Säästämisen alkuun

Niin, edelleen pysytellään tämän hetkisessä suosikkiaiheessani, säästämisessä. Jos meinaa kääntää selkänsä kulutushysteriselle yhteiskunnallemme, on syytä miettiä syitä siihen. Kehittää itselleen jonkinlainen motivaattori, jonka avulla matka vastavirtaan sujuu helpommin.

Miksi säästää? Mihin säästän? Mistä säästän?

Viimeiseen kysymykseen ensin: Mistä säästän? Jos elää kädestä suuhun on säästäminen lähes mahdotonta. Jos jo nyt elää kituuttaen on hankalaa lisätä kituuttamista. Muttei mahdotonta. Länsimaissa on kuitenkin melko paljon keinoja  “nyhjästä tyhjästä”. On kaiken maailman tuet, joita anoa, on halvempia kauppoja, kesäisin runsain mitoin ilmaista ruokaa luonto pullollaan, ilmaista ruokaa jakelevia järjestöjä jne. Ja ennen kaikkea on keinoja lisätä tuloja. Tosi kämäsiä, mutta silti varteenotettavia vaihtoehtoja on lehtien jako, alivuokralaisen ottaminen, pullojen keruu, lasten hoito, koirien ulkoilutus jne. Mä aika ajoin leivon, ja (pakko)myyn niitä mun vanhemmille. 🙂 Kaikki ylimääräinen tulo pitäis pystyä laittamaan säästöön, sillä sehän on ylimääräistä.

Mutta. Jos ei ole säästämistä kummempaa syytä säästämiselle niin ei se jaksa kovin kauaa innostaa. (Ja vaikka mulla olis miljoona loistavaa syytä, niin tokkopa jaksan tästä kauhean kauan olla innoissani. Itseni tuntien näin veikkaan.) Eli tarvitaan alkuunpaneva voima, ja ennen kaikkea voimaa jatkaa, vaikka tilillä alkaisikin olemaan jo ihan mukavasti rahaa ja uusi mekko/telkkari/kännykkä/ompelukone kovasti kaupan hyllyltä sinun nimeäsi kuiskuttelisikin. Tätä voimaa minä kutsun motivaattoriksi. Motivaattoreita on syytä olla useampia, tai ainakin kaksi. Lyhyen- ja pitkäntähtäimen tavoitteet. Alle vuoden ja vaikka viiden vuoden ja 10 vuoden tavoitteet. Mun lyhyentähtäimen tavoitteet ovat luottokorttilasku kokonaan maksetuksi. Olen tästä varmaan jo aika paljon puhunutkin. Alkuvuodesta mulla oli kortilla olemattomasti saldoa. Se oli aina siellä tapissa. Kunnes alko taas kyllästyttää koko touhu. Nyt olen ensinnäkin puolittanut kortin luottolimiitin! Melkoinen plikka! Enkä saa sitä työttömyyden takia ylöspäin nostettuakaan, eli tässä ollaan ja pysytään. Entä jos alkaisikin elämään käteisellä? Huomasin, että Paypal tiliäkin voi käyttää ilman luottokorttia! Melkoista! Jonkin aikaa sitten yritin pankissa saada pelkän pankkikortin, selitin omalle virkailijalleni, että yritän säästää rahaa, ja olevani houkutuksille altis kortinkäyttäjä. Virkailija ylipuhui minut vetoamalla esim. siihen, että kun pankkikorttiin on yhdistetty luottokortti ei siitä veloiteta mitään vuosi- yms. maksua. Joka olis siis ollut jotain parinkympin luokkaa. Luottokortissahan ei myöskään ollut vuosimaksua tms., mutta jos luottokortilla on tapahtumia, tai saldoa, niin veloitetaan 2,5 € tilinhoitomaksu…ja tietenkin luottokorko päälle. Eli ehdottomasti halvemmaksi olisi tullut elää omien varojen mukaan ilman luottoa ja maksaa pankkikortista se parikymppiä vuodessa. Jotenkin mun mielestä KAIKKI mitä pankissa tyrkytetään (siis ihan kaikki) on hyödyksi ensisijaisesti pankille, ei asiakkaalle. Joten yleensä kaiken mitä ne mainostaa kierrän mahdollisimman kaukaa. Ei ehkä maailman viisain veto, mutta näin minä toimin. Niin, ensisijainen tavoitteeni on siis saada luottokortti kokonaan tyhjäksi. Ja mielellään pitää se tyhjänä. Ja ehkä vähän palkitsevammat/villimmät säästökohteeni ovat uusi tatuointi ja tadaa! Saumuri! Saumuri näistä viimeisenä, sillä saattaapi olla, että innostus lopahtaa ennen kuin pääsee kunnolla edes käyntiin. Katsotaan.

