Kuvapäiväkirja Torstailta

Pyjamapäivä! Tai ainakin melkein.

Olen ehkä tehnyt selväksi, etten suvaitse verkkareita muualla kuin kotona tai lenkkipoluilla (tai muutoin kuntoillessa), kaikki kaupungilla hengailut tulisi ehdottomasti kieltää, jos ei kunnon housuja osata jalkaan laittaa. Verkkarit on vaan niin nolot. Vähän ko Crocsit. Kotona ok, kunhan kukaan ei näe. Crocsit on kyllä vielä nolommat, siksipä otin ne kuvan ajaksi pois.

15985032918_10aed0f11f_k

Aivan liian pitkään koneella, mut minkäs teet. Tee ei taaskaan onnistunut. 😦 15985033558_20f445d9e6_k

Hetken työstin Smash Bookia. Kirjoitin ylös Uuden Vuoden Suunnitelmat ja vähän jotain ajatuksia alkaneesta vuodesta. Smash Book projektista lisää sunnuntaina. 15986420459_973563b1bb_k

Ja sitten ompelin! Mä niin tykkään siitä taas! Pari päivää sitten karsin kankaita melko lailla hillittömästi, en heittänyt niitä pois, mutta laitoin ison osan sivuun, odottamaan jotain toista, niille parempaa, aikaa. Jäljelle jätin kaikkia “kypsempiä” kankaita. Kyllä mä aika lailla olen karsinut ihan ulos kotoakin asti, mutta ne nyt olivat sellaisia ei-niin-hienoja-kankaita, joita säästänyt siltä varalta, että kankaan teko lopetetaan koko maailmasta ja pitää hamstrata kaikki mahdollinen. Niin, jäljellä on siis helpommin hallittava kasa ihania, inspiroivia kankaita. Ja olen ihan oikeasti tekemässä yhden teeman ympärille mallistoa. En tiedä tuleeko siitä mitään, voiko pelkkien pussukoiden ympärille tehdä malliston? Mitenköhän saisin korut yhdistettyä tähän? 15550117144_715a3964c8_k Sokeri ei tullut tähän vapaaehtoisesti. Siltä leikattiin kynnet, ja minä olin kameran kanssa vähän vähemmän valmiina ottamaan kuvia kun se juoksee ohitseni omaan huoneeseensa turvaan. 15550117974_b3ab938989_k

Ja iltapäivällä mentiin kävelylle. Musta on jotenkin hupaisaa (mutta tyhmää) ajaa autolla kävelylle, mutta ihan oikeesti nää meidän omat mestat on käyneet jo niin tylsiksi, että pakko saada vähän vaihtelua. Oltiin jossain Keskuspuiston laitamilla. 15986427269_098a0ddece_k Joku ihana oli korstellut pienen kuusen! Tosi suloinen!15986430079_1c8332230b_k Pitkäkoskellakin käytiin. C kadotti, tai Kenaihan sen tavallaan kadotti pienen lampun, joka roikkui Kenain pannasta, ja lähti etsimään sitä. Mua ketutti se niin, etten mennyt mukaan vaan mökötin siellä pimeässä metsässä kahdestaan Riston kanssa. Risto valpastui jostain hajusta taikka äänestä ja alkoi tuijottamaan syvemmälle metsään. Mua pelotti niin, että meinas pissa tulla housuun. Oli pakko mennä sinne missä C oli just löytänyt sen lampun. Suututti, ja sit lähettiinkin kotiin kun olin niin vihanen. Mut en jaksanut olla kauaa, kun olin niin väsynyt.16172487055_a484eaa8c8_k 16170613281_3470069c33_oKotona laitoin ruokaa ja katsottiin hölmö leffa. Söin liikaa karkkia.

Että näin alkoi meillä vuosi 2015. Mitenkäs teillä?

