Pikaraakaruokapostaus

Kolmas päivä pyörähtänyt käyntiin meidän kolmen viikon raakaruokajaksosta. Pikainen postaus (sillä akku loppuu, enkä jaksa vaihtaa paikkaa.) kahdesta ensimmäisestä päivästä.

Yleiskuva: Aika samperin makeaa koko ajan. Ei ehkä ihan oikeesti, mut semmoinen makutuntuma on. Aika paljon (liikaa?) kuivattuja (liotettuja) hedelmiä. Siis voi olla, ettei niitä jonkun toisen mielestä olis ollenkaan liikaa, ja siis ihan oikeesti, voi olla ettei niitä ole edes ollut kuin kerran taikka kaksi, mut tälläinen mielikuva mulla nyt vaan sattuu olemaan. On ikävä papuja ja tofua. Asioita, jotka miellän todella terveellisiksi ja herkullisiksi. Todella hassua on, että tästä kahdesta päivästä on jäänyt jotenkin “tunkkainen” käsitys. Olisin odottanut jotain ihan päinvastaista, kepeyttä. 

Ei siinä, olen kuitenkin ihan tyytyväinen, C:kin on ollut ihan ok. Vaikka sille tää on huomattavasti vaikeampaa, kun sillä on niin monta asiaa, mistä se ei tykkää. 

Ollaan syöty mm. eilen lounaaksi omena, jonka päällä cashewpähkinävoita (piti olla tahinia, mutta se olikin homeessa!!) ja gojimarjoja. Ihan herkullista oli, mut kun on tottunut syömään voileipiä (ja monta!) niin yksi omena tuntuu vähän heppoiselta. Päivälliseksi oli norirullia, täytteenä hapankaalia ja saksanpähkinälevitettä. Paras resepti raakarullille! Oli hyvää. Mut silti taaskin vähän sellainen olo, et tästä jäi puuttumaan jotain. C tekikin sitten jälkkäriksi banaanijäätelöä. Ja kauppamatkalta palatessamme syötiin raakasuklaata. Tulikin mieleeni, että kun käveltiin suojatien yli näin kuinka hieno ja ylväs mersu lähestyi melkoista vauhtia, vähän hirvitti astua sen ajoreitille, mutta kun kerta olin jo suojatiellä ja minulla etuajo-oikeus niin jatkoin matkaani toivoen, että se tolvana ymmärtää pysähtyä (Vantaalla muuten ehdottomasti typerimmät autoilijat, joihin olen viime vuosina törmännyt, typerällä tarkoitan ajotaidottomuutta, liikennesääntöjen ymmärrystä). No, koska olen tätä keittiönpöydän ääressä kirjoittamassa, enkä suinkaan sairaalassa, niin varmaan arvaattekin, että kyllä se pysähtyi. Ja siellä oli niin aidosti meidän röyhkeydestä hämmästynyt vanhempi pariskunta. Siis ne ei edes vaikuttaneet vihaisilta, mutta pöyristyneiltä. Että me siis kehdattiin ylittää suojatie niin, että he joutuivat hienolla autollaan antamaan meille, jalankulkijoille tietä. Pysähtymään! Eikö me ymmärretä, että ne oli just tulossa siihen kohtaan? Siis voi juma. Kaikenlaista.

Niin. Raakaruokajakso jatkukoon. Kyllä tämä tästä. Loppuviikosta C ehkäpä vie mut Silvopleehen!! Ja pitää käydä myös kangaskaupassa ja Tokyokanissa. Ja tänään menen Kontista hakemaan sen, minkä viime kerralla sinne fiksuna jätin. Pähkäilin yhden pakatun paperinipun kanssa pitkään. Siinä oli päälimmäisenä paperia, jonka halusin, mutta loput paperit sellaisia, joiden pelkäsin jäävän vaan lojumaan, ja nyt olen huomannut kaipaavani juuri niitä papereita, jotka siinä pohjalla oli…toivottavasti ne on vielä siellä!

_MG_7878

Nai-Nai.

_MG_7875

ripatimies

Ei muuta! Nyt ompelemaan ja kaikkea muuta puuhaamaan. Niin, säästämisestä myös. Olen edelleen melko säästäväinen, mutta selkeästi huomaan otteessani hienoista lipsumista. Eilen ostin yhden nuken (ei Blythe) silleen yhtään asiaa ajattelematta, en edes ennättänyt katsomaan millainen se oli, kun oli toimittava niin nopeasti. JA paljon kaikkea pientä tullut myös tilailtua. Mutta en luottokortilla! Meinasin, ja edelleen vielä vähän kahden vaiheilla yhden nuken suhteen. Mutta aina kun alkaa tekemään sitä mieli, yritän ajatella tyhjää luottokorttitiliä ja uutta tatuointia. Ja saumuriakin! 

xoxo,

Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s