Shoppailua amerikan malliin + hyvä/paha vegaani

Koska mulla ei ollut omaa kameraa mukana, eikä mies ole vielä laittanut mun kuvia mulle s.postilla tai jotain, niin joudun aloittamaan reissun purkamisen kotona otettujen kuvien turvin. Ja kotonahan en voi ottaa kuvia mistään muusta, kuin kotiin tuodusta tavarasta. Niin, siinä siis selitys tälle kovin kulutushenkiselle aloitukselle. Olis ollut hienompaa kertoa ensiksi siitä paikasta, mutta kun ne kuvat uupuu.

Juup. Oltiin siis saaressa, suuressa sellaisessa. Martha’s Vineyard, kauniiden ja rohkeiden kesänvietto paikka. Vähän niinko meidän Heinola. Siellä on kolme kaupunkia, eli ei ihan mikään Suomenlinna ole, vaikkakin samaan tapaan hyvin turismivetoinen onkin. Niin, siellä ei ole suuria kauppoja, enimmäkseen sellaisia ylikalliita säläkauppoja, turisteille. Toki on paikallisillekin tarjontaa, mutta kallista sekin. Melkeinpä kaikki tuodaan saaren ulkopuolelta, ja siellä on juuri sen turismin vuoksi myös melkoiset vuokrat niillä liiketiloilla. Kyllä niitä mahdollisuuksien mukaan ihan mielellään tuki, vaikkakin aika vähän oli mitään sellaista, mitä itselleen halusi. Ruokakaupassa kyllä viihdyin oikein hyvin.

Osa tuotteista (mm. langat ja vanu) “yard salesta”, muut Michealsista

Tästä hyvin epäamerikkalaisesta piirteestä johtuen jouduimme poistumaan saarelta kahdesti shoppailemaan mantereen puolelle. Ekalla reissulla kohteina oli Target, Michaels ja Paper Store. Eka ja vika aika turhat, minun kannalta. Lapset tykkäs Targetista kovasti. Michaelsista, joka on siis paikallinen askasrtelukauppajätti, ostin melko läjän tarpeellisia juttuja. Vaikkakin mua vaivas siellä tosi kovasti se aivan kaiken kiinalaisuus/epäreiluus. Siis niinko epäreilukauppa, joka niiden halpojen tuotteiden takana aivan takuuvarmasti oli. Vain ihan joitain yksittäisiä tuotteita oli jollain tapaa “viherpesty”, mutta valtaosa oli just sitä ylipakattua, aasiassa tehtyä roinaa. Silti tästä huolimatta sain haalittua kaikkia ihanuuksia. (huom. nyt se roina on muuttunut jo ihanuuksiksi.) Mä kyllä siellä keksin mitä haluaisin tehdä isona! Haluaisin alkaa tehtailemaan reilun kaupan askartelutarvikkeita.

Etukäteen tilattuja kankaita, fabric.comista. Robottikangas luomua

Aikuisten oikeesti. Vaatteita, ruokaa ja kosmetiikkaakin(siis osa raaka-aineista reiluja) saa kiitettävästi reilun kaupan kautta, mutta askartelutarvikkeita ei. Moni saattaa ajatella, et mitä välii, se on niin marginaalista, ettei se mitään vaikuta. Mut oikeesti askartelubisnes on ihan jättiläismäinen! Skräppäyksen kulta-aikana Jenkeissä käytettiin enemmän rahaa siihen kuin golfkrääsään. Ja kaikki muut käsityömuodot siihen pääälle sitten vielä. Kyllä siinä jokunen euro pyörii…ja lähes kaikki just jotain Made in Chinaa. Kaikista pahimmalle tuntuu tuotteet, joita ostetaan länsimaalaisen nautinnonhalun vuoksi, kuten suklaa, kahvi, no ei hitto, kaikkihan tähän menee, urheiluvälineet, lelut, elektroniikka…Mutta siis ennen kaikkea minusta tuntuu pahalta mässyttää suklaata ja ajatella samalla pieniä lapsia, jotka viidakkoveitset kädessä kiipeilee niissä puissa irrottamassa niitä papuja, ja sitten niitä vielä kohdellaan kaltoin. Ja vaikka se, että täällä meillä lapset potkii palloa, jonka joku toinen lapsi on maailman toisella puolen valmistanut. Rujoa. Yritän kovasti miettiä tätä veganismin kannalta, siis siinähän on ihan samoista asioista kyse: toiset kärsii, jotta me vahvemmat/ahneemmat/röyhkeämmät/ovelammat saadaan mitä me halutaan. Miten pystyn olemaan ottamatta osaa tohon touhuun, mutta sit en pysty olemaan ostamatta tuotteita, joiden tiedän olevan tehtyjä hikipajoissa? No yksi ihan superselkeä syy on se, että vegaaneille on niin ihania vaihtoehtoja kaikille liha-  ja muille riistojutuille 🙂 Ja sit noille askartelujutuille ei ole vaihtoehtoja. Googletin kuitenkin varmuuden vuoksi “fair trade craft supplies” ja kyllähän niitä sit kuitenkin jotain on. Mutta sit ne on sellasia vähemmän muovisia ja jotain “paikallisia” tuotteita. Kun mä haluaisin just Kiinassa, mut reiluissa oloissa tehtyjä. Niin, että tarjotaan niille työpaikkoja ja asiallinen palkka, hyvät työolot ja kohtuulliset työajat.

