Murros.

Moikkaloikka!

Olen jossain muutosvaiheessa, murroksessa. Ottamassa askeleen kohti jotain vähän kypsempää, kenties? Tai sitten tämän vaiheen päätyttyä huomaan pukeutuvani potkupukuun ja imeskeleväni tuttia. Näinkin voi käydä, mutta aika sen sitten näyttäköön! Tällä hetkellä kuitenkin suuntana jotain vähän hillitympää, ja vähemmän kirjavaa.

Joten ostin housut. Kirpputorilta, tietty. Oikeesti en voi kuvitella itseäni enää ostamassa jotain satasen farkkuja kaupasta. Kun niitä kerta saa vitosella kirppikseltä, ja usein vielä ihan priimakuntoisena. Siellä roikkui tangossa useammat farkut, joissa vielä hitnalaput kiinni. Ostamani housut ovat maailman parhaimmat jalassa. Ne on niin ihanat, että mä melkein kehoitin eilen työkaveria kokeilemaan kuinka ihanalta kangas tuntuu. Ja vähän väliä huomaan itse siveleväni omia reisiäni, kun on niin samettisen pehmeä. 🙂

Housut on ehkä vähän liian isot, ainakin vyötäröllä on reilusti ilmatilaa, mutta vyöllä saa kurottua extran näkymättömiin. Muuten stretch -kangas istuukin kivasti. Ja onhan mulla niistä kuviakin, uskomattoman huonoja kylläkin. Ei onnistunut suht hämärässä eteisessä ärsyttävällä mikrolinssillä alavartalon kuvaaminen, mutta kaipa niistä jonkinlaisen käsityksen saa. Niin, ja nää on siis värilliset housut! Ei mustat (emmä sentään miksikään saatananpalvojaksi ole alkamassa!), eikä siniset (niinkuin kaikki muut farkkuni) vaan mikäs tää väri nyt sitten olis -tumman harmaa?

Pantsit edestä

Pantsit edestä

ja pantsit sivulta.

ja pantsit sivulta

Todellakin, pahoittelen kuvien pörröisyyttä. Omistan nämä kuvat Johannalle. 😉

Kiitos joustavan kankaan ja avattavan vyön saatoin eilen töistä kotiuduttuani syödä yksin kokonaisen sipsipussin, mennä huonovointisuuttani pakoon iltapäiväunille ja C:n tultua kotiin syötyä vajaa puolet hänen sipsipussistaan! Hahahha! Mikä persu! (persu, koska haluan ottaa uuden sanan sian tilalle. Siis silloin kun sika -sanaa käytetään rumassa, likaisessa tai jotenkin törkeässä mielessä.)

Housut on  Springfield -merkkiset, mutta en millään löydä/jaksa etsiä oikeaa mallia. Ehkä niillä ei sitä enää edes ole? Ihan sama. Samaiselta kirppikseltä melkein ostin joulu-neuleen, mutta vaikka se olikin puoleen hintaan, niin jätin liian suuren koon vuoksi kuitenkin ostamatta. C sanoi, että olisi pitänyt ostaa. Mut ehkä vaatteita ei pidä ostaa vitsinä? Ehkä mitään ei pitäis ostaa vitsinä? Kirpputorilta se on vielä vähän enemmän oikeutetumpaa, mutta ei ainakaan uutena kaupasta. Aika lailla kauhulla lukee, erityisesti nyt kun pitää olla koko ajan olla ostamassa lahjoja, siitä, että mitä ostaa niille, joilla on jo kaikkea. Aina vaan uusia ja uusia juttuja, kun jotain on pakko antaa. Oikeesti, antakaa (vegaanista) syötävää, taikka jotain käyttöasiaa, vaikka vessapaperia mieluummin kuin hitto soikoon navanlämmittimiä taikka pieniä linnunpönttöjä hyttysille.

Niin, eilen olin minä myös joululahjaostoksilla. Vaikkakin enimmät lahjat on jo hankittu, piti vielä hankkia joulusukkiin täytettä ja pikkupaketteja. Musta on äidiltä/isältä jotenkin halpamaista, mutta kamalan fiksua antaa alusvaatteita ja vaatelahjakortteja lapsille lahjaksi. Ei siinä, ainakin niistä lahjakorteista ne tykkäävät, ja ovat niitä toivoneetkin, mutta äitinähän mun pitäis ostaa niille vaatteet joka tapauksessa. Tälleen tulee rikottua kaksi ikkunaa yhdellä kivellä! 😀 Mutta takaisin niihin lahjoihin. Ostin kotimaisia alusvaatteita. Musta on jotenkin ihmeellisen hienoa, että Suomessa vielä ihan oikeasti tehdään vaatteita! Ainakin just jotain alusvaatteita saa vielä kotimaisina. Olihan ne vähän tyyriimpiä kuin ulkoilaiset vastineensa, mutta kyllähän sitä ihan mielellään tukee kotimaista vaateteollisuutta. (nää ei siis olleet kirppikseltä!)

