Hanami ja melkoisesti kaikkea muutakin.

Mulla on ollut niin aktiivinen viikonloppu, ettei ole tosikaan! Aina jaksan ihastella (ja kummastella) niitä, jotka jaksaa käydä kaiken maailman kissanristiäisissä ja tapahtumissa. Kun itse olen sellainen, joka ei millään meinais viitsiä lähteä yhtään mihinkään, kun kotona on kuitenkin niin kivaa. Enkä edes tiedä muitten hyvistä menoista, ennen kuin vasta jälkeenpäin. Mene siinä sitten yhtään minnekkään.

Mutta nyt kuitenkin viime aikoina, melkeinpä vois sanoa, että koko kevään ollut huomattavasti normaalia enemmän kaiken maailman menoja minullakin. Harmi, ettei toi mun puolisoni tykkää tollasesta touhusta puoliakaan siitä mitä minä. Ja kun mullakin on vaikeeta siitä aika ajoin tykätä, niin yhtään ei auta, että mies pitää käytännössä katsoen raahat mukaan. No, onneksi tällä kertaa sain houkuteltua sen ruualla lähtemään seurakseni.

Lauantaina haa! Puhuinkin siitä jo täällä! Joo, mutta siis meidän suunnitelmat, tai siis mun suunnitelmat muuttui, kun C lähtikin mukaan. Eli en mennyt pyörällä, vaan yhdessä dösällä. Ensin Vallilaan, jossa ihan sattumalta nähtiin kyltti “Myös  täällä kirpputori” Mitä mitä? Mentiin katsomaan. Pienelle pihalle leviteltynä yhdne ihmisen tavaroita. Ihan mielenkiintoisia, mutta kalliita. Mutta mitä ihmettä se Myös tarkoitti? Ja niinhän se sitten oli, että siellä puuvallilassa olikin kirpputoripäivä! Pihakirppiksiä pilvin pimein! Ahhh! Ostin pieniä kalalautasia ja vihreän lasiastian, kattilasarjan (!! Älkää kysykö miksi! Ei mitään hajua.) ja hyllymuovia. Muovilla sitten päälystin pari hyllyä, enempää en yhdeltä seisomalta jaksanut. Kuvassa itseasiassa näkyy ne kalalautasetkin, tai no niidne pyrstöt ja on siellä se vihreä kulhokin. Ihansama. Ehkä noin tunnin kiertelyn jälkeen jatkettiin sitten matkaa sinne minne oltiinkin menossa. Niin, vielä siitä puuvallilalsta. Ensin olin ihan sykkyrällä siitä, miten ihana asuinalue se olis, kaikki se yhteisöllisyys ja jotain. Ja sit heti iski, et se olis oikeesti aika kauheeta, kun pitäis olla sit kauheesti kaikkien kaveri ja kutsua niitä kotiinsa ja mennä niiden koteihin, kun kerta asutaan niin ihanasti ja ollaan niin vittumaailmanparhaitakavereita. Onneks asutaan omakotitalossa, niin ei tarvii kaveerata koko ajan kaikkien kanssa. Vielä hienompaa olis kyllä asua jossain korvessa. Ah ja voih.

Joo, vallilasta siihen Kurvin kupeeseen. Hämeentie 39. Olen satamiljoonaa kertaa ajanut siitä ohi, ja usein miettinyt että mikähän se on, joskus jopa ajatellut siellä asumista. Ja nyt siinä oli ovet auki ja se olikin yksi meidän määränpäistä! Siellä oli siis taidemyyjäiset. Art Exposed. Kannattaa tykätä niiden fb-sivusta, jota en nyt jaksa tähän etsiä, niin pysytte kärryillä niiden tulevista jutuista. Ennen sinne menoa mulla oli sellainen olo, että siellä varmasti on niin piukeaa ja sellasta niin hip porukkaa (miinus tietenkin Emmi), etten kestä. Että tunnen itseni ihan älyttömän tyhmäksi ja väärin pukeutuneeksi, ihan sama mitä mull aolis päällä. Mut kun mentiin sinne, niin ei ne olleetkaan yhtään ylimielisiä, vaan ehkä jopa päinvastoin. En kyllä nyt jaksa muistaa et mikä se vastakohta sille olis. Mutta oli (kirjaimellisesti!) lämminhenkinen. Siellä oli tosi kuuma. Vaikkei pihalla niin lämmin ollutkaan. No ei kai, kun se tila imi kaiken lämmön!

