Politiikkaa ja pupuja.

Mietin aamulla, et miks mun ei taas tee mieli kirjoittaa blogiin mitään, kun taas joskus muulloin tekee oikein kovastikin. No, tuli siihen tulokseen, että mua ei oikein kismitä mikään tällä hetkellä. Mitäs sitä mitään/ketään parjaamaan silloin. Sitten mietin, että jos kirjoittaiskin sitte jostain hyvistä asioista. Ja vaikka niitä onkin tosi paljon, niin ei silti mikään innostanut niin, että olisin siitä kiivaasti halunnut kirjoittaa.

Sitten keksin politiikan. Josta mun ei siis missään tapuksessa tulis kirjoittaa, kun en yhtään (siis yhtään!) seuraa. Tiedän, että presidenttinä on Sauli Niinistö. Mitään muuta en sitten tiedäkään. Kun en lue lehtiä, en katso uutisia, enkä netistäkään jaksa niitä seurata. Hitto soikoon, mä en tiedä kuka on pääministeri! Ihan kamalan noloa. (pakko oli googlettaa ja ei hitto! Katainen!)

Mutta, joitakin vuosia sitten otin selvää Vihreiden vegaaniedustajista. Niitä oli silloin kolme. Niin just, kolme. Aika säälittävää. Yksi näistä kolmesta oli Emma Kari. Emmasta tulikin sitten oma ehdokkaani niihin, ja kaikkiin mahdollisiin niiden jälkeisiin vaaleihin. Eikä mun tarvitse yhtään seurata mitä se sanoo/tekee, kun uskon siihen, että se fiksuna vegaanina tietää miten toimia. On tietenkin vähän edesvastuutonta äänestää jotain selvittämättä sen enempää ko. ehdokkaan mielipiteitä ja tekemisiä. Mutta jos ei jaksa kiinnostaa, ja kuitenkin luottaa siihen, että vegaanius takaa jo itsessään jotain ja se yhdistettynä varmasti ihan fiksuun ihmiseen, niin eikö silloin itse voi löysätä ja keskittyä muihin asioihin?

Ja vielä sekin, että mitä hiton väliä sillä on? Oikeesti, mitä enemmän niille tyypeille antaa valtaa, sitä varmemmin ne alkaa sitä väärin käyttämään. Meni nyt vähän reisille toi. Mut siis tuntuu siltä, että poliitikot aloittaa suurella sydämellä, suurilla ideoilla parantamaan maailmaan, mut mitä enemmän vuosia tulee mittariin, mitä korkeammalle arvoasteikossa ne kohoaa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä arvotkin karisee, tilalle tulee raha ja valta. Vai ne merkitsee. Minnekään ei enää kumarreta, ettei samalla pyllistettäis muualle. Ja silti ollaan samalla häikäilemättömiä, käytetään muiden rahoja omiin asioihin, ollaan aina suurimman puolella ja vähät välitetään pienistä. Musta on ihan älyttömän kummallista, että meillä kerätään puhelinkeräyksillä ja muilla, varoja uuteen lastensairaalaan. Siis mitä ihmettä? Kerättäis ennemmin johonkin puolustusmenoihin. Ja niille automaattisesti annettavat rahat menis sitten sinne sairaalaan. Jotenkin todella arveluttavaa tollanen. Siis just se, että joku tollanen tunteiisin vetoava voidaan jättää budjetin ulkopuolelle, sillä siihen on helpompi kerätä kansalta varat, kuin just johonkin hävittäjiin, jotka ostetaan vaan jossain halleissa säilytettäviksi. Kuka *piip* tänne nyt haluais hyökätä, eihän meillä ole edes mitään ihmeellistä tarjottavaa? Rehevöityneet järvet, saastunut meri, hakatut metsät. Ketä kiinnostaa?

Muuten, lähin kosketukseni politiikkaan on ollut joskus 12-14 vuotta sitten olin hetken aikaa mukana jossain sukkaringissä. Nuoret lukijat ei varmaan tiedä, mutta aikoinaan pyöri kaiken maailman juttuja, niinku et sä ostat kolmelle listassa olevalle just vaikka sukat ja itse saat sitten vuorostas kuudet (kunnon pyramidihuijaus) jne. Niin, mä siis sain yhden kirjeen, en yhtään sukkia kylläkään, ja mun olis pitänyt lähettää lasten sukat, vai olisko ollut sukkahousut, Anni Sinnenmäelle. En lähettänyt. Sorry Anni. Mut tosissaan, en saanut minäkään yksiäkään sukkia. En siis sano, ettei Anni lähettänyt, mun ei olis siltä niitä pitänyt saadakaan.