Tiedän, ettei tämä muihin (siis niinko lukijoihin) ole vielä tehnyt vaikutusta, sillä ensimmäinen viikko vasta menossa eikä siinä ajassa vielä ehdi mitään rutiinia syntymään, mutta minulle itselle luomani viikkorytmi/rutiini on tuonut uutta intoa tähän bloggaamiseen. Ja tuntuu, että tässä olis nyt jotain järkeäkin. Vähän kyllä pelottaa, että miten kauan jaksan tätä ylläpitää, varsinkin sitten kun palaan takaisin töihin. En muutoinkaan ole kovin hyvä missään, missä vaaditaan pitkäjänteisyyttä. Tietenkin Te, lukijat voitte omalta osaltanne vaikuttaa innokkuuteeni myös! 😀 Te voitte jättää kommentteja, “tykätä” postauksista (tuossa alhaalla pitäisi olla semmoinen Tykkää -nappula jota sopii painaa) taikka jakaa kirjoittamiani postauksia sosiaalisessa mediassa. Eikä maksa mitään. 🙂

Mutta nyt täytyy alkaa tekemään lähtöä kirjastoon, työkkäriin, kirppikselle (tarvitsen/haluan ilmoitustaulun ja myöhemmin sitten kaupungille, kun mennään siipan kanssa treffeille syömään pizzaa! Apua! En edes tiedä koska olisin viimeksi syönyt ravintolapizzaa. Jännittää!

Yhtä jännää perjantaita myös teille!!

xoxo,

Raisa

2 thoughts on “Kuvapäiväkirja Torstailta

  1. Tuo sinun askartelu/ompelunurkkaus on niin magee! Olisi niin siistiä saada jonkinlainen oma tila jossa kaikki olisi kädenulottuvilla, mutta valitettavasti meidän 4henkee+3koiraa=62neliöö ei äidin intoilut mahdu. Hyvä että edes lasten intoilut ja piruetit sopii (joten kuten).
    Pitkäkoski on mukava paikka. Pieni pala jotain sitä rauhaa mitä tällainen alunperin espoolainen on oppinut rakastamaan Espoon laajassa keskuspuistossa ja Nuuksiossa. Mä niin tykkään Pitkäkosken varren pelloista tihkusateessa kun ketään ei tule vastaan. Kun ilma on hapekas ja linnut lentää matalalla. Koirat on rauhallisia, hännät laskeutuneet lepoon. Kuuluu vain oma hengitys huppua vasten. Välillä tulee hillitön ikävä sitä Espoon keskuspuiston kainaloa, jossa asuin ennen tähän muuttoa. Sitä kuraista peltoa jossa tuli polulla hirviä vastaan. Sitä paahteista kalliota. Lukuisia peuroja ja supikoiran pesiä. Kevään ekoja käärmeitä ja ketun ipanoita. Paksua rahkasammalta ja upottavia ojia, kuin suon silmiä.
    Noi Tokyokanin kupit on hassuja, meillä on niitä muutama.

    • Kiitos kiitos! Ennen kuin muutettiin omakotitaloon asuttiin 60,5 m2 kerrostalokaksiossa, minä, mies, kaksi lasta ja iso koira. Survoin askartelupöydän lastenhuoneeseen, seinän ja muksujen kerrossängyn väliin. Oli kamalaa. Mut silti ihanaa, kun oli vihdoin ja viimein oma tila. Onneksi sitten kuitenkin muutettiin melkein tuplasti isompaan, ja sain vihdoin ja viimein oman huoneen. En vois enää kuvitella olevani ilman. Osaan kuitenkin edelleen arvostaa omaa tilaa, kaappeja ja sotkuja jotka saa jättää vaan lojumaan. Teen sitä kyllä aivan liian usein. Siis jätän kaikki lojumaan. Nyt tietenkin haaveilen isommasta tilasta, jossa olis paljon enemmän säilytystilaa. Aina pitää pyrkiä johonkin enempään, isompaan ja parempaan. Ei oikeesti, mut sellasia me kait ollaan. Yritän olla tyytyväinen, melkein aina siinä onnistunkin, mutta se tyytymättömyys on meihin sisäänrakennettu, ja sen takia ihmiskunta on päässyt näin pitkälle. Kun koko ajan etsitään/kaivataan jotain parempaa. On jotenkin nurinkurista, että meidän pitäisi tyytyä siihen mitä meillä on, kun just se tyytymättömyys ajaa meitä eteenpäin.
      Taidan haluta muuttaa Espooseen ton sun kuvauksen jälkeen.
      Tokyokan on ihan ykkösmesta mitä tulee astioihin! 😀
      Kiitos jälleen ihanasta kommentista! ❤
      xoxo,
      Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s