Mitä kuuluu, Raisa?

Heipparallaa!

Jo alkutervehdyksen kepeydestä ja lennokkuudesta voisitte päätellä, että hyvää kuuluu ja jättää enemmät lukemiset pois. 🙂 Mutta ehkä kiinnostaa kuulla tarkemmin?

Jos näin on, niin jatkathan lukemista! Sillä hyvää kuuluu! Ei mitenkään mahdottoman hyvää, mutta kiitoradalla ollaan! 😀 Olen älyttömän innostunut KAIKESTA! En millään ennätä tekemään kaikkea mitä haluaisin, aika ei vaan riitä. Eilenkin meni kokkaamiseen yli NELJÄ!! tuntia! Siis yhden aterian ruokien laitossa. Aika kamalaa! Ja lopputulos ei missään tapauksessa ollut kaiken sen vaivan ja ajan väärti. Mutta olen tyytyväinen, että tuli tehtyä. Olen siis käymässä läpi vegaanista japanilaista keittokirjaa, jokaikinen resepti on tarkoituksena kokeilla. Osaa, niitä “osumia” olen tehnyt jo toistamiseen, kuten vaikka tiivistettyä soijakastiketta taikka “barbaaritofua”. Voin näistä kirjoittaa joskus myöhemmin, nyt ei ennätä.

Eilen oli vuorossa ensimmäiset sushit, niitä onneksi on aika vähän. Niin, Japanilainen ruokahan on niin paljon muutakin kuin vaan sushia, tempuraa ja teriyaki kanaa. Ei siinä, tykkään kaikista ihan tosi paljon (tapetun kanan sijaan tietty soijasuikaleita!) ja sushi on ihan ykkösherkkuja, mutta kun sitä saa niin helposti ravintoloistakin. JA paljon helpommalla! Ja tietty kalliimmalla. Oon muuten joskus aiemminkin moittinut Hanko Sushia, ja moitin jälleen. Sellainen on siis ihan työpaikkani vieressä, pari liiketilaa vain meidän välissä. Usein haistan niiden sushiriisin työpaikalleni. Niin, olen siellä muutaman kerran työt aloitettuani käynyt, ja molemmilla kerroilla pettynyt. Ensin löysin avocadomakistani majoneesia. Jee 😦 JA toisella kerralla jonotusaika oli niin pitkä, että menin takaisin töihin ja tulin sitten uudelleen ruokatunnille. Muuten en olisi ennättänyt syömään laisinkaan. Niin, ja vahingosta viisastuneena tilasin makini ilman majoneesia, ja ne oli kuitenkin tehty majoneesilla. Ihan kiva! Ja sitten kuulin vielä, kuinka tarjoilija, joka oli tilaukseni ottanut, väitti “keittiöön”, etten ollut tilannut ilman majoneesia. Kyllä olin. Sillä vaan oli niin vitun kova kiire, siis semmonen, joka puhuu ihan älyttömällä vauhdilla, oikeesti siitä oli vaikea saada selvää, kun se kuulosti ihan joltain konekivääriltä. Vaikuttihan se ihan tehokkaalta, mutta jos vauhdilla porhaltaa eteenpäin, eikä yhtään malta kuunnella mitä sanotaan, niin jokuhan siinä joutuu kärsimään. Ja kärsijä olin sitten minä, ja ne majoneesin munat munineet (häkki)kanat. Ja mikä pahinta – Se hinta! Ihan järkyttävän kalliita! Se on kaikista huonoin puoli siinä paikassa. Joten kannattaa opetella itse sushinsa. 🙂

Ja niin minä siis tein munakoiso-zushia. Ohjeet oli järkyttävän pitkät, niin kuin siinä kirjassa yleensäkin. Ja aikaa meni paljon niiden lukemiseen. Ja silti onnistuin leikkaamaan munakoisoni aivan liian paksuiksi. Ok, mä en kirjoita tästä sen tarkemmin, lukekaa sitten tuolta mun englanninkielisestä blogista, jos kiinnostaa. Tein lisäksi retikkakiekkoja, bataatti-jälkkärin, porkkanavanukasta ja mustajuuri-paistoksen. Aika ajoin joudun vaihtelemaan aineksia, kun en vaan ole onnistunut, melkoisista etsinnöistä huolimatta, löytämään oikeita aineksia. Sanoisin, että olen kaikesta huolimatta hyvin pärjännyt tämän projektin parissa. JA sehän antaa tietenkin tekosyyn ostaa lisää astioita… 😉