Pitemmän tähtäimen suunnitelmia on tiettyjen rahasummien säästäminen tilille, toinen turvaksi (ettei aina jonkun vähänkään isomman laskun saapuessa mene koko elämä ihan mullin mallin) ja toinen matkakassaan.

Lyhyesti sanottuna säästän päästäkseni velkakierteestä, ilahduttaakseni itseäni, ja hallitakseni raha-asioita paremmin. Ensimmäisen säästöinnostuksen iskettyä pari vuotta sitten ilahduin suuresti tunteesta, että minä hallitsen raha-asioitani, eikä toisin päin. Saatoin hyvillä mielin avata verkkopankkini, kuin aikaisemmin sinne luikittiin iltamyöhäisellä ja yritettiin olla mahdollisimman huomaamaton.

Tossa taisikin olla vastaus molempiin kysymyksiin, miksi ja mihin. Eihän ne kuitenkaan sama asia ole. Säästän, koska haluan hallita raha-asioitani. Haluan tuntea oloni turvalliseksi. Säästän saumuriin, tatuointiin, Japanin ja Amerikan matkaan.

Osittain myös antaakseni mallia lapsilleni. Olen jo pitkään säästänyt heidän tileilleen rahaa, ilman että tenavat ovat tästä erityisen tietoisia. Pelottaa, että he tyhjentävät tilinsä heti tilaisuuden tullen. Säästän, jotta heillä olisi jonkilaista turvaa, silloin kun sitä eniten tarvitaan. Mut ihan varmaan käyttävät vuosien säästöni  kerralla johonkin kaveriporukan reissuun tms. No, sillen minä en voi mitään. Niin, itse en ole siis koskaan säätänyt rahaa, ihan vaan säästääkseni. Kuukauden, korkeintaan pari olen saanut rahaa pysymään tilillä, ja sitten se jo onkin käytetty äkkiä pois. Ajatus siitä, että tilillä on rahaa, kuukausitolkulla on täysin vieras. Mutta niin kutkuttava. 

Ansiosidonnainen vetelee kyllä viimeisiään, ja sen jälkeen kaikki säästäminen taas huomattavasti vaikeampaa. Miehellä on sen verran vähän töitä, ettei se pysty (eikä halua?) osallistua isommin kodin menoihin. Mikä on tietysti täysin epäreilua, en voi ymmärtää miksi minä maksan asumisen kaikki kustannukset ja hän koirien ruat ja (ison) osan ihmisten ruoista kun tulot on melkein samat. Satunnaisesti saan rahaa, mutten lähimainkaan reilua osuutta. Harmittaa kun vähänkään ajattelen asiaa. Ja eksäkin maksaa elatustukea alle minimin. Ja se on laskettu silloin kun minä olin vielä hyväpalkkaisessa työssä. Mutta en jaksa/halua alkaa raha-asioista sen kanssa tappelemaan. Kun ajattelen isompaa rahasummaa, näen sen automaattisesti turvallisuutena, mutten kuitenkaan riitojen arvoisena. Kummankaan, nykyisen tai entisen, miehen kanssa. Niin, enkä mä meinaa loppuikääni olla työttömänä. 🙂 Mutta ajatus siitä, että tekee työtä jollekin toiselle ei ihan oikeesti kauheesti viehätä. Ei pääse yrittäjätiikeri raidoistaan. 😀

Mutta mutta…ens kerralla lisää säästämisen aloittamisesta, budjetoinnista ja sen sellaisesta (ehkä!). Nyt kirjastoon!

xoxo,

Raisa

One thought on “Säästämisen alkuun

  1. Pingback: Rahan säästämisestä | PINKKIS of Finland

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s