Blogeista ja syyllistämisestä.

Vilpitön, ei hyökkävä, utelias kysymys: Miksi luette (siis jos luette) ruoka-, meikki-, puutarha-, tyyli-, sisustus- tai käsityöblogeja? Ymmärtääkseni kaikista suosituimmat/luetuimmat blogit on just tälläisiä, yhteen juttuun keskittyviä. Ja mä en voi käsittää, että miksi. Koska mähän siis ymmärrän vaan hyvin kapea-alaisesti niitä asioita, joista itse tykkään. Ja blogien saralla se on yllättäen ihminen itse, joka mua kiinnostaa. Kaikista säännöllisesti lukemistani blogeista, jopa siitä yhdestä tyyliblogista (terkkuja Tampereelle/Ouluun!) ja yhdestä askartelublogista (terveisiä Tokioon) yritän mahdollisuuksien mukaan kaivaa sen elämän, jostain rivien välistä, jos ei muuten. Vaikkakin aiheina muuten noista monikin kiinnostaa, mut ei blogimuodossa. Miksei?

On hassua miten minä, joka en kyllä muuten ihmisitä juuri välitä, itse asiassa suurimman osan koen aika ärsyttäviksi. Ei tarvii kuin kauppaan pyöräillä liikenneympyrän kautta niin olen taas suurta vihaa täynnä koko ihmiskuntaa kohtaan, tai ainakin tyhmiä vantaalaiskuskeja, jotka eivät voi käsittää, että jos liikennemerkki sanoo, että niiden on väistettävä ympyrään tultaessa myös kevyttäliikennetteä, että niiden oikeasti pitäis sitä merkkiä noudattaa. Ei mene kaikille jakeluun. Ja sitten ihmetellään ja tööttäillään, kun joku typerä punapää kehtaa kaikesta huolimatta kurvata siihen eteen. Siis oikeesti, jos ennen liikenneympyrää on suojatie, ja kolmion alapuolella sellainen suorakaitten muotoinen liikennemerkki, jossa pyöräilijöiden kuva, niin se tarkoittaa sitä, että ne pyöräilijät menee ensin. Liikenneympyrään menevän väistämisvelvollisuus alkaa jo siitä suojatiestä. Vitun pahvit. Siis ne autoilijat, ette te. Te olette ihania. Pusi pusi. 🙂

Niin, tästä ihmisvihasta (ei se oikeesti ainakaan aina ole vihaa, mut emmä keksinyt muutakaan) huolimatta luen kaikista mieluiten blogeja ihmisistä itsestään. Ja mitä enemmän kerrotaan sen parempi 🙂 Vaikka ehkä se hormonikierukan asennus olis sittenkin saanut jäädä kertomatta 😉 Ihmissuhteet kiinnostaa ehkä eniten. Mä niin haluaisin tietää Hello Sanwich blogin Ebonyn suhteesta sen mieheen! Ja samoin jos on jotain vähänkään erikoista, niin mulle pitäis kyllä kertoa. (terveisiä Tampereelle/Ouluun! Tee postaus teidän tapaamisesta, suhteen alkuajoista jne!) Niin, siis just erityisesti mulle, ei niillä muilla lukijoilla niin väliä.

Ja hassusti mun lempilukemisenikin on elämänkerrat. Mistä tämä ihmismyönteisyys oikein kumpuaa? Mitä tämä tarkoittaa? Just vielä senkin takia, kun tykkään (aika ajoin) ruoanlaitosta, käsitöistä, puutarhuroinnista (aika ajoin). Miksen sitten lukisi sellaisia blogeja? Ihan kummaa. Elämää ja yhtä asiaa yhdistävä blogimuoto on tietenkin elämäntapablogit, niistä pidän myös. Vaikken taida kuin yhtä sellaista tällä hetkellä seurata. Ehkä. En ole ihan varma. Mutta siis Keidas -blogi on tälläinen. Sitä jaksan kyllä seurata ongelmitta, kun se myös vilauttelee Lotan oikeaa elämää. Ai niin, jonkin aikaa sitten oli myös Blythe -blogi, jota innolla seurasin, ja sehän oli kyllä ihan puhtaasti nukeista, ei yhtään oikeasta elämästä kertova. Ja silti jaksoin olla kiinnostunut. Mut sekin hauskuus on nyt päättynyt.

