Lukuhaaste itselle (ja muille, tietty!) + vähän harmitusta.

Tykkään lukemisesta, paljon. Hassua kyllä luen melko vähän romaaneita, sitäkin enemmän ns. tietokirjoja taikka elämänkertoja. Tietokirjoilla tarkoitan vaikka askartelu- ja keittokirjoja. Mistä nyt satunkaan sillä hetekllä olemaan kiinnostunut. Japanista luen myös melkeinpä kaiken mitä käsiini saan. Ja suhteessa lukemiini romaaneihin luen paljon japanilaisten kirjailijoiden teoksia. Ihan vaan, jotta sitä kautta pääsisin mielikuvamatkailemaan. Haruki Murakamin Värittömän Miehen Vaellusvuodet jonka luin viimeksi, sijoittui aika paljolti Shinjukuun. Eikä, kun olikohan se sittenkin 1Q84 joka sinne sijoittui? Vai molemmat? Ääk! En muista, tai menee jo kirjat vähän sekaisin. Shinjukussa kuitenkin pidin majapaikkaani viimeksi Japanissa käydessäni ja niistä paikoista lukeminen oli vähän sellaista katkeransuloista. Niin, Värittömän Miehen Vaellusvuodet ei ollut erityisen hyvä, mutta 1Q84 sitäkin parempi.

Riisiä tiskin alta, joka on tietoteos Japanista luin hiljattain ja se oli aivan mahtava. Hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen. Lukulampun alla tällä hetkellä on Izakaya, japanilaisesta pubi ruoasta kertova keittokirja. Nom nom nom. Ja lukemani romaani on Donna Tarttin Jumalat Juhlivat Öisin. Luen sitä toistamiseen, se on yksi parhaista kirjoista joita olen koskaan lukenut. Luin Tiklin kuukausi pari sitten ja se oli niiiiin hyvä, että halusin lukea Donnan esikoisteoksen siihen samaan huumaan. Tikli siis on DT:n uusin teos. Lämmöllä voin suositella molempia!

Mä en osaa eritellä kirjoista (enkä elokuvista) sitä, miksi ne on hyviä, miksi joku toimii ja toinen ei. Mutta erotan kyllä hyvän huonosta. Ja erotan sen, jos joku osaa kirjoittaa. Aina ei tarvitse edes aiheen olla mielenkiintoinen, jos kirjoittajalla on sana hallussa. Siis niin, että hyvin etenevä teksti vie menneessään, ilman että aihe edes kiinnostaisi. Plussaa tietenkin on, jos aihe itsessään on koukuttava.

Mä oon aina jotenkin surullinen, kun kuulen että joku ei lue. Tietenkin meitä on moneen junaan, mutta ihan niiden lukemattomien itsensä puolesta tuntuu harmilliselta, kaikki se mistä ne jää paitsi. Elokuva ei koskaan pääse sinne, minne kirja voi sinut viedä.

Eniummäkseen mä luen kirjaston kirjoja. Näin ei kulu rahaa, eikä tarvii säilöä niitä kirjoja lukemisen jälkeen. Muutenkin aika vauhdilla laitan omistamiani kirjoja eteenpäin, enimmäkseen kirjaston “tuo tullessas, vie mennessäs” -hyllyyn. Enimmäkseen kuvakirjat (siis niinko taidekirjat ja pupu- ja koiranpentukirjat) ja ihan parhaimmat (siis sellaiset, jotka voisin kuvitella lukevani uudestaan) säästän. Tai sit sellaiset, jotka olen jostain hankkinut koska (on halvalla saatu) ehkä saattaisin joskus haluta lukea. Ehkä. Armi Kuuselan elämänkerta on juuri tälläinen hankinta. Tais olla kirjaston poistomyynnistä eurolla. Nyt ehkä kuitenkin vien sen takaisin kirjastoon. En sentään kehtaa pyytää rahojani takaisin. 😉

Mun äiti lukee paljon, mutta jotenkin mun mielestä se lukee ihan mitä vaan. Siis kaikki kirjat mitä käteensä sattuu saamaan, jopa siis jotain teinikirjoja. Ihan kummallista. Välillä saan siltä sitten jotain suosituksia. Kauheesti en sen kirjoista kyllä välitä. Jonkun teemestari kirjan kyllä luin, ja se oli ihan ok. Yleensä en välitä suomalaisesta kirjallisuudesta, olen siinä(kin) suhteessa todella ennakkoasenteinen. Mun isäkin lukee, mutta paljon sellaista rikoksen ympärille kietoutunutta, tytärkin lukee koko ajan jotain, poika ainoastaan mangaa. Hyvä että edes sitä. 🙂 Ja mies vasta lukeekin. Siitä sanoisin, että se lukee paljon sellaista “listakirjallisuutta”. Siis sellaista suosittua ja hyväksi todettua laatukirjallisuutta. Ja vaikka olenkin nihkeä kaikke tuollaista “hip” ja “pop”  kamaa kohtaan, niin kirjojen (ja varmaan muidenkin asioiden) kohdalla listat on kyllä paikallaan. Kirjoja on niin valtavasti, ettei sattumalta vaan löydä niitä lukemisen arvoisia. Tietenkin voi tehdä niin kuin minä olen tähän asti tehnyt ja lukea vaan ja ainoastaan tietyiltä hyväksi toteamiltaan kirjailijoilta tai pytää kavereilta suosituksia. Mutta uusien loistokirjojen löytäminen on aina niin hienoa, ettei se edes haittaa, että kirja/kirjailija sattuu olemaan tosi trendikäs.