Muuten, toinen niistä Vihreiden vegaaneista oli Leo Stranius. Kolmatta en muista. Ei hitto, nyt mua alko vähän epäilyttämään, että olisko sittenkin ollut kaksi kertaa kun olen sitä asiaa niiltä tiedustellut, sillä ihan ekalla kerralla mä olen äänestänyt jotain miestä. Joka ei kyllä päässyt jatkoon, Niklas tais olla. Mä kirjoitin sen blogiin jonkun kommentinkin siitä, miten saada kenkiä tilattua ilman tullimaksuja…No joo, jos joku nyt sitten lähtiskin tarkistamaan näitä mun “faktoja” niin voi olla, ettei ihan täsmäiskään. Mut jotain sinne päin kuitenkin. Siis voi olla, että tässä kaksi tapahtumaa yhtyy yhdeksi. Kuitenkin, silloin kun oli kolme (Niklas Piiparinen oli se eka vegaani, jota olen äänestänyt) vegaania, niin yksi niistä oli Leo Stranius. Ja aivan täysin ilman yhtään mitään perusteita, ainakaan mitään järkiperäisiä, niin sitä en ikimaailmassa äänestäis. Mun mielestä siinä on niin epäihminen kuin olla ja voi. Sellainen, jossa ei ole mitään tartuntapintaa. Teflonmies. Sellainen, joka varmasti pysyy kaikissa suunnitelmissaan ja päätöksissään. Ei ikinä te emitään virheitä, ainakaan omasta mielestään. Ei varmaan edes vessassa käy.

Menipä taas asiattomuuksiin 🙂 Mulla siis ei ole mitään perustetta tolle mielipiteelleni, ehkä jotain joskus siitä lukenut, että tollasen kuvan saanut. Tai sitten se on vaan ulkonäkö tai jotain.

Ennen kuin lapset oli lähössä isälleen puolitoista viikkoa sitten emidän oli tarkoitus viedä pupuja ulos. Me siis viedään niitä valjailla, ja se on aina melko stressaavaa. En osaa sanoa tykkääkö puput siitä vai ei. Tai no, Sokeri, se arka pupu ei taida tykätä yhtään, värisee vaan jossain kuusiaidan suojissa. Hyrrä saattaa jotain tutkia ja syödäkin. Olen kuitenkin ajatellut, että vaihtelu tekee niille hyvää. Niin, meillä oli siis tarkoitus viedä ne ulos, mutta Sokeri olikin kasvanut viime vuodesta niin, ettei valjaat millään mennyt sille. Aika mälsää. Leikattiin sitten vaan kynnet ja juurikin Sokerilta niskasta takku. Niillä tuntuu olevan nyt jo karvanlähtöaika! Valo vähenee ja syksy tulee ja sit talvi!!! Äääk!!

Kun oli niitä tosi kuumia ilmoja kesän alussa aloin pitämään pupujen huoneen ovea koko ajan auki, jotta ilma kiertäis tehokkaammin. Ja ehkä Sokerikin uskaltautuis pois sieltä huoneesta vaikka öisin sitten. Ei ole kyllä mitään jälkiä, että kumpikaan niistä kävis huoneensa ulkopuolella. Mutta sen oven aukipitäminen on kuitenkin auttanut siinä, että Sokeri pystyy olemaan pötköllään vaikka minä sattuisin olemaan näkyvillä. Aina aiemmin se on ollut melko säikkynä, jos joku tulee niiden huoneeseen, tai jos ovi on ollut auki ja se on nähnyt liikettä. Mutta nyt se pystyy siis ihan pötköttelemään, vaikka mä liikkuisinkin Tehtaalla. Ei kuulosta miltään, mutta meillä aika iso juttu 🙂

Ei muuta, ihan pahvipää kirjoitus taas 🙂 No, onneks mulla on niin kauniita nukkeja.

xoxo,
Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s