Kuvapäiväkirja torstailta 15.1.2015

Huh huh! Kuu jo puolessa välissä! Miksi aikuisena aika kuluu niin saamarin nopeasti?

No, tässä kuvakooste eilisestä. Muuten, olen alkanut vähän kyseenalaistamaan tämän postauksen mielekkyyttä. Katsotaan, josko tätä jossain vaiheessa muuttaisin. Ainakin kuun viimeiselle torstaille (tai siis perjantaille, kun perjantaisinhan tämän koosteen postaan.) mulla on jotain muuta, jotain vähän häpeällistä, tiedossa. Näätte sitten kun on sen aika. 😉 )

To Do -lista torstaille.

16265647066_14f6a3f10b_k

Ennen kuin aloin hommiin istuin kuitenkin jokusen tovin koneella…lukien blogeja

…tehden lahjoituksia…

16291573555_3f9d31cf19_k

Käykää ihanat allekirjoittamassa vetoomus Vietnamin pääministerille 23 karhun vapauttamiseksi! Tämä ei siis maksa mitään! Sivun alalaidasta voi sitten vielä käydä tekemässä lahjoituksen. Takuu varma mielialan kohottaja! Lupaan! http://www.animalsasia.cc/savehalongbears/

…ja siivoten sähköpostini!!

16105443539_ab5aa294a4_k

Melkoinen plikka!

Ja sitten tositoimiin! Jälleen karsimisesta, siisteydestä ja helpommasta arjesta innostuneena, ja halusta antaa itsestäni ehkä hivenen siistimpi kuva (ei enää tennareita, jotka näyttävät siltä kuin olisin pöllinyt ne sillanalusmieheltä!), olen kirjastosta pienen jonotuksen jälkeen saanut käsiini Marie Kondon The Life-Changing Magic Of Tidying -kirjan, joka lupaa siistin kodin loppuelämäkseni! Huh huh! Melkoista! Ihan kaikkea toistaiseksi lukemaani en allekirjoita, mutta kirjan “punaisena lankana” on idea, josta pidän, ja paljon! Yleensähän karsimisessa ja siivoamisessa, ja aika lailla elämässä muutoinkin, keskitytään siihen mistä halutaan päästä eroon, tyyliin tästä en enää tykkää, tämän voi laittaa kierrätykseen, tämä on rikki ja korjauskelvoton heitän sen siis roskiin, tässä on liikaa rasvaa en siis syö sitä jne. listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mutta KonMari Metodin mukaan keskitytäänkin siihen, jonka haluaa säilyttää. Pidetään vain ja ainoastaan ne asiat, jotka ilahduttavat ja kaikki muu saa mennä. Japanilaiseen tyyliin kaikki heitetään roskiin, edes kierrätyksestä saatika kirpputoreista/vanhojen tavaroiden liikkeistä/tms. ei puhuta sanaakaan. No, niin Japanissa. Amerikkalaisissa vastaavissa declutter -oppaissa kierrätys ja hyväntekeväisyysliikkeet ovat tietenkin suuressa osassa. Ja hyvä niin.

KonMari Metodin mukaisesti keräsin ensiksi KAIKKI vaatteeni yhteen läjään. Siis kaikki, takit, hatut, kesävaatteet, kengät ja kassit myös. Kerrankin onni, ettei mulla ole paljoa vaatteita!

16265648726_924988b8a3_kAloitin kesävaatteista, niistä kun on kaikista helpointa päättää ne , joista poikeasti tykkää. Siis off-sesongin vaatteista, kun ei tarvitse murehtia sitä, että jääkö mulle mitään päälle pantavaa. Kun se on sitten vasta ensi kesän ongelma. Ja siis tarkoitus on säilyttää ainoastaan ne vaatteet, joiden katsomisesta ja käyttämisestä tulee hyvä mieli. Maailma ei pelastu sillä, etten lajittele pois vaatteita, jotka säilytän vain siksi, että on “haaskausta” laittaa nämä ko. vaatekappaleet pois. Sitten vuorossa ulkovaatteet, pois, pois, pois.