Sitten tosta syyllistämisestä. Mulle tulee aina jotenkin ihan mälsä olo siitä, kun ajattelen miten täällä blogissa syyllistän ihmisiä eläinten massamurhista jne. Ja sit ehkä vielä jostain ympäristö- ja joskus ihmisoikeusjutuistakin. You know, kaikesta siitä paskasta mistä aina jaksan jauhaa. Niin, ja sit kaikki muutkin vegaanit aina tekee sitä ja sit kukaan ei jaksa kuunnella niitä, kun ne on aina syyllistämässä muita ja olevinaan itse niin älyttömän täydellisiä ja puhtaita ja oikeita vittu pyhimyksiä. Ja kun siitä syyllistämisestä tulee vielä niin paha mielikin. Ei oikein haluta kuunnella/katsoa, just sen takia. Kun tulee paha mieli. Ei saa syyllistää. Niin. Ei saa. Ei.

Mutta tappaminen ja sen järkyttävän kidutuskierteen ylläpitäminen on kyllä ihan ok. Ja on ihan yleisesti hyväksyttävää, että me “vahvemman oikeudella” (ihan pakko tähän laittaa, kun jossain yleisessä vessassa oli sellanen sika tarra, jossa luollut sika elävien joukossa ja teksti: Millä oikeudella. Siihen oli joku viksu tyttö kirjoittanut: Vahvemman. Samalla oikeudella sais iso paha setä myös tehdä tälle viksulle tytölle ihan mitä se haluais, koska se on kuitenkin vahvempi. Niin.)  viedään vuosittain miljoonilta muilta oikeus mielekkääseen, elämisen arvoiseen elämään. Mut hittolainen, ei saa syllistää! Siitä tulee syyllisille paha mieli.

Vitsi, mä en sana tarkkaan muista et mitä Anu Silfverberg (?) kirjoitti aiheest Luonto Pakastimessa teokseensa, mutta siinä oli kuitenkin tästä samasta asiasta, ja jotain siitä et ei se syyllistäminen sit loppupeleissä oliskaan niin huono homma, jotain et siitä kuitenkin vois kummuta se halu muutokseen. Ja arvon lukijat, just siitä on kyse. Aika harva EO (siis eläinoikeus) ihminen/vegaani/viherpiipertäjähippi/mikälie on pönkittämässä itseään ja omaa “hyvyyttään”, vaan kokee asiansa niin tärkeäksi, että haluaa mukaan samaan veneeseen mahdollisimman monta muutakin. Mä ainakin haluaisin jakaa mun veneeni (tai siis eihän se mun vene ole, mut se missä minäkin olen) aivan teidän kaikkien kanssa 🙂 Ja sit voitais kaikki olla yhtä ihania ja hyviä kuin minä 😀

