Uusia tuulia, uusi suunnitelma ja “comfort food” resepti

Hello hello! Pihalla on tällä hetkellä yksi loppukesä pupuvauvoista jo isoksi kasvaneena! <3, kaksi fasaanineitoa ja yksi tai kaksi oravaa. Ette usko kuinka tykkään meidän pihasta!

Piiiiiiitkästä aikaa onnistuin tekemään hyvää teetä! Olen varmaan noin sata kertaa maininnut kuinka hankalaa/haastavaa on saada sencha (japanilainen vihreä tee) onnistumaan. Ihan aikuisten oikeasti mikään muu tee ei ole yhtä “herkkähipiäinen” kuin se. Ei riitä, että sulla on saaterin kalliit teelehdet ja maailman hienoin (mitä mulla ei todellakaan ole!) teepannu, lisäksi sulla tulee olla juuri oikean lämpöinen vesi, jota tietenkin juuri oikea määrä suhteessa niihin kalliisiin teenlehtiin ja sitten sun pitää onnistua hauduttamaan sitä juuri se oikea aika. Eikä yhtään yli. Jos yksi(kin) kohta falskaa, niin kuravettä saat juodaksesi. Mä onnistuin koko syksyn tekemään hyvää teetä, ja sit joku muuttui, eikä yksi ainutkaan kupillinen enää onnistunut, pannullisista puhumattakaan. Ainoastaan genmaicha ja maustettu sencha, joissa maku tulee siis muualta kuin niistä lehdistä olivat juomakelpoisia, kaiken muun olisi suoraan voinut kaataa viemäristä alas, tai huonekasveille. Mietin jo, että josko minussa itsessäni on jokin muuttunut, noin niinko kemiallisesti. Ettei enää yksinkertaisesti maistu.

No, tänään kuitenkin taas mittailin vedenlämpötilaa (mietin myös sitäkin, että jos uusi mittarini on virheellinen), punnitsin teenlehdet ja muutoinkin valmistelin itselleni sitä täydellistä pannullista, tehden kuitenkin joitakin asioita toisin kuin yleensä. Laitoin enemmän vettä, aloitin haudutusajan jo siitä, kun kaadan vettä pannuun, enkä vasta siitä, kun saan pannun korkin kiinni, kaiken veden ollessa jo sisällä. Ja nyt onnistui! Hurraa!! 😀

Otsikon aiheeseen! Uusiin tuuliin ja suunnitelmiin. Koska minulla on nyt ainakin kaksi viikkoa aikaa voisin tehdä blogistani vähän selkeämmän ja rytmikkäämmän. Olen ajatellut, että joka päivälle on oma “aiheensa” josta sitten kirjoitan joka viikko jotain uutta. Tai vanhaa. Tai sitten en kirjoita. Minut tuntien tämä kestää arviolta 8 päivää, jos hyvin käy. 🙂 Mutta aika näyttää!

Rytmi on seuraava:

Maanantai: resepti/ruoka

Tiistai: Uutuus tuote/Puputytön Suosikkituote

Keskiviikko: Keskiviikon kootut

Torstai: Eläimet

Perjantai: Kuvapäiväkirja (torstailta)

Lauantai: Askartelu/käsityöt/skräppäys

Sunnuntai: Resepti/leivonta

Melko kunnianhimoista, ja varmasti töihin palattuani melko mahdotonta. Mutta yritän pitää sen mahdollisimman pienenä ja vähätöisenä. Ehkä se siitä. Kunnes kyllästyn, ja silloin ehkä kyllästyn taas koko bloggaamiseen. 🙂

Lopuksi vielä ensimmäinen postaukseni tähän uuteen hienoon rytmiini. (anteeksi, etten keksi parempaa sanaa ton rytmin tilalle, tällästä se on kun vanhaksi tulee. 😉

Tofua ja riisiä, 4:lle ( Ei kuvaa! Pahoitteluni, otan tänään ja postaan huomenna?)

5 dl luomu puuroriisiä, todella hyvin huuhdeltuna (kerää edes osa huuhteluvedestä talteen ja käytä kasvien kasteluun) ja valutettuna

5,5 dl vettä

2 pkt silken tofua

2-4 rkl silputtua dulse (tai muuta pehmeää) -merilevää

2 rkl sinistä Keijua (laktoositon, vegaaninen margariini), sulatettuna

2-4 rkl soijakastiketta

silputtua kevät- tai ruohosipulia

Liota riisä vedessä 10 minuuttia, laita sen jälkeen kuumalle liedelle ja heti kun vesi kiehuu madalla lämpö ykköselle tai kakkoselle. Ai niin, riisi keitetään AINA kansi päällä, eikä kantta tulisi nostaa kesken kaiken. (ja pasta keitetään AINA ilman kantta.) Keitä riisiä n. 8 (5-10) minuuttia, sen jälkeen nosta lämpö kutoselle noin 30-60 sekunnin ajaksi (kuivattaaksesi riisin), tämän jälkeen (kansi tiukasti edelleen paikoillaan) nosta kattila pois liedeltä ja anna seistä 10-15 minuuttia. Ajat on noin epämääräiset, kokeile ja katso mikä toimii käyttämälläsi riisillä parhaiten. Niin raaka kuin ylikypsämössö riisikin on pahaa.

Riisin keiton ohessa valuta tofu. Oonkohan mä muuten postannut tän reseptin aiemminkin? Varmaankin. Mutta sehän vaan kertoo siitä, että tää on älyttömän hyvä ruoka! Tofu valutus/puristelu onnistuu parhaiten siemenmaitopussissa. Siis sellaisessa tiheässä kangas/nailonpussissa, mutta sideharsonyyttikin käy. Tarkoitus saada pehmeästä tofusta vähän kiinteämpää, ja mahdollisimman paljon vettä pois.

Jaa kypsä ja kuuma riisi annoskulhoihin, ripottele päälle merilevähiutaleet. Järjestys on tärkeä! (oikeesti, jotta merilevä muhevoituu muiden ainesten kosteudessa) Hiutaleiden päälle jaa tofu, tofun päälle sulatettu Keiju, Keijun päälle soijakastike ja koko komeuden kruunuksi silputtua kevätsipulia. Niin, siis kuhunkin annokseen aina 1/4 kaikesta. 🙂

Mielestäni tämä on niin vieno ja hentoinen ruoka, etten tarjoaisi sitä oikein muiden ruokien seurassa, ehkä joku mieto misokeitto voisi mennä siinä sivussa? Vaaleaa misoa, purjoa ja vaikka porkkanoita. Hyvään, maukkaaseen liemeen tehtynä.

Tulen postaamaan muitakin kuin japanilaisia ruokia, mutta tätä meillä nyt syödään tänään. Aion kokeilla täysjyväriisistä tällä kertaa. Yllä mainitulla ohjeella EI VOI kokata täysjyväriisiä! Kerron siitä joskus toiste. Siis siitä, miten tehdä täydellistä täysjyväriisiä.

Tiedoksenne: Joulupyhien aikana vanhenin ehkä noin 15 vuotta, ja innostuin kaktuksista ja mehikasveista. En ole mikään huonekasvien suuri ystävä, varsinkaan kukkien (kun ei ne meikäläisen hoidossa koskaan kuki! Mokomat!), mutta tykkään niistä ruukuista/astioista mitä em. kasveilla voi käyttää. 😀

Kaunista pakkapäivää kaikille!

xoxo,

Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s