Riston ja Kenain Kuulumiset

Heipparallaa!

Tänään vähän Riston ja Kenain kuulumisia, ja muutenkin pieni infopaketti niistä.

15543201793_194abc06ed_k

Napsuka!

15976901629_c5b2da9585_k

Ripsis.

Molemmat koirat ovat lähtöjään Viipurista, sieltä koiratarhalta. Kenai, tai Nai Nai tai Napsuka, kuten sitä meillä kutsutaan adoptoitiin Suomeen jo pentuna. Risto tuli tänne (Suomeen siis) kotihoitoon ollessaan suurinpiirtein 8-9 vuotias.

Kenain ensimmäinen koti oli kokenut koiraperhe, mutta eroahdistus oli niillekin liikaa. Muutaman vuoden ne tosiaan yritti, mut sit ei vaan pystynyt enempää. Mä en ihan tarkkaan tiedä mitä kaikkea siinä taustalla oli, mutta kuulemma Kenain aiheuttama vesivahinko ei ollut edes se viimeinen pisara. Olisko ollut niin, että se olis päästänyt perheen toisen koiran karkuun avaamalla ovia, ja se oli sit liikaa. Mene ja tiedä. Hankalan päätöksen jälkeen Napsu päätyi joksikin aikaa koiratarhalle (you know, sellaiselle jossa pidetään karanneita koiria ja hoitokoiria omistajien ollessa matkoilla tms.) Kotkaan tai Lappeenrantaan tai jonnekin sinne päin. En minä muista. Kunnes me se sieltä haettiin, Riston ollessa jo takapenkillä.

Risto haettiin siis samana päivänä Kotkasta tai Lappeenrannasta. Tai jostain sieltäpäin. Toivottavasti noi on edes lähellä toisiaan. 🙂

Ihan alun kärhämöitä lukuunottamatta, jotka melkein aina liittyi ruokaan, pojat ovat tulleet loistavasti toimeen keskenään. Ristolla oli melkoisia vaikeuksia sopeutua lapsiin ja C:in. Minuun rakastui kovasti. ❤ No, kukapa ei. 😉 Käytiin siitä murinasta ja näykkäilystä sitten koirakouluttajalla, ja jotenkin se oli vaan aika kamalaa. Ja en ihan ymmärrä, että miten se Riston kouluttaminen kääntyikin sitten niin, että enimmäkseen oltiinkin siellä sitten Kenain kanssa. Ja sit lopetettiin, kun Riston pitäminen yksinään kylpyhuoneessa ei vaan tuntunut olevan oikein. Eikä se tepsinytkään. Lopulta itse keksittiin kokeilla huumoria, ja se tepsi. Eli aina kun Risto vaikka murisi tai näykki ilmaa sille ei oltukaan vihaisia, vaan päin vastoin sitä entisestän “löllyteltiin”. Eikä se sitä pahalla tehnyt, se joko säikkyi muita ollessaan nukkumassa (ties millä keinoin sitä oli entisessä elämässään herätelty) taikka sitten se pelkäs menettävänsä paikkansa minun vieressä. Ja se tepsi. Kyllä lapset sitä vieläkin vähän varoo, eli se ei ole mikään superluotettava “perhekoira”, mutta me tiedetään aika pitkälti miten se toimii, joten meillä menee hyvin.

Muista koirista Risto ei juurikaan välitä, lenkillä ohittaa ne huomioimatta niitä mitenkään, mikä on niin ihanaa! Ihan muutamia tapauksia lukuunottamatta. Yksi näistä tapauksista oli toinen samanmoinen ajokoira kuin mitä Ripa on itsekin. Se oli niin hassua, kun se ei siis tosiaankaan korvaansa letkauta muille koirille, mutta sitten menee sen peilikuva (ja jos oikein muistan niin se oli myöskin Venäläinen ajokoira, eikä se Suomen ajokoira, joita enemmän näkee [Venäläiset on kookkaampia], ja ne koiran ulkoiluttajat tais sanoa siitä jotain, että epäilivät Ristonkin olevan juuri samanlainen kuin heidänkin, kun se on niin kookas) ohitse, ja se on ihan innoissaan. Ehkä sillä oli juoksut. Ihan sama.