Mua kans aina välillä kuumottaa ne vastaväitteet tähän koko veganismiin. Kun ihmisillä on, ihan oikeutetusti, niin paljon vasta-argumentteja. Tosi paljon kaikkee kummaa, ja turhan usein just ennen kaikkea riidanhaastomielessä. Niinko et ei niitä oikeesti kiinnosta tietää, mistä sä saat proteeinis/kalsiumis/b12 vitmaiinis. Mut ne vaan haluaa saada pientä jännitettä omaan elämäänsä kuvittelemalla, et ne kuumottelee sua jollain älyttömän nerokkailla kysymyksillä. Kuten vaikka se, et mitä niille työttömien turkistarhaajien lapsille sit käy…just joo. Ja sit jotain saattaa oikeestikin askarruttaa tollaset asiat, et mitä niille kyselijöille sit vastais. Mua ainakin, kun mä tiedän, et mulla menee niin nopeesti hermot tollaseen, missä vastapuolta ei yhtään kiinnosta se, mitä sä vastaat. Ainoastaan se itse tilanne, taistelu. Sen voittaminen. Niinko sitä pystyis sitten käyttämään sen oman käytöksen oikeutuksena. Kun mä nyt päihitin ton vegen (kun ei se voi saada sitä B 12 vitamiiniaan mistään muualta kuin sillä vitamiinilla rikastetuista tuoteista tai pillereistä! Hah! Mokoma!) niin mä voin vallan mainiosti jatkaa hyvillä mielin tätä siasta tehdyn jauhomakkaran jyystämistä. Niin, mut siis se pointti tähän oli se, et eläinten kasvattaminen ruoaksi, koe-eläimiksi, raaka-aineksi, miksikä tahansa ihmisen hyödykkeeksi on väärin. Ei sitä tarvii sen kummemmin selitellä. Lopetetaan ensin kaikki se, ja keksitään sitten tai saman aikaisesti ratkaisut niihin kaikkia kyselijöitä askarruttaviin pulmiin. Ei se ole mikään oikeutus jatkaa eläinkokeita, että sillä voidaan pelastaa ihmishenkiä. Niille kokeille pitää vaan kehittää entistä paremmat vaihtoehdot, ilman eläimiä. Mun mielestä vangit olis tähän aivan loistava vaihtoehto! Niille tarjotaan mahdollisuutta lyhentää vankeusrangaistustaan tarjoutumalla testattavaksi. Ja jos joku olis liian kivuliasta jopa vangeille, niin miten ihmeessä ne vois soveltua sitten täysin viattomille eläimille?

Ah! ja voi! Taas meni tähän. Just tästä mä en tykkää yhtään. Veganismi on ihana asia, ei kaikki käy koko aikaa päänsä sisässä tollasta taistelua kuviteellisia länkyttäjiä vastaan. Tai muita. Mä en tiedä minkä verran ihmiset ajattelee ruokansa alkuperää, mut vegaanina se on todella ihanaa ja kepeää. Äh! Totta kai vegaanit syö myös kaikkee kökköö, kovetettuja kasvirasvoja, munakoisoa ja retiisejä, ja osa varmasti juo epäreilua kahvia ja muutenkin aika moni “oikeuttaa” epäreilun suklaan, sen takia kun on muutenkin jo niin vaikee löytää vegaanista suklaata. Minä myös ostan epäreilua suklaata, jos reilu on liian vaikeasti saatavilla, tai epäreilusta sattuu olemaan käsittämättömän hyviä makuja tarjolla. (erityisesti ulkomailla) Mut sit aika ajoin keksin jotain inhokkimerkkejä, joita boikotoin ilman mitään kovin perusteellista syytä, kuten nyt vaikka Nestle ja nyt uusimpana Panda. Vaikka niiden Hurmaava Tumma on todella hyvää ja olen sitä aiemmin suositellut ihan joka paikassa. Enää en sitä osta, kun minun uutispimentoonikin kantautuu siitä jatkuvasti (tai no, kaksi kertaa) pahaa sanottavaa. Niillä siis vaikuttais olevan täysin välinpitämätön suhtautuminen koko asiaan. Luin artikkelin, enka kyllä edes kokonaan, jossa lisää aiheesta. Yllättäen siellä Nestle pärjännyt aika hyvin 😉 Sielläkin sanottiin, että isompi merkitys olis kuitenkin boikottien sijaan sillä, että ottaa yhteyttä ko. firmaan. Paitsi, että jos saa jonkun ison boikotin aikaseksi, niin kyllä se varmasti ketuttaa suklaatehtailijoita enemmän kuin se, että asiakkaat alkaa kirjeitse kyselemään tuotteiden alkuperää, ja samalla jatkaen tuotteen ostoa. Boikottiin vaan! Ihan kaikki! Porkkanatkin, sillä jos ne on luomua niin silloin niissä on varmasti käytetty tehomaataloudesta peräisin olevaa karjanlantaa lannoitteena ja jos ei ole luomua, niin sit on jotain tehotuotettua. Eli boikottiin kaikki vaan! Paitsi itsekasvatettu. Ehkä siinäkin saattaa olla kyseenalaiset työolot ja liian pitkät työajat, liian lyhyet tauot jne.