Joo, hei pahoittelut tuosta. Vähän eksyin taas parantamaan maailmaa 🙂 Sieltä Paper storesta ostin kortteja. Amerikkalaiset rakastaa kortteja! Ja sen huomaa! Ne tekee kyllä ihan kauneimmat kortit! Tai siis tietenkin teettää ne kiinalaisilla. Ostin muutamia valioyksilöitä varastoon. Ja kiitos -kortteja matkan aikana käytettäviksi. Muuten se oli tosi mälsä kauppa. Kovasti etsin oikeaa paperikauppaa. Ehkä Michaelsin vieressä ollut staples olis ollut sellainen, mutta en tajunnut sen olevan siinä vieressä, ennen kuin vasta autolla ohi hurauttaessamme. Kunnollista kirjakauppaakaan en löytänyt. Eikä manga ole siellä ollenkaan niin suosittua kuin täällä, että sitä olis ollut hyllymetereittäin pienemmissä kirjakaupoissa. Pöh! En saanut uusint aYotsubaa. Saaresta muuten löysin todella vanhasta paperikaupasta niitä pieniä pallotarroja, joita metsästinkin. Ehkä vähän pienempiä kuin toivoin, mutta kalliita kumminkin 🙂

Targetista ostin jonkun neuletakin ja HK sukat, karkkia ja unicorn-säästöhepan.

Ruoka-aiheiset ostokset

Toinen shoppailu reissu suuntautui enemmän ruokaan kuin mihinkään muuhun. Ensiks ajettiin kamalan 

Nää unohtu ekasta ruokasatsista!

kauas Whole Foodsiin. Siellä syötiin lounas älyttömän ihanasta buffettista. Myös vegaanisia vaihtoehtoja ja ihania salaatteja! Ja sitten shoppailemaan! Siellä oli kaikkea! Kamalasti kaikkea! Ja vaikkei maailma shoppailulla pelastukaan, niin ainakin tuolla sai vähän kepeämmin hengittää, kun keikki oli jollain tapaa perustehotuotettuja juttuja eettisempiä, luomua, vegaanisia tai reilun kaupan. Parhaat kaikkea näitä 🙂 Paljon tietenkin prosessoituja tuotteita, mutta matkailijana ennen kaikkea niitä hainkin. Bataatti on bataatti suomessakin. (Siitä tuli mieleeni, että pikkuruokakaupassa pyysin saada auttaa anoppia hakemaan ruokatarpeita. Sain tehtäväksi hakea xx määrän [joo, unohdin senkin!] bataatteja. Ja vielä ohjeen, että mistäpäin ne löytyy. No ei löytynyt! Kysyin henkilökunnaltakin vielä. Ja se osoitti yamssia. Mitä helvettiä?! Eikö ne ole kuitenkin kaksi eri asiaa. Vaikka kyllä ne ihan bataateilta näytti. Tähän etsimiseen olin käyttänyt niin paljon aikaa, että anoppi oli kerännyt jo kaiken muun ja tuli sitten hakemaan bataatitkin. Tunsin itseni todella fiksuksi. Mutta ne siis kutsuu bataattia sekä sweet potatoeksi ja yamssiksi…)

Ostin myös vähän kosmetiikkaa, kun edukkaasti sai. Dr Hauscha (?) oli paljon kalliimpaa, siltä olisin päivävoiteen halunnut, jäi hinnan takia sitten ostamatta. Ja pyykin valkaisupulveriakin ostin. Olen aika heikkona pyykinpesuun. Siis niihin tykötarpeisiin. Ja meillä on silti maailman tahraisimmat vaatteet…