15540613464_65356d5367_k

Kenain kanssa taas oli alkuun niin ihanaa! C oli aina kotona, eikä jouduttu sitä ikinä jättämään yksin. Mut sitten C:n piti mennä päivittäin suomen kielen kurssille ja helvetti pääsi valloileen. Kuukausien kuluessa tilanne äityi niin pahaksi, että mä aloin valmistelemaan lapsia jo siihen, että Kenain aika meillä olis päättymässä. Erittäin raskain sydämin otin jo yhteyttä Viipurin Koiriin, jonka kautta Kenai meille tuli. Meillä oli vielä yksi “oljenkorsi” käyttämättä, ja jos se ei tehoais niin meillä ei ollut enää keinoja auttaa Kenaita, eikä voimia pitää niin ongelmaista koiraa kotonamme. Me oltiin vankeja omassa kodissamme. Kokeiltiin en enää edes muista mitä pantaa, Rescue Remedyä, Thundershirtiä (jonka Kenai tuhosi), rauhoittavaa musiikkia, erilaisia koulutusjippoja (mm. saatettiin kesken ruokailun yhtäkkiä kaikki pukea ulkovaatteet päälle ja istua takaisin syömään, ulkovaatteet päällä, jättää Kenai yksin kotiin sekunniksi, sitten kahdeksi jne.), kokeiltiin häkkiä (jonka Kenai repi, siis ihan oikeasti! Vahvan metallisen häkin se repi, ja sitä repiessään katkoi kolme hammasta ja kulutti oikein ikävästi kahta muuta, ja sai arven naamaansa), eläinlääkäri määräsi sille rauhoittavia, mutta nekin vaan pahensi tilannetta. Sille tehtiin kaikki mahdolliset kokeet, joilla poissuljettiin “sisäiset” tekijät, ja siinä kohtaa meillä oli enää se yksi oljenkorsi käytettävissä. Ja se oli Eläinsairaalan “koirakuiskaaja”. Mentiin sinne (tässä kohtaa meiltä ole mennyt kolmesta huoneesta lattia, kun Kenai oli repinyt ne, K oli pureskellut pakastimen ja jääkaapin ovet, repinyt hirveen kasan vaatteita, tärvellyt lähes kaikki oven- ja ikkunanpielet, raapinut tappettia seinistä ja pudotellut ruokaa Riston syötäväksi, niin ja kerran päästänyt Riston karkuun avattuaan sille ikkunan. Kaikki tää saattaa kuulostaa jotenkin: voi kauhee mitä te ootte saanut kestää, mutta se iso ongelma oli se, että voi hirvee, miten paha olo sillä koiralla oli. Tää konkretisoitu mulle, kun C kerran pikkukamerallaa äänitti ehkä n. 10 min meiltä sisältä sitä, kun se oli itse lähtenyt pois. Muutama minuutti siinä men, ja sit alkoi se huuto. Se oli ihan hirveetä, ja se myös hermostutti Ristoa. Mä itkin kun C soitti sen mulle töihin. Napsuka raukka.

Joten tälläinen tapaus me sitten vietiin sinne koirakuiskaajalle. Se kuunteli meidän juttuja ja sanoi, että meidän ongelma on “extreme” (se oli Britti). Ja me nyökyteltiin. Se myös sanoi, että ongelmana tässä on se, että me ollaan jo kokeiltu melkeinpä kaikkea, mitä se oli ajatellut meille ehdottaa. Mut sitten oli vielä yksi mitä voitais kokeilla. Jaarvatkaapas mitä! Se toimi! 😀

15975649580_24b33aaa65_k

Mun ihana äiti tuli meille joka päivä kuukauden ajan, meni yläkertaan C:n lähtiessä kouluun, ja lähti kotiinsa aina kun C:kin tuli kotiin. Lopulta äiti lähti aina vaan vähän aiemmin ja aiemmin. Ja sit mulla olikin talviloma, ja samalla lailla mäkin istuin siellä yläkerrassa, koirien ollessa ihan rauhassa alhaalla keskenään.

Ei Kenai vieläkään tykkää olla yksin, mutta ei kai yksikään koira siitä tykkää, mutta nykyään me pystytään käymään melko huoleti elokuvissa, taikka syömässä ilman, että meillä olis joku koiravahtina. Vaikka kyllä me yritetään sellainen järjestää, jos vaan mahdollista. Mut enää ei ole kotia tuhottu taikka muita merkkejä siitä, että se olis jotenkin superahdistunut. Kyllä se edelleen käy ylikierroksilla kun me tullaan kotiin, mutta aika rauhallisena jää kotiin, kun huomaa, että ollaan lähdössä. Mä muistan vieläkin ne voittajafiilikset, kun olen ensimmäisiä kertoja lähtenyt jonnekin, ja Napsukamies on jäänyt pedilleen makaamaan. Mahtavaa.