Mutta ne tuotteet! Siellä oli jonkin verran sellaista kallista, tai minun kukkarolle kallista ja ehkä meikäläiselle vähän vaikeaselkoista taidehöpötystä, mutta yllättävän paljon oikeasti hienoja asioita, joita olisin halunnut itselleni. Mutta nekin oli kalliita. Tai siis arvokkaita. Oli posliinisia öö…purkkeja, joissa kannessa mm. peuran sarvet. Tietenkin posliinista. Maksoi 90 euroa, tai satasen, riippuen sarvien koosta. Oli hämmentävän hienot. Samoin hienoja oli lautaset, joissa oli pieniä sotilaita ja C tykkäs lautasista, joissa niissäkin oli aavistuksen verran kohollaan olevat sarvet. Ennen kaikkea tykkäsin siitä, että siellä oli paljon uusia  asioita. Tuoreus ja raikkaus paistoi niistä tuotteista. Kuulkaa, kun alkaa ne marimekot ja iittalat tursuamaan jo korvista pikkuhiljaa.

Ostin kaksi kirjaa, joista toisesta tuli jo lyhyen silmäilyn perusteella suosikkikirjani, tai ainakin se pääsi samoille viivoille Funny Bunnies ja Suloiset Koiranpennut -kirjojen kanssa. Ai nii, vitsi! Tuli tosta mieleen, meidän pitää torstaina kirjoittaa tekstianalyysi runosta, novellista tai tekstipätkästä. Itsekseni naureskelin ajatukselle, että veisin sinne sen Funny Bunnies -kuvakirjan. Mitäköhän opettaja tykkäis?
Niin, mutta ostin siis kaksi kirjaa, joista toinen kokonaan Emmin tekemä, Kirjoita Pian. Se on se uusi suosikkinikin. Toisessa Emmin piiroksia muiden piirosten joukossa. Joku meri-kirja se oli. Our Little Sea. Joo. Lisäksi ostin postikortteja ja aivan ihanan julisteen. Juliste onkin jo kehystettynä ja Tehtaan seinällä. PAljon ihania asioita, ja oli mukava tukea pieniä! Kaikki ostokseni olivat Emmin pöydästä, tai se oli ehkä enempi niinko Panaman pöytä, ja Panamaan kuuluu muitakin kuin Emmi, joten kaikki ei ollut Emmin käsialaa. Olisin halunnut ostaa Emmilta julisteen, mutta se oli musta-valkoinen!!! Taidan vielä olla vähän liian alleginen sen värittömille asioille. Ehkä joskus vielä kypsynyt niin pitkälle, että musta-valkoiset asiat on hyväksyttäviä.

Sörnäisistä metrolla kaupunkiin ja siellä hetipaikallanyt äkkiä My Veggie Way pop-up ravintolaan tunkemaan makkaraa naamaan!
Hitto! En huomannut kui vasta jälkeenpäin, että pöydässä oli myös sinappia. Yritin levittää tota ruskeakastiketta pinnalle, että näyttäis oikein kunnon perusmakkaralta, en tiedä miten onnistuin. Ja vaikka tossa kuvassa näytän tosi hölmöltä, oikeesti olin tosi ihanan näkösenä koko päivän. Kun oli tukkakin niin trendikkäästi  töttöröllä, mutta se jäi mun ison pään taakse piiloon. Syötiin puoliks noi annokset. Molemmat älyttömän hyviä, mutta toi leipänen jäi ihan totaalisesti ton pökäleen varjoon. Oli vaan niin siistiä syödä makkaraa tollanen mukamas saatanapalvonta paita päällä ja hakarisisormus sormessa. Kalja vaan puuttui, ja ehkä sellanen hillitön hienhaju.

Oli se hienoa!

Ja sit C vielä haki mulle jonkun ihan käsittämättömän hyvän raakakakun siivun. En ole eläessäni syönyt mitään niin hyvää raakaruokaa. Ja olen kuitenkin aika paljon niitäkin syönyt. Se oli parempaa kuin suurin osa kokatuistakaan herkuista. Ihan super! C reppana otti itselleen ihan peruspikkarin. Vaikka niitä sais joka päivä ja näitä raakajuttuja vaan silloin lauantaina. Hölmö mikä hölmö.

Mä vähän haastattelin pöydässä istunutta pariskuntaa, joka söi lasagnea, ja koska ne uskotteli, että sekin olis tosi hyvää niin ostettiin sitä sitten kotiin yksi annos. Iso annos; se on nyt pakastimessa. Makkaralasagnet kassissa mentiin vielä Tokyokaniin, jossa melkein kaikkiin tuotteisiin oli tungettu kalaa. Mokomat. Tokyokanista Ruohonjuureen, josta on tullut niin epäsympaattinen mesta, etten ymmärrä miksi siellä siltikin vielä käyn. Sieltä sitten takas kotiin.