Whole Foodsista palattiin vähän lähemmäs saarta, Trader Joe’siin. Edullisempi ruokakauppa, jossa myös paljon reiluja tuotteita. Mutta Whole Foodsin jälkeen semmoinen ähky, etten saanut edes 30 dollarin lahjakorttiani käytettyä. Ai nii, tällä reissulla pistäydyttiin myös toisessa Michaelsissa. Kun multa oli jäänyt yksi asia ostamatta, joka oli siis alkanut vaivaamaan. Päivää ennen reissuun lähtöä olin skräppi-illassa kuullut sanan Smash, En silloin kiinnittänyt siihen mitään huomiota, se ei jäänyt mitenkään vaivaamaan tai mitään. Olin vaan kuullut sen. Ja sit ekalla askartelukauppakierroksella törmäsin Smash -tuotteisiin, -50% kupongilla ostin sitten Pinpulalle tämän
 kun ajattelin, että se on liian “teinarin” omainen aikuiselle. Kotona sitten muistin, että mähän olen todella lapsellinen aikuinen ja voin aivan hyvin täyttää jotain “teinarin” kaltaista. Ja niin meidän oli siis mentävä uudestaan Michaelsille. Koska hain vain yhtä tuotetta, sovittiin ajaksi vartti ja sit mua tultais hakemaan. koska kyseessä oli eri kauppa kuin se jossa olin jo käynyt tuotti Smashien löytäminen vähän vaivaa. Ja jouduin ihan väärille hyllyille, niin että kun lopulta pääsin settini kanssa kassalle ostokseni maksoivatkin yli sata dollaria. Ja Smashinkin sain -40% kupongilla. silti. Mutta kun tässä kaupassa oli sellaista, mitä toisessa ei. Niin, ja olin ulkona minuuttia vaille tapaamisaika. Eli alle vartissa haalin kaiken 😀 Ja sit ne oli vielä myöhässä.

Muita mainitsmeisen arvoisia shoppailuja oli ehdottomasti lauantain Yard salet. Eli kierrettiin autolla lehdessä ilmoitettujen osoitteiden perässä, ihmettelemässä yksittäisten ihmisten pihoilleen kuskaamia tavaroilla kuorrutettuja pöytiä. Aika hassua. Ja kustannusepätehokasta. Tai epäkustannustehokasta. Siis yksittäisiä kirppispöytiä ripoteltuna ympäri kaupunkia. Ekat kolme oli ihan turhia, mut sit alkoi lykästämään. Löysin jotain pikkujuttuja, matkalaukun! (ihan sairaan iso, punainen valkoisilla palloilla) ja sit vikasta lankoja ja pehmustetta. Vika olikin Estate sale, eli jonkun kodin tyhjennysmyynti. Kellari oli täynnä lankoja ja kankaita. Harmi vaan, että kaikki hais kellarille eikä ne kankaat olleet mun makuun yhtään. Vuorikankaita en sentään lähde Jenkeistä asti raahaamaan. Saaressa oli myös kaksi vanhojen tavaroiden myymälää, niistä ostin jotain pientä. Ei mitään erityisiä löytöjä. Yhdelle kaverille löysin Care Bears -jotain. Lehtiä ostin myös muutamia, kun ne on niin paljon halvempia siellä ja sit mä vielä luin Marilyn kirjani loppuun, joten oli paluulennoille saatava luettavaa.

Ihan vikana päivänä löysin paikallisesta herkkuliikkeestä ehkä hienoimman ostokseni, josta ei tietenkään ole kuvaa…Mutta täällä on samanmoinen! Mä maksoin siitä saarihinnan, 18 ja risat. Ihan sama, se on hieno! Tämän laukun, ja kotoa tuomani toisen kylmälaukun, sekä neljän icepackin turvin toin ison kasan leikkeleitä kotiin. Meidän kotimatka kesti reilut 1,5 vuorokautta, mutta tästä huolimatta päätin ottaa riskin ja kuljettaa ne kotiin. Ja onnistuin! “Lihojen” välittömässä läheisyydessä ollut icepack oli vielä osittain jäässä! Wohoo!

