Tuhoontuomitut

(kaikki kuvat on netistä jostain – sorry! Mulla ei näin sotkuisia kuvia ollut, muualta kuin Tehtaalta, eikä ne sovi tähän postaukseen.) Saateri soikoon! On ihan ok ihmisiä ja sit on niitä laiskoja, välinpitämättömiä sottapyttyjä, joiden mielestä on hyväksyttävää kulkea kaupoissa ja siirrellä tavaroita hyllyiltä toiselle. Ottaa tuote käteen/koriin, katsella ja kävellä hetki, muuttaa mielensä ja jättää tuote just siihen, missä sattuu sillä hetkellä olemaan. Ja jos käy niin hassusti, ettei just siihen kohtaan olekaan jäänyt tilaa sille tuotteelle, niin senhän voi sitten vaikka laittaa lattialle. Kyllä joku (toinen) sen siitä nostaa. Ja onhan niillä henkilökuntaa varmasti ihan sitä tarkoitusta varten palkattuna. Ja jos ei ole, niin ainakin pitäisi olla! Varsinkin Suomessa, jossa palkkakustannukset ovat niin alhaiset. Ai ei ole vai? No, ainakin pitäisi olla, ja sitä paitsi mulla on kiire (seuraavan liikuteltavan tavaran luokse, ja pitäähän noita teidän tussejakin vielä ennättää kokeilemaan siihen hyllyn reunaan. Jaa miten niin niin ei saisi tehdä? Sehän on vaan hauskaa!), joten mä vaan irrotan otteeni nyt tästä. Ja sä et voi mua estää!

Ja aivan sama tapahtuu kun ollaan tultu kaupasta tai huoltoasemalta tms. Juodaan trendikkäästi kahvi kävellessä, kertakäyttömukista ja syödään lehmänpalasilla täytetty patonki. Ja kun massu on pörheänä, eikä kahvihammasta enää kolota niin sen paperikääreen ja muovitetun kartonkimukin voi kädestään laskea juuri siihen, missä tajusit, ettei niitä enää tarvita. Oli siinä sitten roskista tai ei. Ja yleensä ei.

6a00e54f88c00188330147e35e670f970b-800wi

Tiiättekö, yleensä mua kauheesti ahdistaa se, kuinka me “vanhat” raiskataan tätä maata, luontoa kaikin keinoin. Kulutetaan täysin kestämättömästi, niin että tulevat sukupolvet joutuu todella siitä maksamaan. Arvatkaas mitä! Kun mä ulkoilutan koiria jossain Siwan tai Bilteman lähellä mua ei enää vois vähempää kiinnostaa, että jätentäänkö me elinkelpoinen planeetta jälkeemme niille hemmetin lurjuksille vai ei. Just tommosilta kaupoilta poisjohtavat tiet on niin täynnä roskaa ettei ole tosikaan! Ihan järkyttävää. Karkkipapereita, leivoskääreitä, tupakka-askeja, pantittomia tölkkejä, kaikkea saastaa. Miten ne kehtaa? MEidänkin talon edessä on pieni parkkis, jossa aika usein käy mäkkärin asiakkaita syömässä niitä paloiteltuja eläimiä ja vehnäpalleroita ja sit kun ne on valmiita, niin kaikki roskat ikkunasta ulos!!! Voitteko uskoa?! Mun niin tekis mieli selvittää, että missä tollaset idiootit asuu, ja tunkea ne roskat niiden postilaatikosta.

garbage_naples_01

Niin, ja sit se sama touhu jatkuu kaupoissa. Tämä mun postaus tietenkin on saanut alkukipinän työpaikaltani (josta vieläkin tykkään! Sairasta! Ja työkavereistakin! Kuka voi viihtyä ihan oikeesti työssään näin?! Ja sit jos/kun tulee jotain vmäistä, niin mua on alkanut hymyilyttämään! Minen ymmärrä tällläistä käytöstä!), jossa joulukiireeet on toden teolla alkaneet. Mulla on ollut niin kiireiset pari viikkoa takana, oikeastaan niiltä messuilta lähtien on ollut yhtä tohinaa. Ja tavaraa pitää tietenkin tilata suuria määriä, kun sitä paljon menee. Ja suuret määrät tavaraa tarkoittaa tietenkin suuren määrän tavaraa purkamista hyllyihin. Kaikki aika (kirjaimellisesti aivan kaikki) menee työnteossa. Yhtään ei tarvii miettiä, et mitähän seuraavaksi tekisi, kun tehtävien lista vaan paisuu ja paisuu. Mä tykkään siitä, että on vilkasta, ja saan oikeesti tyydytystä siitä, että saan laittaa tavaroita hyllyihin. Niin, ettei mun työ missään tapauksessa vaan ota, se myös antaa. Mutta mistä en tykkää (yhtään!) on se, että meidän myymälä on koko ajan kuin pommin jäljiltä. Okei, vähän rankka vertaus. Mut siis siellä tavarat vaihtaa ihan koko ajan paikkaa, enkä nyt puhu siitä, kuinka me työntekijät vaihdetaan tavaroiden paikkaa (sitäkin tapahtuu paljon, kun pitää saada aina sesonkijuttuja esiin jne.), vaan siitä, kuinka asiakkaat ei laita katsomiaan tuotteita omille paikoilleen, vaan jättää niitä ihian mihin sattuu. Myös lattialle! Ei hyvä. Haaveilen siitä, että sais pari tuntia vaan järjestellä, palautella tavaroita omille paikoilleen, laittaa niitä värijärjestykseen, rivejä ojennukseen, ilman, että tarttis koko ajan keskeyttää. Tietenkin, asiakkaat on ainoa oikea syy sille, että mulla on ylipäätään työpaikka. Yritän tätä itselleni aika ajoin hokea. Mutta silti olis kyllä ihanaa, jos hetken sais keskeytyksetöntä järjestelyaikaa. Niin, että olis niiden asiakkaiden mukavampi sitten seuraavan kerran tulla. 🙂

