Kuumotusta.

Olin siellä messuilla torstaista sunnuntaihin, ja niistä on toki paljon kirjoitettavaa, mutta teen sen (ehkä) huomenna, sillä kuvat on viellä C:llä. Mutta kirjoitan nyt jostain, josta en halua kuvia jakaa, ja te ette varmaan niitä edes haluaisi nähdä.

Mulla on jaloissa kuumottavia mustelmia, yks tosi iso ja syvä. Tai ei se ole edes kauheen iso (kerran kaaduin pyörällä, n. 20 vuotta sitten, eikä ollut mun vika, kun joku idiootti ajoi omalla pyörällään päälle, ja sain siitä about kolme lautasen kokoista mustelmaa jalkoihini, siis isoimmat mitä olen koskaan nähnyt.), mut semmoinen huomattavan kokoinen kummiskin. Toinen, joka on sen lähellä näyttää pelottavalta, tai ei se siis varmasti muita pelottaisi, jos sen näkisivät, mutta itseäni, et mistä helvetistä tommonen jälki on tullut. Ja kolmas on toisessa jalassa, normi kolhun oloinen. Se mikä on kuumottavaa, on se, ettei mulla ole mitään hajua siitä, mistä ne on tullut. Mitä mun elämälle on tapahtumassa? Musta ihan tuntuu, et mä en olis aina mukana. Tai siis on tosi vaikee muistaa mitä on tapahtunut.

Hajamielisyys ja huonomuistisuus on hassua, sille sopii vähän naurahdella, mut mitä kun unohtaa oman elämänsä? Kyllä mä vaikka viikonlopun tapahtumat pääpiiretissään muistan, mutta tapahtuiko ne oikeasti mulle? En oikein saa otetta menneeseen.

Paitsi! Muistan, että sitä isointa mustelmaa särki!! lauantaina. Ei siis kosketuksesta, (tai kyllä tietty siitäkin) vaan ihan seisoessa siihen sattui.

Messut oli ihanat. Sähläsin paljon, mutta nautin sitäkin enemmän. Ja shoppailin liikaa. Mun niin pitäis päästä takas siihen säästöjunaan. Oikeesti, aamuisin aina ennen kuin nousen ylös oon kauhusta kankeena ja morkkiksesta myreenä, kun ei vaan pysty lopettamaan. Ei siinä, en mä osta mitään kalliita asioita, tai siis överikalliita, kuten vaikka tilaile jotain elektroniikkaa ja huonekaluja, mutta sitäkin enemmän pikkusälää ympäri maailmaa. Ja kaiken itselle. Tuolla messuilla joku kysyi, että oonko ostanut mitään lapsille. Vähän hätkähdin, et mitä ihmettä. Miksi ostaisin? Niin, siis ihmisethän osti sieltä näkyvästi joululahjoja. En minä. Kun itselle kaikkea kivaa. Mä tiedän, että se on kamalaa, ja saa minut näyttämään ihan kamalalta, mut ei mulle tullut mieleenkään ostaa sieltä muille mitään. Kun se oli kerta niin mun juttu.

Mut kyllähän mä välillä otan muitakin huomioon. Otanhan?

Ei mulla muuta, miljoona tuntia töitä takana, tänään pitäis vielä kahdeksan jaksaa, mut huomenna varmaankin vapaapäivä!

Voikaa hyvin ja huomiokaa muita mun puolesta!

xoxo,

2968a-_2

Kyllä mä sentään leivon mun lapsille!

Raisa

4 thoughts on “Kuumotusta.

  1. just mietin, että viittiikö sittenkään ostaa vanhemmille joululahjaksi teatterilippuja, että eikö joku halvempi vaihtoehto olisi parempi, niin saa rahat säästöön omaan matkakassaan.:D Silleen kumminkin työssäkäyvänä ei luulisi talouden olevan moksiskaan, jos kerrankin antaisi lahjaksi jotain kivaa ja ylipäänsä rajottaisi omaa krääsän ostamista. Melkein toivoisi, että rahat menisi johonkin isoihin investointeihin esim. huonekaluihin tai mitä ihmiset sitten ostaa eikä johonkin epämääräiseen (poikabändi)ryönään ja irtokarkkeihin.

    Hei miten saa kuorrutteen menemään tolleen, kun kuvassa? onko sulla vaan kerroksittain erivärisiä kuorrutteita pursotinpussissa vai miten?

    • Toi on just toi epämääränen kama se kaikista pahin, ja kaikista ihanin. Sohvat ja muut mööpelit on vaan niin tylsiä, ja jotenkin pakollisia. Ei pakolliset asiat ole kivoja. Tarrat on! Ja ehkä sit poikabändiryönäkin. 🙂
      Kuorrute on tehty niin, et töräytin kolmea tai neljää eri väristä kuorrutetta samaan pursotinpussiin, ikään kuin omiin nurkkiinsa (vaikkei pyöreässä pursotinpussissa mitään nurkkia olekaan) ja sit pursotin ihan normaalisti. Semmonen olis ihana, mis olis ihan omat osastot eri väreille, ja ne tulis tasasen rauhalliseti sieltä kaikki yhtäaikaa ulos. En tiedä onko sellaisia olemassa.

      xoxo,
      R

  2. Mä teen tänä vuonna kaikille perheenjäsenille lahjat itse, sori vaan sukulaiset. No, siskon lapset saa kuvakirjat ihan kaupasta. Viime vuonna ostin joululahjat luotolla ja maksoin niitä kesään asti. Ei toistu enää.

    • Uh huh! Ei kuulosta kivalle! Siis lahjojen makselu kesään asti! Itsetehdyt lahjat kylläkin! Mäkin ajattelin (ainakin yrittää) tehdä lahjat itse. Ainakin ison osan niistä. Olen viime aikoina lukenut paljon askartelulehtiä, ja saanut niistä kelpo ideoita.
      Just ajattelin tilata lisää valokuvia, niin voisin tehdä minialbumeita lahjaksi. Niistä ei kukaan voi olla tykkäämättä, vaikkei edes oikeasti tykkäisikään. 😀

      xoxo,
      Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s