Illemmalla tuli raekuuro. Se oli hassua. Hetken myös satoi kaatamalla, olin tosi tyytyväinen, että kasvit sai vettä.

Nämä eivät ole niitä tekstissä mainittuja askartelujuttuja. Mutta näitäkin tein

Sunnuntaina oli sitten Hanami, jonne en millään saanut C:iä tai Pinzaa houkuteltua. Plääh. Ei auttanut muu kuin pakata kamat ja mennä sinne yksinäni. Mulla oli sen verran hyvät askartelujutut meneillään, että melko lailla emmin sinne menemisen kanssa. (Vielä ei kuvia, mut ehkä huomiseksi?) Menin kuitenkin, polkemista yht. yli 40 kilsaa 😀 Puisto oli hieno! Siellä on siis yli/n. 250 koristekirsikkapuuta, ja ne kaikki kukki. Puut on vielä aika nuoria, joten ei ne ihan sellaisia ollut, mitä japanissa otetuista kuvista olis voinut odottaa. Mutta kauniita. Haluan mennä vielä uudestaan tällä viikolla (?) kun kukat alkavat varisemaan. Paikalla oli todella paljon ihmisiä, ja koiriakin. Monet niistä suosikkirotukoiriani, shiboja ja akitoja. Ihania!

Mulla oli itsellä vähän evästä mukana, sekä tietenkin yksi nukke myös ihastelemaan kukkien herkkää kauneutta. Katselin muutaman esityksen (paraparaa ja jonkun muun?), luin, kuvasin ja söin. Sitten poljin takas kotiin. Kotona olin väsynyt.

Tällä viikolla olis lääkäri, kahdet pääsykokeet (joihin en ole lukenut yhtään!!), Maailma Kylässä (olen Animalian pöydän takana molempina päivinä) ja toivottavasti yhdet lastenkutsut (vegaaniset!). Paljon kaikkea, mutta multa alkaa ehkä moottori hyytymään. Koulujutuista vielä: yksi analyysi ja sanakokeet. Ens viikolla? koeviikko. Kääk.

Koska nukkien myyminen on ollut sittenkin yllättävän helppoa, saatan jatkaa alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti myymällä niitä vielä yhden tai kaksi lisää. Niitä vähimmälle huomiolle jääneitä. Raha on kuitenkin aika kivaa, varsinkin kun on se matka tulossa. Vaikka täytyy vähän kiinnittää huomiota siihen, et mitä ostaa. Ahistaa niin taas kaikki epäeettisyydet, riistot ja muut. Olispa jossain eettinen askartelukauppa. Siinäpä hyvä liikeidea.

Kaupungilla oli muuten tosi jännää seurata ihmisiä. Tai ei siis seurata, mut katsella. Suomalaiset (ainakaan Helsingin keskustassa pyörivät) eivät todellakaan ole mitään hapanta tuulipukukansaa! Niin eläväistä, hyväntuulista ja kauniisti pukeutuneita, naiset ja miehet. Useilla pojilla oli niin laitetut hiukset, että siinä Mike Monroekin jää toiseksi. Vaikkakin ne oli eritavalla laitetut. Ja kaikki se itseluottamuksen ja itseriittoisuuden määrä! Jotenkin huumaannuttavaa. Ihmiset on niin merkillisiä! Tekee hyvää poistua välillä niiden omien ympyröiden ulkopuolelle! Suosittelen.

Lauantain kokkailuja. Taas uusi japanilainen.

Akita, jota sai käydä paijaamassa. Arvatkaa kävinkö!

Kukkia, joita sai käydä kuvaamassa. Arvatkaa kävinkö!

Sukupolvia. Äitejä, isiä, poikia ja tyttäriä.

 Viimeiseen kuvaan liittyen on linkki, jonka bongasin fb:ssa. i have seen another world. Todella paljon kaikkia eläin- ja ympäristönsuojelujuttuja shokeerataan, tai siis käytetään shokeeraavia keinoja, että kaikki muutkin tajuais mitä sinä tajuat. Että kaikki olis samaa mieltä kuin sinäkin. Mä en niistä kauheesti tykkää. Monet menee niistä vaan lukkoon, kieltäytyy katsomasta/sisäistämästä, jos on liian kauheeta. (ja uskokaa pois, kauheita kuvia tolta alalta on karmivat määrät!) Mutta ton linkin sisältö on eleetöntä ja jotenkin runollistakin. Katsokaa (ja tarvittaessa muuttukaan). Eikä mitään varoitusta, että ei sovi herkille, koska sopii just kaikille.

Mä jatkan parjaamista sit taas huomenna!

xoxo,

Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s