Lopulta nämä kaikki olivat vaatteita, jotka eivät enää ilahduta minua. Off they go! Ainoastaan ylärivin vaatteet menivät roskiin, kaikki muu Kierrätyskeskukseen. Sieltä voi lähipäivinä käydä haalimassa Lagerfeldin. Ralph Laurenin ja Moschinon käsilaukut…mun oli ne tarkoitus myydä, mutta en saa sitä aikaiseksi, eikä niistä kuitenkaan sais kuin muutaman kympin, niin en jaksa. Enemmän ilahduttaa kun saan ne täältä muistuttamasta siitä, että nämäkin pitäisi myydä.

15671703843_446a5d2162_k

Kenai tais olla kiintynyt joihinkin noista vaatteista, kun näin suojelevasti kävi päälle makaamaan. Kiva viedä ne nyt koirankarvaisina kiertoon…

16289791091_2b785bca46_k

Mun vaatekaapit on nyt ihanan siistit ja väljät. Ja ennen kaikkea täynnä vaatteita joista todella pidän!

Illallisaika tuli äkkiä, eikä huvittanut erityisemmin kokkailla, joten superherkullinen ja -nopea Grilled Cheese resepti käyttöön!

15671704813_542954c2df_k

Ennen nukkumaan menoa, tai siis ennen kuin katsottiin yksi jakso Black Mirrorista ja luettiin kirjoja, askartelin vielä tovin. Piti ommella, muttei huvittanut. Pitäisi taas ryhdistäytyä sillä saralla. Tässä hauska projekti meneillään. Tulossa kyllä lisää tästä aiheesta, kunhan saan valmiiksi.

IMG_7983Tosiaan. yksi jakso sitä Black Mirroria ja sitten muutama sivu siivousopasta ja sitten nukkumaan.

15671705083_43d2c12b47_k

Keskiviikkona, joka ei siis kuulu torstain kuvapäiväkirjaan mitenkään, mutta kun oli kerta vähän tavanomaisesta poikkeavaa tekemistä, niin tahtoisin siitä muutaman kuvan julkistaa. Niin, keskiviikkona kävin kaupungilla, sillä olin Animalian Pks:n jäsenenä saanut kutsun Ivana Helsingin johonkin tutustumisiltaan. Kävin sitten myös lounastreffeillä Keitaan ihanaisen Lotan kanssa, printtaamassa kirjastossa vinyylijuttuja, matcha lattella Thehuoneella

16265646206_d224df1324_k

Elämäni ensimmäinen latte? Varmaan C:ltä joskus maistanut, sellaista kahviversiota. Tämä siis matcha teetä, soijamaitoa ja sokeria ja vaniljaa. Nom nom nom. Tykkään silti enemmän hyvästä perusvihreästä teestä. Vaikka olikin aika luksusta tämä.

Ja lopulta sitten sinne Ivana Helsingin putiikkiin.

16105720077_c42d50e2f1_kMeille kerrottiin pikkasen siitä merkistä, mut ei mulle mitään oikein jäänyt mieleen. Myönnetään, ettei koko juttu vaan ole mun juttu. Vaatteet on kalliita, eikä ne sytytä mua millään tapaa. Yksi söpö muumimekko siellä oli, mut koska mä olen nyt aikuinen emmä tietenkään mitään muumimekkoa pistäisi päälleni. Musta se niiden telttakuosi on hauska, mut siinäpä se. Ei siinä, muut tykkäs ja hyvä niin! Koska mulla on toiminnassa vaan toi macrolinssi en voinut kuvata muuta kuin yksityiskohtia. Mä muuten kävin kahdessa kuvaliikkeessä kysymässä kamerankorjauksesta, toisessa, joka muutoinkin kamalan huonon palvelun liike, elikkä asematunnelissa se olisko Tunnelin Kuva tms. kuitenkin se, joka on ollut siellä jo aivan liian pitään siihen palvelun tasoon nähden, vaan puisteltiin päätä, kun kysyin, et tieteäiskö ne sit missä vois saada huoltoa taikka korjausta. Eivät siis tienneet. Tunnin Kuvassa heti alettiin selvittää missä olis lähin paikka, ja ei aikaakaan kun poistuin osoitteen kera. Kiitos!

16291572345_fc11954ca2_kTää kauris/bambi printti on tietty tosi söpö, mut oikeesti. Kuka vaan sais kauriinvasasta söpön. Ei sytytä. Mut mä oonkin tälläinen vastarannankiiski. 😀

Ei sitten tällä kertaa muuta. Kiva ilma ainakin täällä Vantaan kupeessa.

