Sillitön salaatti ja yötön yö.

Heipparallaa!

Mun uravalmennus kurssi on tullut tiensä päähän ja vapaus koittanut! Wohoo! Kurssilta löysin itsestäni jotain aivan uutta, ja sain vahvistusta jo aiemmin oppimalleni. Minulla on tarve/halu auttaa. Tämä tuli ihan puskista, sillä enhän minä ole mitenkään auttavainen tai silleen tarvittavalla tavalla mukava. Mutta ehkä sittenkin olen?

Olen hakenut koulutukseen, joka on täysin toissijaista tässä vaiheessa. Tai siis koulutus, jota oikeasti haluaisin ei ole tällä haavaa alkamassa, ja jotta en haaskaisi vuotta, vaan jopa hyötyisin siitä olen hakenut toiseen koulutukseen, joka kyllä avittaisi tämän suuren urasuunnitelman todeksi tulemista. Suuri urasuunnitelmani tähtää toimintaterapeutiksi. Aluksihan halusin ravitsemusterapeutiksi, mutta tyssäsi sitten metallien likenemiseen eri aineisiin. Kun en vaan ymmärtänyt sitä ja meni maku koko touhusta. Ja ehkä se ravitsemusterapeutin työ ei sit kuitenkaan ole tarpeeksi käytännönläheistä minun makuuni. Toivottavasti toimintaterapeutin työ olisi. Jos nyt ikinä sinne asti pääsen.

Kurssin aikana on kaiken maailman asiat päässyt kasaantumaan, kasoja on kasojen sisässä ja alla. Kaikkialla. Olen niitä vähän päässyt jo purkamaan, mm. parittomat sukat -kassin kävin läpi, ja löysin sieltä n. 15 paria sukkia…Tiedättekö mitä teen lopullisesti parinsa kadottaneille sukille? No ette tietenkään. Käytän niitä pesupähkinöiden pussina. 🙂 Ja sitten kun pesupähkinät käytetty niin heitän koko roskan roskiin.

Joop, mutta paljon muuta olis vielä tekemättä, ennen kaikkea Tehtaalla. Siellä on muuten mun hienot järjestykset menneet ihan hujan hajan, kangaskaappi on tupaten täynnä, hyvä että ovi menee kiinni. Osittain tietenkin johtuu siitä, että kankaita on yksinkertaisesti aivan liikaa, mutta myös siitä, etten ole aina jaksanut viikata kaikkea, vaan sullonut niitä mihin mahtuu. Ei hyvä. Samoin paketointi kaappi on päässyt vähän repsahtamaan. No, äkkiäkös ne saa kuntoon. Ehkä. On vaan niin paljon kaikkea muutakin. Ja ommellakin pitäis. Sitä just kaikista eniten. Ja paljon.

Olen jo jonkin aikaa tässä pohtinut, että miten sais rahat riittämään paremmin, erityisesti nyt kun alkaa tuo ansisidonnainen lähenemään loppuaan. Aika kuumottavaa. Kerroinkin jo siitä, kuinka olen luottokortin kattoa madaltanut, tonnilla. Vielä pitäis 500 euroa ainakin tiputtaa. Se onnistuis jo nyt, mutta en lähestyvän matkan takia uskalla. Vaikka sillähän sitä turhaa shoppailua saisikin hyvin karsittua, kun ei olis luottokortilla tilaa. Ehkä teenkin sen. Mutta nyt on vielä pieni viive, kun viime viikonloppuna ostettiin lentolippuja, niin vasta kolmannella yrityksellä onnistuttiin ne saamaan, ja joka ikinen kerta ne kuitenkin maksettiin…eli kahdet jouduttiin perumaan, ja kolmas tärppäs. JA ne ei ihan salamana ole palauttamassa niitä rahoja. Yksi setti meni mun luottokortilta ja toinen tililtä. Kolmannen maksoi C, kun mä en enää pystynyt. No, kävin kuitenkin just laskemassa sen limiitin 1500 euroon! Hyvä minä! Tai siis laitoin viestiä pankkiin, että laskisivat.

Niin, mutta siis jälleen innostunut tosta säästäväisyydestä. En uskalla sitä ihan kauheesti hehkuttaa, ainakaan vielä. Mut viimeksi kun kunnolla innostuin sain maksettua kaksi lainaa etuajassa pois (opintolainan ja joustoluoton, jonka otin häiden [ja hihatatuoinnin] maksamiseksi), sekä koko luottokorttivelan veks. Ja kun olin nää saanut tehtyä innostuin ostamaan nukkeja niin, että luottokortti olikin alta aika yksikön taas täynnä. Mutta oli kivaa. Molemmat vaiheet, sekä säästäminen että säästöjen törsääminen. 🙂

Nyt olis sitten vuorossa taas säästäminen. Tavoitteena luottokortti kokonaan maksetuksi. Limiitti saa jäädä tolle tasolle. Sekä saada säästöön 50-100 euroa /kk, puolet matkakassaan ja puolet “pahan päivän varalle”.

Entä miten siihen päästään? No tietenkin kuluja leikkaamalla. Olen loppuvuoden vaatelakossa (tää on aina niin helppo mulle, kun en juurikaan välitä vaatteista, ja mulla on niitä muutenkin jo ihan tarpeeksi) ja nukkelakossa! Nukenvaatteitakaan en osta, mutta Hello Kittyn 40v. juhlavaatteita olen sallinut itseni ostaa, sitten kun niitä tulee myyntiin. Lakon piiriin kuuluvat myös puuvillakankaat, askartelutarvikkeet ja astiat. Oikeastaan pyrin olemaan ostamatta mitään, mitä en oikeasti tarvitse. Kuulostaa tietenkin ihan itsestäänselvyydeltä, ja niinhän sen pitäis ollakin, ettei ostaisi muutoin kuin tarpeeseen, mutta aika harvoin näin oikeasti on. Mitähän mä olisin viimeksi netistä ostanut? Tais olla joku pienen pieni sabluuna, joka maksoin 8 dollaria, siinä oli hintalappu vielä mukana, ja se on maksanut Loftissa (ihana kauppa Japanissa, jossa itsekin kävin) pari dollaria…

13982088831_4ffc534ec0_k

Ei enää tätäkään 😦

13982087661_724a9f7f71_k

Ei enää kalliita juomia 😦

13985266265_83d99188fb_o

Hyvästi ihanat ravintolasapuskat!

Puhtaasta, hyvästä ruoasta en ole valmis tinkimään, mutta ei ole tarviskaan. Niin, ravintolakäynnit päätin rajoittaa yhteen kertaan kuussa. Tää on varmaan kaikista vaikein, kun ulkona syöminen on niin kivaa. Ja kokkaaminen välillä niin syvältä.

Mutta, ennen kuin kaupat menee kiinni täytyy hakea uusia perunoita, tofua ja sipulia! Heippa! Hauskaa Juhannusta!

xoxo,

Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s