Kamalaa jaarittelua. Se haaste, jonka olen itselleni asettanut on tämän listan läpikahlaaminen. Siellä on muutama kirja, jotka olen jo lukenut, mutta Linnunradan käsikirjaa liftarille lukuunottamatta aion lukea (tai ainakin yrittää) kaiken, ja vielä ensi vuoden aikana. Ja koska olen mitä olen, todennäköisesti kyllästyn koko listaan jo tammikuun puolivälissä, mutta nyt ajatus tuntuu hauskalta. 🙂 Aloitan heti kunhan saan DT:n kirjan luettua loppuun.

Niin, heitän samaisen haasteen myös teille, arvon lukijoilleni. Lukekaa mokoma lista!

Laitan nyt tosi vanhan kuvan omasta nurkastani. Kirjahyllyn järjestys on vaihtunut totaalisesti sitten tämän kuvan ottamisen, mutta koittakaa kestää.

6235189056_458d647f4e_b

Ja sitten vielä siihen marinaan. Vähänkö ärsyttää, kun vegaanivillitys näkyy menneen kansainvälisellä blogirintamalla ohi. Siis ne muutama blogi mitä satunnaisesti luen kovasti hehkuttivat vegaanisia leivonnaisia ja jotenkin en antoivat uutta toivoa koko tähän touhuun, tyyliin mitä isot edellä sitä pienet perässä. Mutta ei, mokomat trendsetterit ovat kääntäneet kelkkansa ja postaavat kananmunia ja lampaanpaloja tihkuvia reseptejä. Ärsyttävää.

No, pikkulinnut on ainakin ihania. Ja isot kans. Söin aamupalaksi ison omenan, sillä eilen illalla söin ihan törkeen ison päivällisen, mutta nyt jo tekee mieli sipsejä. Olen niin heikko sipsien lumovoiman edessä! C toi Ameriikasta pari pussia extraspecialsupertreats sipsejä, toinen on vaahterasiirappipekoni ja toinen joku juusto -maku (tietty vegaanisia, pöljä!) ja silti täytyy sanoa, että meidän Samba on kyllä ykkönen! Lisäksi C sanoi, että vaikka jäätelövalikoima siellä on ihan käsittämätön, on siltikin meillä täällä paremmat jäätelöt. Aika hurja väite. Niin, mutta ehkä ei tarvitse tehdää miljoonaa erilaista, riittää kun tekee yhden hyvän. (vaihtelu olisi kyllä välillä ihan ok, vanilja-suklaa-mansikka -makujen lisäksi vois olla joku överimaku, pliis.)

Ei muuta. Nyt Tehtaalle karsimaan ja ompelemaan! Pysykää yhtä asiallisina jatkossakin!

xoxo,

Raisa

3 thoughts on “Lukuhaaste itselle (ja muille, tietty!) + vähän harmitusta.

  1. Kotimaisista isuosikkini ovat Marianne Backlen (etenkin teos Karma), Seija Vilen ja huikaiseva Johanna Sinisalo. Ulkomaisista Boualem Sansal (Hyvitys), Hassan Blasimin novellikokoelmat, Taiye Selasin Ghana Ikuisesti on upea, Chimamanda Nzogi Adichien koko tuotanto on ihan hittikamaa ja Pettina Gappahin Zimbabwen tanssimestari on niin karmiva ja osaltaan niin kaunis, että tihrustin koko kirjan läpi. Rakastan Afrikkalaisia nuoria naiskirjailijoita, kuten myös laulajia. He ovat pirun vahvoja naisia mikä näkyy ja kuuluu heidän äänissään ja teksteissään. Kotimaisessa kolmikossa pidän pienestä tummasta sävystä, akkamaisuudesta ja tarunkerronnasta, jossa kuitenkin kansanvälisyyttä ja eksotiikkaa. Omasta mielestä yksi Murakamin parhaista on Suuri Lammasseikkailu. Ja hei, Katja Ketun Hitsaaja on kova. Mä niin tykkään lukemisesta.

    • Wow! Tässäpä mahtava lista uusista (siis minulle uusista) kokeilemisen arvoisista kirjoista/kirjailijoista! Isot kiitokset!
      Onneksi on vielä paljon ihmisiä, jotka kaiken some -sekoilun keskellä jaksaa (ja ylipäätään pystyy) keskittymään kirjojen lukemiseen. 🙂

      xoxo,
      Raisa

  2. Pingback: Kärsimättömyys, eli joulun ytimessä. | PINKKIS of Finland

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s