Teenmaistelua

Meinasin unohtaa kaksi hienoa iltaa/iltapäivää elämästäni. Tai siis kirjoittaa niistä. Eli kahdesta teetapahtumasta, joihin syksyllä osallistuin.

Ensimmäinen otti paikkansa Silvopleessä. Kutsutilaisuus, johon minut oli kutsuttu kenties Pinkkis-yhteistyön vuoksi. En ole ihan varma. Enkä tiedä ketä muut kutsut olivat. Taikka miksi heidät oli sinne kutsuttu. Ihan sama. No, joka tapauksessa tapahtuma oli Ekolon yhdessä Les Jardinins de Gaian kanssa järjestämä tapahtuma, jossa tutustuttiin em. yrityksen saloihin, ja maisteltiin rooibos -hauduketta.

15334704526_195f183392_k

Tietenkin esittely hoidettiin niin, että yrityksestä jäi hyvä kuva, eettiset toimintatavat sun muuta. Mutta ihan oikeastikin sai sen käsityksen, ettei heidän tärkein tehtävä ole repiä rahaa muiden selkänahoista. Näimme paljon kuvia, joissa yrityksen työntekijät olivat työn touhussa Etelä-Afrikassa, ja missä kaikilla niillä niitä yhteistyökumppaneita olikaan. Ja ne oikeasti tunsivat ne ihmiset, monen vuoden takaa. Melko symppistä, sanon mä.

Teen laatuunkin panostettiin, ja ekologisuuteen. Suosikaamme siis Les Jardins de Gaian tuotteita! Niitä saa ainakin Ekolosta, ja Ekoloakin suosittelen suosittavan! Ekolo on ihana! 🙂

Niin, ja olihan se rooiboskin ihan juotavaa! Aiemmin olen LJdG:lta ostanut vihreää teetä, ja se on ollut ihan kelvollista. Join sitä kuitenkin ennen kuin “osasin” tehdä hyvää vihreää teetä, joten voipi olla, että olisi paljon parempaa nyt kun homman handlaan. Tai handlasin, mutta tästä lisää myöhemmin.

15354531321_7fdf76aa8c_k

Katsokaa, mikä ihana paketti saatiin kotiinviemisiksi! 🙂 Minut on kyllä niin helppo lahjoa! 😀

Toinen tee -tilaisuus olikin sitten tyyliltään hyvin erilainen, ja maksullinen. Jos oikein muistan niin maksoi 20 euroa. Saa korjata! Tiesin, että tilaisuudessa tullaan tarjoamaan jotain pientä naposteltavaa, joten kysyin etukäteen tarjottavan vegaanisuudesta: oli kuulemma vihreä tee -suklaata ja väinämöisennappeja. (ei mainintaa, ovatko ko. tuotteet vegaanisia. Hmph.) Kyselin tätä siksi, kun en tiennyt ovatko naposteltavat olennainen osa teenmaistelua vai ei, ja tulisiko minun ottaa jotain vastaavaa, mutta eläinystävällistä mukaani. Tähän en saanut vastausta. Ja tämä olikin se harmillinen osuus: Théhuone on selkeästi palveluun ja laatuun satsaava yritys, mutta tuon asian tiimoilta asiakas jätettiin kyllä ihan kylmästi palvelematta. Vegaaniset (ja muut hankalat?) asiakkaat voidaan hoitaa hyvin, tai kuten tässä tapauksessa, jättää kokonaan hoitamatta.

No, ilman napoosteltavaa menin Théhuoneen toiseen liiketilaan, siis ei sinne Eerikinkadulle, vaan siihen toiseen, Korkeavuorenkadulla sijaitsevaan.

Teepussit nätisti riveissä.

Teetä lattiasta kattoon! Maistuis varmaan sullekin!

Kuulimme paljon teestä, eri teelaaduista ja mitä lie. Jostain kumman syystä olen taas unohtanut kaiken kuulemani. Varmaan siis historiaa sun muuta.

Itse maistelu aloitettiin vienon makuisesta valkoisesta teestä. Kiinalainen White Bud Yin Zhen. Oli ihan kelvollista, muttei siitä mikään uusi suosikki tullut.

Valkoinen tee pussissaan.

Valkoinen tee pussissaan.

Kaikki teet, joita maistoimme kiersivät myös pusseissaan meillä haisteltavana. Haisteluosiosta pidin kovasti. Tee (usein) tuoksuu hyvälle.

Valkoisen teen jälkeen oli muistaakseni oolong -tee. Tämä oli iloinen yllätys minulle, vannoutuneelle vihreän teen ystävälle. Maku muistutti miellyttävästi tuttua ja turvallista (mutta niin pirun haastavaa!) vihreää teetä. Pahus soikoon, en muista sen nimeä ja katosessani Thehuoneen oolonglistaa ei mikään kuulosta tutulta. No, ehkä siellä käymällä asia selviäisi. Oolongin jälkeen olikin sitten vihreän vuoro. Saimme juotavaksemme kuraa. Oikein miellyttävän makuinen, ja mahtavan tuoksuinen sencha. Ihan ei yltänyt parhaimpien teiden listalle, tämä saattaa kuulostaa hassulta, mutta viimeinen makuvivahde jätti parantamisen varaa. Jotain jäi ikään kuin ihan lopusta uupumaan. Liian pehmeä.