Kamala postaus. Loppuun kirkastukseksi eilisestä, josta tulikin aika hilpeä päivä. Paitsi että riitaannuttiin C:n kanssa. Jostain sain aamusta energiaa ja sitten siivosin. Imuroinkin! Yleensä en imuroi, jätän sen C:lle. Nyt imuroin jopa pakastimen! Siis tyhjänä olleen talvisäilöpakastimen. Ja siivosin kirjahyllyä, joka turhan usein kuvastaa sisäistä minää tms. Menee sotkuun samaan tahtiin minun kanssa. Nyt on enää yksi sekainen hylly. Annan sen olla, ettei ole epäuskottavan täydellistä. Sitten siirryin Tehtaalle. Tein valmiikis yhden skräppisivun ja aloin järjestelemään skräppikamojani. Järjestin kaikki silppupaperit, ja omistin yhdne hyllykön kokonaan skräppikamalle, niin ettei ne ole hujan hajan kaikkialla. Oli mukavaa. Ja laoin sitten tekemään vielä uuttakin sivua. Ja siitäkin on tulossa hieno.

 Lisäksi innostuin entistä enemmän nukeista. Toin kolme nukkea alakertaan: yhden ottaakseni siitä kuvan avunpyyntöä varten (pudotin aikoja sitten kaikista arvokkaimman nukkeni lattialle ja sen naamaan, keskeiselle kohdalle tuli jälki, ei naarmu vaan jälki siihen pintaan iso PRKL) ja kaksi lasipalatsiin laitettavaksi, tukkimasta yläkerran asuntoa. Ne oli kyllä molemmat niitä, joita aikoinaan ajattelin myytäväksi. Nyt en enää tiedä. Mutta sitten innostuin niistä vaarallisesti. Halusin alkaa ostamaan lisää. Ja nyt kärtän ebaytä siihen malliin, ettei tästä hyvää seuraa. Osittain ainakin johtuu amerikanmatkan pihtailustani. Siitä tavaramäärästä huolimatta minkä kotiin sieltä raahasin jäi luottokortille paljon tyhjää ja nyt se polttelee. Ihan kamalaa. Nyt tietenkin odotan sitä unelmieni nukkea, mut sit aloin himoitsemaan jotain muitakin ja nyt vaan sekoan. Ehkä parasta mennä nyt pois koneelta, kun tekee niin kovasti mieli yhtä nukkea, ja sit jo toistakin.

Loppuun random kuvia, kun ei mulla ole oikeen mitään aiheeseen liittyvää. 

Paketteja neljävuotiaalle. Nämä vielä silkkipaperin suojissa lahjakassiin. Eikä ollenkaan niin haaskaavaa, kuin miltä näyttää/kuulostaa, kun iso osa kuitenkin uudelleen käytössä 🙂

Tässä näitä tarroja, kortteja mitä yhteen aikaan tilasin paljon. Eikö ole ihania!! Ja noi on kaikki tehty värihiekalla! Ei siis piirrettyjä/tusseilla väritettyjä.

Näin somasti paketoin tuparilahjan. Lahja sisällä talossa, muistaakseni lautasliinoja. Ja sit toi tarjotin.