Muita ostoasiota: Samaiselta kirpparilta (Tikkurilan Kontti) löysin myös Prinssi Williamin ja Kate Middletonin häämukin!!! Niin tykkään noista hääkrääsistä! Niiden “keräämisessä” olen pystynyt pitämään “korkin kiinni”, eli en kerää, vaikka tilaisuuden tullen ostankin. Ihan muutamia hääjuttuja mulla vasta on, enkä tosiaankaan mene tämän postauksen jälkeen niitä Ebaystä tai Etsystä hakemaan. En mene.

15861639680_57868e7ae0_k

Mun työsopimus päättyy vuoden lopussa. Sitten mä olen taas työtön. Jotain alustavaa puhetta on ollut työsuhteen jatkumisesta, mutta ainakaan ihan heti vuoden alkuun en ole töihin menossa. Eli palaan työttömäksi. Vähän sekavin tuntein. On ihanaa, kun saa vähän levätä. Mulla ei ole ollut vapaata viikonloppua kolmeen kuukauteen. Eikä kahden päivän vapaaputkea ainakaan kuukauteen. Joulunaluskiireet on todella vienyt melkein kaikki mehut, tänään (vapaapäivä) nukuin ennätyksellisesti puoli kymmeneen! En ikinä nuku niin pitkään! Yleensä herään viimeistään seitsemältä. Niin, ja eilenkin otin ne iltapäiväunet, enkä ikinä nuku päiväunia. Ihan sama kuinka vähän myyntityötä arvostetaan, raskasta se on kuin mikä! Ei kepeä pikku toimistotyö mua ikinä näin uuvuttanut, muutoin kuin henkisesti. Eikä sekään ollut se työ, vaan työilmapiiri ja työnjohto.

Niin, siitä työttömyydestä vielä, tai niistä siihen liittyvistä tuntemuksista. Työn etsiminen hirvittää. Mä en ole koskaan etsinyt työtä, työ on aina löytänyt minut. Mennä nyt jonnekin nöyristelemään ja vakuuttelemaan ventovieraita ihmisiä siitä, että olen oikeasti todella hyvä (ja hittolainen! Mähän olen! Varsinkin tuolla kaupan puolella!) ja sit harmistua siitä, kun ne ei näe sitä hyvyyttä, ja ehkä kenties lopulta nujertua ja lakata uskomasta omaan erinomaisuuteen. Kuulostaa ihan kamalalta. Masentavalta. Ja sitten vielä se rahapuoli.

Olen töissä vähän kateellisena, ja ihmeissäni seurannut sellaisia asiakkaita, jotka ihan oikeasti ostavat, jopa askartelukaupassa, säästeliäästi. Suurin osa asiakkaista on kuitenkin niitä, jotka silmää räpäyttämättä laittavat 50-80 euroa joulukortteihin, mutta ne, jotka antavat 50 centin ratkaista. Niitä mä ihailen. Että joku pystyy elämään säästäväisesti. Tai emmä tiedä mikä siinä on, jotain kummiskin. Ja tämä on ehkä sitten, huolen taloudellisen tilanteen jälleen muuttuessa lisäksi, saanut minut jälleen kiinnostumaan säästämisestä. Tai säästäväisyydestä. Ehkä. No, ainakin hetkeksi sysään nämä ajatukset syrjään ja menen Ikeaan!

xoxo,

Raisa

4 thoughts on “Murros.

  1. Kirppikset ovat mielestäni aika hankalia paikkoja. Tarkoitan sitä, että tuntuu, että silloin kun mennään kirppikselle, annetaan itsensä ostaa tavaraa mielettömiä määriä ihan vain sen takia, että se on kirppikseltä sallitumpaa kuin uutena kaupasta. Ostetaan ihmeellisiä asioita, aivan tarpeettomia, ehkäpä jopa hieman rikkinäisiä(kuvitellaan löytyvän aikaa korjaamiseen)joita kasaantuu kodin nurkkaan. Sinne Ö-mappiin ja joskus vielä kaksin kappalein. Itse käytän kirppiksiä harvoin. Silloinkin lähden aina etsimään jotain tiettyä tarvitsemaani asiaa. Jos en löydä, palaan kotiin tyhjin käsin ja kokeilen seuraavaa kirppistä. Kaupoista ostan vain todelisia käyttöesineitä jotka tulee lähes päivittäiseen käyttöön (paitsi astiat). Siloin hassaan esim. hyvään puiseen leikkuulautaan vähän enemmän jotta voin käyttää sitä seuraavat kymmenen+ vuotta. Alusvaatteet, hygienian ja askartelukamat + maastokengät ostan tosin aina uutena. Muuten kyllä suosin kirppareita. Etenkin lasten vaatteissa ja kamppeissa. Lastenvaatekirppiksillä meno onkin jotain aivan käsittämättömän hullua. Fanaattisen, mielipuoliset akat tönii ja repii tavarat käsistä. Seisovat jonossa ennenkuin paikat edes aukeavat ollakseen ekoina katsastamassa kunkin päivän “uutuudet”.