Tää eroahdistus on tietenkin sellainen asia, joka on muokannut ihmisten mielikuvaa Kenaista. Ja ei siinä, onhan se ollut meille ihan älyttömän iso juttu, mut nykyään, kun menee näin hyvintoivoisin että ihmiset näkis sen muunakin, kuin eroahdistuksesta parantuneena koirana. Vaikka ei siinä, ainahan se on meilläkin sellainen peikko, joka lymyää jossain takavasemmalla. Mut Kenai on niin tajuttoman paljon muutakin, kuin vaan eroahdistuksensa. Se on ihan mahtavan viisas koira, toisin kuin “veljensä”, joka on ihan oikeesti tyhmä kuin saapas. Ja se on varmaan osa Riston viehätystä.

Ristolla alkaa siis olemaan ikää jotain 13 vuotta. Se on pysynyt todella terveenä, kuten Kenaikin. Mun edesmennyt koira oli taas ihan mestari sairastumaan ja säikyttelemään kaikenmaailman pateilla, joita vähän väliä oltiin leikkelemässä pois. Mutta nää kaksi ovat olleet kyllä niin perusterveitä, että ollaan melkeinpä ihmiessämme näin hyvästä tuurista. Risto on tietenkin todella jäykkä, enää se ei pääse edes meidän sängylle, mikä on aika kova paikka sille. Me joudutaan auttamaan sitä, mistä se ei tietenkään yhtään tykkää. Joskus C nostaa sen, ja siitäkös se hermostuu. Jäykkyyden lisäksi se on kömpelö, kolauttelee päätään avonaisiin laatikoihin ja kerran se ihan oikeasti kopsautti päänsä puuhun, siis käveli puuta päin…Kenain ainoa kömpelyys on sitä, että se liukastelee juostessa aivan liian lujaa jossain liukkaalla. Sillä on taipumusta ylikierroksiin, ja silloin se unohtaa varoa mitään.

Mä myönnän, että mun oli alkuun vaikee sopeutua aikuisiin, vieraisiin koiriin. Mulla oli vielä silloin kun nää tuli niin aivan sairas ikävä Poikaa, sitä edesmennyttä koiraa, vaikka sen kuolemasta olikin jo vuosi. (Kait?) Mä välillä suljin silmäni, ja ajattelin silittäväni poikaa, vaikka siinä olikin toinen näistä Venäläisistä. Mut tietenkin tollaiset tunteet on menneet ohi, ja nää koirat on niin kasvanut kiinni minuun. Mä olen aina herkästi lämmennyt “alavastaajille”, joten Risto on ihan erityisasemassa mun sydämessä, se vaan on niin hellyyttävä. Ja sit toisaalta sekin, niinko syynä sille et miksi mä sitä lellin, et sillä ei voi enää ihan hirveesti olla elinaikaa jäljellä. Ja kyllä sekin, kun sen jostain käytöksestä huomaa, ettei elämä ole aina ollut ruusuilla tanssimista, niin jotenkin sitä haluaa antaa vähän ekstraa, hyvityksenä menneestä. Tietenkin Kenaillekin, mutta se on ollut onnekas, ja päässyt jo pentuna hyvään kotiin. Varmaan se on liian pienenä erotettu emostaan, ja se on osasyynä sen eroahdistukselle, mutta en usko että sitä on kohdeltu kaltoin koskaan, niin luottavainen ja reipas se on.

Voi ei, nyt mua vähän itkettää kun mä mietin kuinka hiton onnekaita me ollaan. Meillä on niin sairaan hienot koirat elämässämme. Ihan parhaat. ❤

Ei nää tainnut kovin kummoiset kuulumiset olla, enempi kertaus. Joskus toiste sitten enempi tän hetken kuulumisia. Lyhyesti sanottuna molemmilla menee hyvin. 🙂

Toivottavasti teilläkin!

xoxo,

Raisa, Risto ja Kenai.

2 thoughts on “Riston ja Kenain Kuulumiset

    • Tihii! Jep jep! Ihania ovat! Kerron niille, että taas vähän kehuttiin. Ne kovasti tykkäävät siitä, varsinkin jos kehut tulee rapsujen kera. 🙂
      Kiitos kommentistasi!
      xoxo,
      Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s