Aivan mahtavia japanilaisia askartelukirjoja, jotka yllättävän vähän on toistaiseksi jaksaneet innostaa. Koirien karva aolen kyllä ahkerasti kerännyt huovutusta varten. Ja pupuilt akans 🙂

Lisää niitä värihiekkatöitä. Tai nää on tietnkin printtejä niistä alkuperäisistä. 

Moikkarallaa! Luulin et oli perjantai, mut olikin vasta torstai!

xoxo,
Raisa

5 thoughts on “Blogeista ja syyllistämisestä.

  1. Mie luen vain “monen asian blogeja”. Oma blogikin on sellainen. Tai onhan mulla nukkekotiblogi myös, harvoin päivittyvä. Minua kiinnostaa myös ihmisten elämä ja sen käänteet, en jaksa oikein innostua yhden asian blogeista.

  2. Hirveetä kun oon tän kirjoituksen ilmestymisestä asti miettinyt että mun pitäis kommentoida jotain – tai siis että haluaisin kommentoida jotain – mutta sit en vaan oo saanut millään aikaiseksi. Muutenkin kaikenlainen tekeminen tuntuu hurjan raskaalta, että meinaa tämmösetkin jäädä. Mutta nyt yritän saada jotain aikaan!

    Ensinnäkin, hurjan mielenkiintoinen postaus! Ihan kaikki jutut tässä. Asiallisia ja hyviä, samaistuttavia ja ajatuksia herättävä. Etenkin tuo, kuinka pitää aina kasvissyöntiä puolustella lihansyöjille. Vähän sama juttu kun pitää puolustella sitä jos ei juo koskaan itseään humalaan. En mä mikään absolutisti ole, juon silloin tällöin alkoholia, mutta vähän vaan. Ja etenkin täällä Vaasassa sitä pitää puolustella. Miks?! Oon sitä mieltä, että alkoholinkäyttö ja alkoholismi on niin sellainen kansantauti, että siitä on tullut tosi hyväksyttyä. Ja sit ne, jotka ei dokaa holtittomasti, on outoja ja erilaisia. Ärsyttävää.

    En oo kans koskaan käsittänyt niiden ihmisten blogeja jotka pysyy vain tietyssä aihepiirissä. En mä pystyis kyllä sellaiseen, sen takia omassakin blogissa jutut vaihtelee ihan miten sattuu. Onhan se tavallaan ihailtavaa että jos jollakulla on niin laaja tietämys jostain aiheesta että siitä riittää juttua koko blogin aiheeksi, mutta silti. On se aika käsittämätöntä. Mä ite tykkään lukea aika paljon kaikenlaisia lifestyle-blogeja, mistä paistaa läpi se bloggaaja itse. Oon aika tirkistelijäluonne ja musta on mielenkiintoista miten ihmiset kirjoittaa omasta elämästään netissä, kuinka avoimesti jne. Just jotkut ihmissuhdejutut olis hurjan mielenkiintoista luettavaa, vaikka draama (etenkin omalla kohdalla) onkin ihan hirveetä… Mullakin olisi yhtä ja toista sanottavaa avioliitostani ja puolisostani useinkin, mutta en kehtaa kirjoittaa siitä mitään, kun tiedän sen lukevan mun blogia ja saisin sit kuulla kirjoituksistani päiväkaupalla. Mut sanotaanko nyt näin, että kivikkoista on ollut ja on edelleen ja että taannoinen kommenttisi spontaanisti saatuun kukkakimppuun ei välttämättä ollut ihan kaukaa haettu…

  3. Mulla kans välillä jotkin asiat vaan kuormittuu ihan liiaksi, vaikka just joku tietty sähköposti, jota en millään saa aikaiseksi. Se on niin harmillista!
    Tosi kiva, että tykkäsit postauksesta! Mua todella paljon emmitytti sen julkaseminen, kun koin että se on taas niin hyökkäävä, ja ehdottomasti haluaiisn tuoda veganismia esiin hauskana ja hienona asiana, enkä aina vaan syyllistää ja masentaa. Mut ku…välillä ei vaan pysty sanomaan nätisti.