15338156907_9ced93191f_k

Vihreän teen jälkeen olikin mustan vuoro. Muistan, että ainakin haistelimme bergamonttia, mutta taisimme jouda lapsang souchongia. Ehkä. Ei tainnut olla pahaa, ainakaan ei jäänyt mitään muistikuvaa.

Ja lopuksi sitten hihiteltiin pu’erhille. Hyi yök sanon minä. Ei yhtään uponnut, ei haju eikä maku. Enkä ymmärrä miksi pitäisi edes opetella pitämään jostain, joka alkuun maistuu noinkin pahalle. Vaikka toisaalta nyt kun olen sienistä opetellut tykkäämään voin sanoa, että onneksi opettelin, sen verran mukava lisä ne ovat ruokavaliooni. Mutta hyviä juomia kyllä riittä vaikka joka päivälle uusi, ilman että jotain tuollaista pitäisi lisätä valikoimaansa. Piste.

15501596636_96dec9d8da_k

Toivottavasti saan paljon hyvää teetä joululahjaksi! Ja hyvällä teellä tarkoitan japanilaista vihreää teetä. Kiitos.

Koittakaa malttaa ylihuomiseen!

xoxo,

Raisa

2 thoughts on “Teenmaistelua

  1. Hah hah, minut melkein talutettiin ulos tuolta Korkeavuorenkadun Thehuoneesta kun sanoin yhden heidän hienoimman mustan teen haisevan mämmille. Joo, mies hifistelee noilla teelaaduilla. Meillä on laadukasta pu’erhia, “kakkakakkuja” pino kaapissa. Itse kittaan rooibosia.
    Löysin mustaa gessoa! Olisi ollut myös Hämeentien Taiteilijatarvikkeessa, mutta hain omani Uudenmaankadun Temperasta. Puolet kalliimpaa, toivon mukaan myös kosolti laadultaan parempaa. Tarkoitus sotkea sillä huomenna pakettikortteja. Jos kerkeää. Olisi niin siistiä oppia askartelemaan, harjoitella eri tekniikoita esim. kohokuviointia tai se (helkkarin) leimojen väritys. En vain osaa.
    Pieni paniikki niskassa kun pari lahjaa vielä kiinni saumurissa. Voipi olla että veljen lahja jää do it yourself. Etenkin kun ompelutaidot, ylipäätään käden taidot on vähän kuin pissisi omille nilkoilleen. Tulee tehtyä ihan alkeellisia, idioottimaisia mokia. Olen vain niin paljon parempi tanssija.

    • Meillä mies on ihan kahvifriikki. Mutta se taitaa olla melko “in” tällä hetkellä. Ehkä jopa niin in, että vielä enemmän “in” olis tykätä huoltoaseman kärähtäneestä, koko päivän seisseestä litkusta. Ja tietysti kovaan ääneen. Mutta joo, mä tykkään vaan japanilaisesta vihreästä teestä. Aina en itsekään tiedä tykkäänkö koistakin asioista vain sen takia, että ne on japanilaisia. Vai tykkäänkö niistä oikeasti. Väitän kyllä teestäni tykkääväni ihan oikeasti. Mun mielstä se japanilaisuus on vain sellainen positiivinen lisä asioihin. Vähän niinko jos näet samanlaisen paidan kuin mitä itsellä on vaikka lempinäyttellijäsi yllä – se tekee siitä vähän spesiaalimpaa. 🙂
      Jee! mustan gesson löytymiselle! Mä olen niin aloittelija noissa mixed media jutuissa, etten edes erottaisi laadukasta gessoa laaduttomasta. En tiennyt, että niissä olis laadussa edes eroa. En tiedä onko kyseessä joku suomalainen juttu, mutta meitä tuntuu turhan usein vaivaavan joku semmoinen “täytyy osata (kaikki) ennen kuin voi yrittää” syndrooma. Meillekin tulee paljon asiakkaita, jotka aloittaa lauseensa: Mä en osaa yhtään mitään… Ei tarviikaan osata, rohkeasti vaan kokeilemaan! Mä e varmaan puolistakaan mun (askartelu)tavaroista tiedä miten niitä tulis oikeasti käyttää, mut ei se estä mua niitä käyttämästä. Jos ei joku toimi, niin sitten kokeillaan toista lähestymistapaa. Joskus kun vielä ratsastin sanoi ope mulle, että jos äskeinen lähestyminen (esteelle) meni pipariksi en voi vaan toistaa samaa uudelleen, ja toivoa että se tällä kertaa toimisi. Jotain täytyy muuttaa, niin kauan kunnes menee oikein. Rohkeasti ja suurella innolla vaan niitä leimasinkuvioita värittämään ja kohokuvioita tekemään!
      Hauskoja viimehetken jouluaskarteluja!
      xoxo,
      Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s