East Coast Quake

Pahus! Toi olis ollut niin hyvä lopetus, mutta haluan vielä palata siihen sotkemiseen ja sellaiseen älyttömään touhuamiseen. Tussien ja mustetyynyjen kokeilu hyllyihin? Oikeesti? Jotkut kokeilevat kyniä kutistemuovilevyihin, jotka on tarkoitettu myyntiin. Taikka vesivärilehtiöön. Kuka haluaisi ostaa sellaisen lehtiön? Tietenkin suurin osa asiakkaista on oikeesti todella asiallisia, mut eihän niihin tietenkään kiinnitä sillä lailla huomiota, kun niitä on niin paljon, eikä työntekijät huomaa sitä, kun joku tavara on palautettu omalle paikalleen Vaan ainoastaan sen, jota ei ole. Se iso kartonki, joka on jätetty käytävän lattialle, se ikävästi pistää silmään. Aivan kuten se asiakas, joka on sitä mieltä, että meidän pitäisi valmistajalta tilata hänelle joku tietty yksittäinen tuote, koska se sattuu olemaan xx-tuote ja me satumme olemaan xx-kauppa. Ja taas minua hymyilyttää.

Mutta siis, ollaan me niistä asiakkaita, jotka ei jää mieleen. Tai jos jäädään, niin ystävällisestä hymystä, ja siitä että komennetaan lapsiamme, eikä jätetä niitä kassojen eteen huutamaan kärryihin. Se kauppa on niiden työntekijöiden työpaikka. Miltä tuntuis, jos joku tulis sun työpaikalle huutavan lapsen kanssa, ja jättäis sen sun työpöydän viereen kun lähtee itse toiselle puolen toimistoa asioimaan? En mä tietenkään sitä sano, ettei lapsia saisi tuoda kauppaan, mutta olis kuitenkin aika asiallista huolehtia niistä. Kerran näin ruokakaupassa, kun joku nuori tyttö auko kaikenlaisia paketteja, jätti jäätelöä hyllyyn, ja sen äitiä se ei näyttänyt kiinnostavan pätkän vertaa. Tyttö jatkoi sitä, kunnes joku toinen asiakas puuttui siihen. Mutta se olikin Puistolan asemalla, siellä on aika villiä menoa välillä.

Ruokakaupoissa ne kylmäsäilytyksen vaativat tuotteet menee automaattisesti roskiin, jos ne jätetään huoneenlämpöön, eli siis mielen muuttuessa tavalliselle hyllylle. Ja sitten niistä syntyvä hävikki lisätään muiden tuotteiden hintaan.

Tää on oikeastaan taas sitä, mistä eilen kirjoitin. Okei, on tosi hauskaa siirrellä tavaroita kaupassa, piirrellä seiniin ja sen sellaista kivaa pientä, ja ainakin se on kivempaa, kuin etsiä tavaran oikea paikka taikka pyytää myyjältä paperia , johon kynää voisi kokeilla. Mutta! Entä jos roskat veisi roskiin, palauttaisi tavarat omille paikoilleen, eikä avaisi myyntipakkauksia, ja tämä huomaavaisuus siirtyisi tuotteiden hintalappuun? Entä jos veroja pystyttäisiinkin laskemaan, kun ei tarvitse budjetoida niin paljoa siivoamiseen? Entä jos tuotteiden hinnat laskisi, kun hävikkiä ei olisikaan niin paljoa? Aika utopistista ajattelua, myönnetään. Mut kumpi olis loppupeleissä kivempaa?

No, ollaan me kuitenkin mukavia ja asiallisia, ja otetaan muut huomioon. Amerikassakin juhlitaan pian intiaanien teurastusta teurastamalla n. 45 miljoonaa kalkkunaa! Hip hei!

Loppuun vielä huomautus, että mä en kirjoita tätä niinko omasta työpaikastani, vaan yleisesti. Pahinta tää varmaan on juuri ruokakaupoissa, kun siellä vääriin hyllyihin joutuneet tuotteet pahimmillaan joudutaan oikeasti heittämään pois. Tai sit jossain uimahallissa/kylpylässä, minne vanhemmat menee lastensa kanssa, ja kuvittelee, että ne valvojat ovat siellä heidän lapsenvahteina sillä aikaa, kun itse uivat isossa altaassa. Mun työpaikalla käyvistä ihimisistä 99,9% on ihan huippuja. Mulle hymyillään nykyään päivässä enemmän, kuin edellisessä työpaikassani vuodessa yhteensä. Ei ihme, että kaupanalan palkat on toimistotyöläisiin verrattunaniin paljon huonommat, kun meidän työ taas on niin paljon kivempaa. Iso kiitos asiakkaiden. 🙂

xoxo,

Raisa

2 thoughts on “Tuhoontuomitut

  1. Tästä kaipaisi keskustelua enemmänkin. Lähikaupassa huomaa kaaoksen ja välinpitämättömyyden.
    Kymmen pistettä ja possukkamerkki Raisa!

    • Pienenä aina innoissani odotin sitä papukaijamerkkiä, kunnes jossain vaiheessa sitten tajusin, että se on vaan vanhempien keino huijata lapsia. Ei ole mitään merkkiä! Mutta mulle voisit kyllä tollasen possukkamerkin väsätä.
      Kiitos!
      xoxo,
      Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s