Ihanaa viikonloppua, mä meen siivoamaan mun kirjahyllyn nyt! Mut ensin mä visualisoin miltä se näyttää siistinä ja tyhjänä ja ihanana!

xoxo,

Raisa

2 thoughts on “Kuvapäiväkirja torstailta 15.1.2015

  1. Minulla on ollut jo pidemmän aikaa projektina tuo tavaroiden karsiminen, joka tosin otti viime vuonna takapakkia tuon tissieläimen ilmestyttyä. Jostain ilmestyi taasen sitteri, helistimet, muoviamme yms. Juuri kun niistä edellisistä vastaavista oli päästy eroon. Niidenkin kanssa sain kärkkäästi etsiä lisääntyviä pariskuntia. Lapset kun tuntuvat olevan nykyään out. Myös puoliskoni, niin ekohippipunkkari kun onkaan, on tosipaikan tullen yllättävän kiintynyt tavaroihinsa (joita tosin vähiten meidän rojuista on)’ joten minä olen se, jolle tämä luopumisurakka on päätynyt. Lasten tavaroista on mielestäni kuitenkin kohtuutonta lähteä riistämään, jos ei ole “pokkaa” omistaan luopua.
    Ja tuohan se valtavasti lisää energiaa. Tilaa ja luottoa pärjäämisestä vähemmällä asuinpinta-alalla ja maltillisemmalla kuluttamisella. Materiaa omalla tavallaan arvostaa enemmän, kun sitä on vähemmän. Asioista joista oikeasti tykkää, pitää parempaa huolta. Sitten sitä saa ekopuuskan, julistautuu ekojumalaksi ja löytää itsensä joko vain kirjastosta tai pitkiltä maastolenkeiltä syömästä kehän varren puskista mustikoita ja saasteisia vadelmia. Jonkin ajan (noin kaksi viikkoa) kuluttua tämä uusi ja ihmeellinen, silmiä avaava elämäntapa kuivuu hiljalleen kokoon. Vaikenee itsestään ja huomaakin taas kärräävänsä pesuettaan Kantsun Prismaan, kiltisti jonon jatkeeksi. Tosin näin penskojen kanssa kotona ollessa elämähän on pitkälti kirjastoa, maastolenkkejä, hiekkalaatikkoa ja lukemista. Aika matalalentoa siis. Perjantaisin mennään Itiksen kauppakeskukseen vetämään kilarit, kumpikin vuorollaan ja toivutaan niistä hissukseen kotosalla viikon verta.
    Siis sun päiväthän on kuules oikein mukavan tuntuisia. Mun päivän kohokohdat on YKSIN veskissä käynti ja se puolituntinen minkä jaksaa sängyssä maaten pitää silmiä auki kirjan kanssa ennen koomaa ja seuraavaa aamua. Mutta tämähän ei ole laisinkaan eksoottista äitiyslomalaiselta ja kävin mä tänään, lasten kanssa, hakemassa Ekolosta itselleni Agritalin kuorintavoiteen naamaan. Toivottavasti sopii tälle iholle edelleen.

    Ps. Onko nää mun kommentit turhan pitkiä?

