikki viime tinkaan ja alta riman ryömien. Miks hampaiden pesukin jää aina just siihen hereillä olon viimeiseen kymmeneen minuuttiin? Läksyjen ja kaiken muun kanssa sama juttu. tyhmä mikä tyhmä.

Vaivaakohan näitäkin kognitiivinen dissosiaatio? Ne tietää, et pitäis saada tuhannet merkkipöksyt kuntoon, mut ei millään enää jaksais. On nälkäkin ja kaikkee ja toi muksukin pitäis viedä jo nukkumaan.Mut sit toi kasa kuitenkin kasvaa vaan kasvamistaan ja kohta on tehtaanjohtajakin keppinsä kanssa taas viuhtomassa.

 Mä meen nyt. Kun katto tota kuvaa ni alko tekeen mieli ompeleen.

(olipa masentava lopetus)

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s