IMG_9917

Olisin kyllä halunnut ethdä muutakin, tai sii kyllähän teinkin, mutta paljon muutakin. Ennen kokkailuun ryhtymistä suihkuttelin skräppipapereita. Olen nyt tuon uuden työn innoittamana oikein tulen palavasti innostunut kaikenlaisista käsitöistä. Tai siin enkä, mutta siis monenlaisista. Ja erityisesti skräppäämisestä. Olen tässä vuosien saatossa käynyt parilla skräppäyskurssilla, molemmat jossain parin päivän tapahtumassa, ja niissä sitten kokeillut uusia tekniikoita. Ennen kaikkea siis alkoholimusteiden suihkimista paperille, ja kankaillekin. Melkoista tuhertamista ollut, mutta silti aikas lailla vapauttavaa. Ihan en ymmärrä, että miksi pitäisi sräppipaperit ikään kuin tehdä uudestaan, mutta kovin trendikästä se ainakin on. Ja ei siinä, onhan se hauskaa. Niin, melkeinpä päivittäin ostan töistä jotain, kun mieli tekee. Aina ei tee edes mieli mitään, muuta kuin ostamista itseään. Joten keksin jotain ostettavaa. Ja ette arvaa! Mr. C on lähdössä parin viikon päästä sukuloimaan ja sehän tarkoittaa sitä, että Amerikkalaiset skräppikaupat ovat käytettävissäni. Melkoisen tilauksen teinkin jo, ja sitten keksin eBayn ja tilasin lisää. Nyt kauhulla odotan sitä, kuinka saan kuulla minun tavaroiden vievän kaiken laukkutilan…kääk.

Niin, kuluneella viikolla ostin myös “must have” gessoa. Sitä oli myös tilauksessani, mutta koska olen niin huono odottaja, ostin sitä Akateemisesta. Järkyttävän kokoisen pönikän. Nythän se täytyy siis käyttää pois. Ja niin minä olen gessonnut jos jonkinmoista pintaa. Ja paljon on vielä gessottavaa…ja gesso päälle sitten suihkin niitä musteita. On tämä merkillistä. Pitää olla tekstuuria ja lasuuria, valoa ja varjoja. Enimmäkseen kyllä vielä sotken, mutta on muutamia ihan kelvollisiakin arkkeja tullut.

Muita askarteluita olleet peuranpää”trophyn” maalaaminen. Olen tyytyväinen, että sain tämän tehtyä, mutta lopputulokseen en niinkään.  Vähän tylsäksi jäi. Mutta koska olin antamassa sitä C:lle, niin en halunnut liikaa laittaa kimalletta. Olis vaan pitänyt. Kimalle pelastaa kaiken mihin suola taikka sokeri ei pysty. (sorry muuten kökkö kännykkäkamera kuva!)kuva (1)Lisäksi maalasin, kun olin truutannut ihan hirveen läjän maalia! yhden kirppiskatselulaatikon ja alustan hienoille asioille.

IMG_9913 kuva

Ja siitä tuli hyvä mieli! 😀 Ja nyt olen intoa täynnä! Piukeena. Tahtoo tehdä, ja paljon! Muuten, niistä pupuista! Ne ovat muuttaneet pois, mutta aika ajoin niitä näkyy. Ainakin kaksi poikasista on vielä elossa. Ihanaa!! Toinen on juuri syömässä meidän lintulaudalta. Ihanat pienet puput. ❤

Mutta nyt täytyy taas mennä! Ehkä kirjoitan jatkossa useammin, sillä jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!

Pystytään mainiolla tuulella! Ihanaa maanantaita! Ai niin, eilen isänpäivänä annettiin Kenain kanssa C:lle Napsukan koristelema tiskirätti. Olin leimannut sen etutassut liilalla ja vihreällä kangasmusteella ja sitten painoin (Riston kanssa tämä ei olisi todellakaan onnistunut, sillä Ripa ei anna koskea etutassuihinsa.) tassut rättiin, ja sopivan kuivumisajan jälkeen silitin jäljet kiinni. Ristokin kyllä ajatustasolla osallistui lahjaan, tai jotain. Sillä toiselle puolelle vedin ruskealla musteella Riston “I was here” merkin, joita Ripa siis aika ajoin jättää jälkeensä meidän sänkyyn. (Sen pylly siis toimii haisevana leimasimena, ja musteena se käyttää sitä itteään…)

Tälläistä meillä. Mulla on taas käytössä mun “To do” listat, ja ne niin toimii!!

xoxo,

Raisa

xoxo,

Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s