    Bongasin joitakin postauksia sitten askarteluaiheisen postauksen jossa olit käyttänyt mustaa gessoa. Mistä olet hankkinut sen? Jos minäkin tesmailisin. Youtubesta löytyy varmaankin jotain ohjeen poikasta. Oletko käynyt Hakiksessa sijaitsevassa Taiteilijatarvikkeet-liikkeessä,ihan Hämeentien alussa. Sieltä varmaan saisi palettiveitsiä yms. yms. Suht edukkaasti?
    Ja oikeasti, työttömyys on rankkaa. Aikaahan siinä on vaikka imuroida kolmesti päivässä tai viettää työpäivän verran koirien kanssa sienimetsässä, mutta taloushan siinä on aika pitkälti mielessä eikä sitä ota minään onnena ja auvona. Ns. hidastelu on mielestäni toimeentulevien hommaa. Niiden, joilla on varaa siihen. Jotka voivat “ostaa aikaa” työn teolta itselleen.

    • Olipa mainio kommentti! Toi kirppiksellä hulluksi tulo juttu on niin tuttua! Mulla melkein aina lähtee siellä lapasesta, juurikin ton “ei tällä niin väliä” -asenteen takia. Ei se haittaa vaikkei tästä sit oikeasti tykkäisikään, tai sitä käyttäisi, kun se on kerta kirppikseltä. Usein huomaan ostavani jotain ihan vaan sen takia, ettei harmittaisi sitten kotona etten ostanut. Ja sitten vähän ajan kuluttua vien sen sinne takaisin. Ja usein huomaan vieväni kirppikselle sellaisia asioita, joista tiedän, että ihan varmasti ostaisin ne, jollen olisi itse niitä sinne vienyt. Mikä on ihan älytöntä. Tämä erityisesti koskee kaikkea, joka jotenkin liittyy siihen, mistä nyt satun milläkin hetkellä olemaan kiinnostunut. Ja sitten kiinnostuksen hälvetessä kiikutan ne jutut takaisin, ihmetellen mitä mä olen oikein ajatellut.
      Jotenkin sama juttu koskee askartelua (tästä oli aika paljon siinä suht uudessa nuukailu -kirjassa, tein siitä joskus jonkun postauksenkin). Mikä vaan kelpaa, jos se on käsin tehty. Niitä (kamaluuksia, ja siis myös minun itseni tekemiä) annetaan lahjaksi innolla, ja lahjansaaja on kauhuissaan: mitä ihmettä teen tällä? Mihin sen laitan? Kehtaanko heti heittää pois? Mä tiedän olevani vähän yksin tämän asenteeni kanssa, mutta mun mielestä melkeinpä kaikki Outi Pyyn (joka on kyllä hyvin viehättävän oloinen) tekeleet, jotka olen lehdissä tai siinä Trashion -kirjassa nähnyt on ihan sellaisia “mitä hittoa?!!” -juttuja. Otetaan t-paita ja tehdään siitä jotain muuta, vaikka mekko ihan vaan siksi, että jotain siitä on tehtävä. Muutetaan jotain (joka olis vielä ihan käyttökelpoinen sellaisenaankin?) ihan vaan, jotta voitais muuttaa jotain. Ei siinä, kyllä mä tuunaamisesta tykkään, ja on hyvä, että käyttökelvottomista/vanhanmallisista tehdään “uutta”, mut se et vaikka pitsiverhot nitojalla nidotaan sun farkkuhameen helmaan ei ole kovinkaan hienoo. Lähti taas vähän lapasesta. Mutta olen kyllä ensimmäisenä myöntämässä, että olen väärä ihminen puhumaan tästä. Mitä mä muodista ymmärrän? En mitään. Mun mielestä pienten lasten äidit, ja vanhemmat yleensäkin on vähän kahjoja. Varmaan lastevaatekirppiksellä vielä kahjompia. Ja just se niiden merkkitietoisuus…huh huh!
      Musta gesso on nettikaupasta, Jenkeistä. Se oli yksi niitä miehen tuomia aarteita. Tais olla scrapbook. com niminen nettikauppa, eka joka tuli googlettamalla 🙂 Aiemmin (vuosia sitten) ostin aina Two Peas In a Bucket -nimisestä paikasta, mut ne on laittaneet lapun luukulle! Kamala järkytys! Olen noteerannut Hakaniemessä olevan taiteilijatarvike -liikkeen, mutten ole uskaltautunut sisälle asti. Sieltä kyllä varmasti löytyis paljon kaikkea kivaa! Ja varmasti hyödyllistä! 🙂
      Joo, kyllä toi työttömyys vähän hirvittää. Mut jospa sen ottais tyylikkäästi sapattivuotena? Emmä mitään työtön ole, vietän vaan välivuotta. Mullahan se olis jo kolmas sellainen, mut ei sitä tarvii kaikille kertoa.

      Kiitos hienosta kommentista!
      xoxo,
      Raisa

    • Varmasti arvosti! Odottelen vielä kiitos -korttia Johannalta, eiköhän se sieltä kohta tule.
      Kiitos pökä -kehuista! C katseli ihmeissään kun autossa hivelin reisiäni, mutta kyllä sekin sitten vähän silitti – ja tykkäsi pehmeydestäni. 😀
      xoxo,
      Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s