Ja tästä päästään otsikon toiseen osaan. Hyvään/pahaan vegaaniin. Jostain syystä osaa ihmisistä harmittaa ihan kamalasti, ettei kasvissyöjät syö pelkästään kasvisten näköistä, muotoista ja makuista ruokaa. Siis ennen kaikkea harmittaa se, että jotkut veget syö tollasia lihaa imitoivia tuotteita. Se tekee niistä kasvissyöjistä jotenkin vähemmän puhtaita, epärehellisiä tai jotain. Niinko kasvissyöjäksi ryhdyttäis siitä syystä, että lihan maku koettaiisin jotenkin pahaksi. Höpö höpö! Musta on ihan parasta noi kaikki “syrjäyttäjä” tuotteet! Kalattomat puikot, kalkkunattomat leikkeet, munaton voi jne. Niitä syömällä tulee aina vähän sellainen hilpeä, pikkusen tuhma olo. Ja suuri osa niistä maistuu todella hyvälle. Ilman, että ketään on jouduttu tappamaan tai mitenkään orjuuttamaan näiden makunautintojen eteen. Mitä pahaa siinä vois olla? Suomessa kun ollaan, niin iso osa noista syrjäyttäjistä on valitettavan kalliita, ja hankalasti saatavissa, ellei asu keskustassa, niin ettei me syödä niitä kovinkaan usein, mutta tuolla Jenkeissä niitä oli saaren pikkukaupoissakin, juustoja, kahta makua Tofurkya, jäätelöitä, pakasteita, vaikka mitä. Harmi, että aika oli niin rajallinen — jäi paljon kokeilematta!

Ei muuta tällä erää! Koitan saada C:ltä niitä kuvia huomiseksi. Tai jotain.

xoxo, Raisa

2 thoughts on “Shoppailua amerikan malliin + hyvä/paha vegaani

  1. Joskus luin Iltalehdestä (laadukkainta journalismia muutenkin.:D) jutun kasvissyönnistä ja siinä päiviteltiin kovasti, että eikö tämä juuri kerro siitä, miten kasvissyöjät salaa kaipaavat lihavalmisteita, kun nimeävätkin ruokansa pihveiksi yms. mitkä perinteisesti viittaa lihaan. Kyllä mun mielestä pihvi on pihvi, oli se sitten mitä tahansa, niin miksi ihmeessä pitäisi alkaa nimen kanssa kikkailla ihan vaan ettei kellään tulisi mielleyhtymiä johonkin muuhun. Joitain tollaset tietty voi häiritä ja periaatteessa tajuan niitä kasvissyöjiäkin, joita ajatus lihasta ällöttää niin paljon ettei halua ajatella tai syödä mitään siihen liittyvää, mutta se on sitten niiden asia.

    Olen itse samaa mieltä noista syrjäyttäjistä (ompa paljon kivempi sana kuin korvike. Tästä eteenpäin voikin alkaa viljellä tuota!) ja just siistiä, kun voi tehdä kaikkea tarvitsematta silti riistää ketään elävää. Etenkin, kun tavallaan ruoka-alalla ja muutenkin välillä tulee ihan kulinaristiset tekijät vastaan, niin se on ihan parasta jos jotenkin pystyy kikkailemaan vegaanisesti saaden mahdollisimman “alkuperäisen” kaltaista ja erilaisia makuja.

    Nuo ruokakuvat vaan vahvistaa halua osallistua siihen vegaanien ruokapakettien vaihtokerhoon, mutta täytyy ihan vaan lompakon takia yrittää (vielä) pidättäytyä. Tympeää, kun postittaminen on niin kallista ja vielä tympeämpää ovat nämä suomalaisten niukat valikoimat, mutta ei auta itku. Huonomminkin voisi mennä ja olenkin kiitollinen lisääntyneille hippikaupoille, että on edes jotain!

  2. Vähän naurattaa toi Iltalehden juttu, hassuja ovat! Muutenkin se on niin hassua, kuinka aika monelle on tärkeää jollain tapaa näpäyttää vegaaneita/vegetaristeja. Osoitella aukkoja loogisuudessa, puutteita ravitsemuksessa jne. Osoittaakseen, ettei ne olekaan niin täydellisiä kuin ovat olevinaan. Mikä on ihan nurinkurista, kun aika harvalle veganismissa on kyse itsestä, useimmille se on just ne eläimet, joiden takia sitä tehdään. Eikä itsensä korostamistarpeeseen.
    Ruokapakettivaihdot kuulostaa kyllä herkulliselta, mutta tosiaan kalliilta! Ja kyllähän meilläkin täällä koko ajan tuntuu valikoimat lisääntyvän 🙂 Ja teillä on vielä siellä Runsaudensarvi, joka on kyllä suomen ihanin vegekauppa. Mahd. kirj.virheet itseään koneessa kiinni rapsuttavan Riston syytä, hytkyy tuossa melkoisesti.

    xoxo, Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s