    Toi on kyllä hyvä vertaus, toi alkoholittomuus tai sen vähäinen käyttö, just se selittely. Joko sä oot raskaana, tai sitten sun vanhemmat on olleet alkoholisteja ja sä oot saanut siitä traumoja etkä sen takia juo. Siinä ne ainoat hyväksyttävät syyt suomessa olla juomatta.

    Mä voin aika vapaasti kertoa omassa blogissani, just johtuen siitä ettei mies pysty lukemaan niitä. Tai kyl se pystyis, mut olis varmasti sen verran raskasta, ettei jaksais niitä mun pitkiä kirjoituksia kahlata läpi, vain löytääkseen pieniä murusia itsestään. Ja sit kun aina välillä tietoisesti käytän sanoja, joita se ei ainakaan ymmärrä, ihan just sen takia et jos se yrittäis, niin väsähtäis saman tien 🙂 Ehkä vähän ilkeetä, mut voi voi 😉 Mua kyllä ehdottomasti kiinnostais lukea enemmän myös sun/teidän suhteesta, kun olet joskus antanut ymmärtää, ettei se ole ihan tavanomaisimmasta päästä, mutta ymmärrän hyvin ton sanomisen mitä siitä tulis. Kun sit joutuis niin kriittisesti kirjoittamaan, karsimaan kaiken sanottavan arvoisen, just sen jälkipyykin takia. Miehet on ärsyttäviä.

    Voi ei! Mä en enää muista mitä mä oon kukkakimpusta kommentoinut. Nyt tulee vaan mieleen, mitä ajattelisin kukkakimpusta ja sehän on tietenkin pettäminen, eikö ne miehet just silloin niitä kukkia naisillen osta, tyyliin aamulla ryömitään kimppu kourassa kotiin. Toivottavasti tästä ei kuitenkaan teillä kyse!!

    Kiitos ihanasta kommentista! Ja vielä siitä FB “kaveerauksesta”: Ilo on kokonaan minun puolellani!

    xoxo,
    Raisa

  4. Oi miten ihanan pitkä vastaus, kiitos! Mä kun tossa katsoin uudestaan tuota mun eilen kirjoitettua kommenttia niin alkoi tuntua vähän pöljältä, kun eihän alkoholinkäyttö ja esim. veganismi ole nyt millään tapaa toisiinsa verrattavissa olevia asioita! Ainoastaan vain se selittelyosuus. Ja jos yhtään kuules lohduttaa niin mulle ei ole kyllä tosissaan koskaan tullut mitenkään syyllinen olo sun kirjoituksista, musta on ihanaa miten kehut veganismia ja mulle ainakin välittyy siitä tosi hyvä olo! Ne sun “syyllistävät” tekstit ei ole musta lainkaan syyllistäviä, koska onhan kyseessä kuitenkin aihe, jota vaan ei ihan hirveän kaunistellusti voi sanoa. Et sä kuitenkaan liioittele tai valehtele kun kirjoitat aiheesta, eläinten hyväksikäytöstä ei vaan voi puhua mitenkään kaunistellusti. Apua, nyt mulla katkes punainen lanka.

    Ja joo, se oli just se kukkakimppukommentti! Heh.

    Miehet on kyllä rasittavia. Täällä on kuules ollut viime yönä taas sellainen myrsky että oksat pois… Ehkä mä voin joskus vielä kertoa enemmän tästä suhteesta! (Ja mun mies muuten tekee just tuota, että selaa blogimerkintäni läpi etsiäkseen mainintaa itsestään…)

    Voi vitsi, kylläpäs tulin hyvälle tuulelle tästä sun pitkästä vastauskommentista, jee, kiva! ❤

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s