    • Ihan ekaks: Kommentit ei voi olla liian pitkiä! 🙂
      Mulla menee karsimisen kanssa (Ihan niinko lähes tulkoon kaiken muunkin kanssa) silleen, et innostun, innostun, innostun! ja oon ihan tosi kikseissä, ja sit hups! tuuli kääntyy ja oonkin menossa jo kovaa vauhtia ihan toiseen suuntaan. Aiemmin karsimisjaksot päättyy siihen, et koti näyttää mun silmissä todella alastomalta ja mun on ikävä tavaroita ja niiden tuomaa turvallisuuden tunnetta, ja päädyn kirppiksiä koluamaan. Ja ostamaan sieltä kaiken, jota en suoranaisesti inhoa. Mutta tulee ainakin pöllytettyä noita tavaroista, käytyä omaisuutta läpi ja edes hetken aikaa oltua shoppailematta hillittömästi. Jossain vaiheessa olin ihan näreissäni itselleni tästä, etten voi olla jonkinlainen koko aikaa, vaan pitää olla tälläinen “tuuliviiri” niinko mun mies sanoo. Mut ajan kanssa olen oppinut hyväksymään sen, ja nyt näen siinä paljon hyvääkin. Mutta joo, paha on lähteä muiden tavaroista karsimaan. Mä kävin jonkin aikaa sitten mun äidillä (joka on ihan oikeasti melkeinpä TV-materiaalia, siis niin sotkuinen ja hamstraava, että vois olla jossain TV-ohjelmassa, varoittavana esimerkkinä tms.). Ihan hirveesti sieltä lähti tavaraa mun mukana kiertoon, mutta äiti oli enemmänkin vihainen kuin helpottunut ja kiitollinen. Eikä se millään saanut pidettyä sitä kotiaan yhtään sen siistimpänä. Luovutin. En pysty muuttamaan muita kuin itseäni, näinhän se menee. Lasten mukana tulee kyllä ihan järkyttävä määrä kamaa, tai siis niille pitää hankkia niin paljon kaikkee spesiaalia, just vaikka semmoinen amme, jolle ei kyllä sitten muuta käyttöä ole. Sitten kun omasi on kasvanut pikkuammeiän ohi, voit lahjoittaa ammeen Viipurin Koirille, ne vie ammeet Viipuriin koiratarhoille, koirien juoma-astioiksi. 🙂
      Oon ihan samaa mieltä siitä, että karsiminen vapauttaa jotain energiaa. Mulla on ihan huumaantunut fiilis kun mä ajattelen mun vaatekaappia tai nytte kirjahyllyä. Mulla oli aiemmin kirjat kahdessa hyllyssä, eilisen karsimisen jälkeen ne mahtuu nyt yhteen! Vietiin kirjastoon ja Kierrätyskeskukseen kassikaupalla kirjoja! Ihan mahtavaa! Mulla oli (ja on kyllä vieläkin vähän) paljon kirjoja, joista ajattelin että mun “kuuluu” ne omistaa. Vaikka tiesin ihan satavarmana, etten ikinä tule lukemaan niitä (uudelleen taikka ollenkaan), kuten vaikka joku Peter Singerin Oikeutta Eläimille, jonka olen lukenut joskus 20 vuotta sitten. Eikä sen kirjan näkeminen kirjahyllyssä herättänyt mussa mitään positiivisia tunteita, päinvastoin. Syyllisyyttä vaan, ja sitä mitä mä kutsun eläinahdistukseksi. Ja sit oli sellaisia, joista olen maksanut todella paljon, joten eihän niitä voi laittaa ilmaiseksi eteenpäin. Eihän? Ai voi vai? Ja pitääkin. Niistäkin tuli vaan harmitusta, just sen takia et oli se tunne, et PITÄISI tehdä jotain…Sinne män! Vieläkin on, sekä vaatteissa että kirjoissa sellaisia, jotka “pakon edessä” voisin heivata, mut toistaiseksi pidän nyt nämä. Mun karsimiskirjan mukaan ne olis pitänyt laittaa kaikki pois, mut jotenkin mua pelottaa myös se, et sit mua alkaa harmittaa, ja sit harmittaakin kaikki poislaittamani. Ehkä vähän seli seli, mut näin nyt täällä.
      Ja joo, ehdottomasti arvostaa enemmän niitä jäljellejääneitä tavaroita! Nehän näkeekin nyt paljon paremmin, siis tulevat esille! Suorastaan pomppaavat! Varsinkin jos laittanut liian lähelle hyllynreunaa… 😉
      Musta on ihan hyvä, että karsitaan ja sitten voikin hyllä mielin mennä sinne Prismaan jonon jatkeeksi.
      Mä niin muistan ton yksin vessassakäynnin luksuksen! Ah! Mä niin elän mukana sun vessariemussas! Mä menin aina vessaan lukemaan, tai siis niinhän kaikki, mut mä menin sinne lukkojen taakse myös pelkästään lukemaan, kun muuten ei saanut rauhaa. Mut hei, kyllä ne lapset kasvaa, ja kohta kaipaat niiden seuraa. Tai sitten et. Mut lasten kanssa tilanteet kuitenkin muuttuu niin nopeasti, et kaikesta kannattaa yrittää nauttia, ja elää niissä hetkissä mukana. Paitsi sitten kun ne on teinejä. Sitten vaan lasketaan päiviä siihen kun ne on täysi-ikäisiä ja ne voi potkasta pihalle. No ei oikeesti. Kyllä ne on teineinäkin ihan ihania.
      No huh, nyt mun vastakommentistani tuli kyllä liian pitkä! Sorry!
      xoxo,
      Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s