Pojasta mieheksi/tytöstä naiseksi -albumit

Huomenta vaan lukijaiseni!

Oltiin eilen illalla siipan kanssa treffeillä tuolla Vantaan puolella Bio Grandessa katsomassa Whiplash -elokuvaa. Jos olisin tiennyt mistä elokuva kertoo (en juuri koskaan ota selvää mitä olen menossa katsomaan, näkeehän sen sitten!) en ehkä olisi halunnut lähteä. En kerro teillekään, mikäli ette tiedä. C sanoi, että “kaikki puhuu siitä”. Minun kaikki ei puhu, minulle kukaan ei ole puhunut ko. elokuvasta. Mistä mulle muuten oikein puhutaan? No, ihan sama. Elokuva oli ihan käsittämättömän loistava. Välillä havahduin siihen, että pidätin hengitystä, olin pakahtumaisillani jostain selittämättömästä ja ihan vaan siis nautin täysillä. Unohdin kokonaan, että maha oli melkoisesta papulastista aika hurjassa kunnossa. Suosittelen! Samalla lailla kuin Gravity oli huikea kokemus katsella, siis visuaalisesti henkeäsalpaava (en edes muista mitä siinä tapahtui, vai tapahtuiko siinä mitään?) niin tämä oli jollain tapaa vastaava kokemus, mutta eri aisteille. Eikä. Apua. Ei must aelokuvakriitikkoa kyllä tulis. Ja olen kyllä sitä mieltä, ettei hyviä asioita tule liikaa lähteä aukomaan, taika kärsii. Elokuva oli yllätyksellinen, uusi ja raikas. Ja raikkaalla en tarkoita kirkkaita värejä ja hyvää valaistusta, vaan jotain uutta, niin ettei kaikkea arvaa etukäteen. Vielä sen verran, että jos johonkin pitäisi verrata vertaisin Social Networkiin. Voimauttava.

Mutta asiaan! Jälleen skräppäystä. Vai olenko edes postannut skräppäyksestä? Mene ja tiedä. Tarkoitus ei ole täällä jakaa neuvoja ja ohjeita, että miten skräpätään. Enemmänkin ideoita albumeihin ja sivuihin, “leiskoihin” eli layoutteihin. Tänään vuorossa idea albumiin. Mä en yleensä tykkää julkaista mun lasten kuvia täällä, mut tätä oli jotenkin hankala toteuttaa ilman, että niiden pärstät näkyy. Nimet olen parhaani mukaan peittänyt, mutta olkaa kyyläämättä lasteni ja heidän luokkatovereiden yksityisyyden säilyttämiseksi noita kuvia sen kummemmin. Ei siinä, että niissä olis mitään salaista tms. mutta ihan vaan kun niissä on muitakin lapsia ja silleen.

Pojasta mieheksi.

16360639072_a5972bae3e_k

15741572983_f2cbd13026_k

Olen tehnyt pojalleni Hapsimakkaralle albumin ihan tavalliseen mappiin. (ei mikään hyvä idea, mutta en aio enää vaihtaakaan. Suosittelen ennemmin oikeaa skräppialbumia, johon saa tukevat muovitaskut. Vaan ehkä löydätte jostain tukevia taskuja myös A4 koossa. Itselläni on sellaiset, joita täytyy teipillä vahvistaa. Ei kiva.) Albumin idea on kuvata kuinka hän kasvaa pienestä pojasta isoksi mieheksi. Joka vuosi teen uuden sivun/aukeaman, joihin talletan tarha- ja koulukuvat. Ylimääräisiin muovitaskuihin olen laittanut todistuksia ja epikriisejä jotka liittyvät aina ko. vuoteen. Luokkakuvat olen albumiin myös laittanut, muutoinhan nuo ryhmäkuvat saattavat olla vähän ongelmallisia – mitä niille tekisi? Nyt on kaikki yhdessä ja samassa paikassa, hyvässä tallessa.

16174165910_fb0af277c4_k

16361538045_6d9c990d6f_k

Tämähän on tietenkin todella pitkäkestoinen projekti, mutta siellähän se albumi aina sitten odottaa hyllyn päällä uutta koulukuvaa, eikä vaadi muuta kuin aika ajoin tapahtuvan kuvien selailun ja satunnaisen pölyjen pyyhinnän, ja tosiaan vuosittain yhden tai kaksi uutta sivua.

Albumiin on hyvä kirjata harrastuksia, parhaita kavereita ja muita asioita, joita saattaisi kuvitella haluavansa muistaa vielä 20 vuoden päästäkin.

Tytöstä naiseksi -albumi Piisamille.

16173916908_a0e565cd88_k

Hilirimpsisksen itsensä kirjaamat mietteet vitosluokan alussa.

16360641942_c0f8671b40_k

Hyvä muistaa!

Pinzagon albumi on paljon pienempi kuin Hapzin, mutta oikea ja ymmärtääkseni ihan tätä tarkoitusta varten tehtykin, skräppialbumi. Semmoinen puolikokoinen. Tähän ei mahdu luokkakuvat, mikä on suuri harmi. Yhden, pystyyn kuvatun luokkakuvan olen tänne saanut ängettyä, mutta ne perinteiset vaakamalliset ei mahdu. Ne olen laittanut sitten aina ko. vuoden albumiin, kaikkien muiden kuvien joukkoon.

16175659757_86a845597c_k

Näettekö tossa ylhäällä olevassa oikeanpuoleisessa sivussa nuo kohollaan olevat värjätyt tähdet? Tein ne tähtiä tekevällä embossaustaskulla ja väritin sitten turkoosilla  mustetyynyllä. Tykkään niistä todella paljon! Ja noi taskut on vielä niin edullisia, verrattuna vaikka stansseihin tai jalokiviin! Jee!!

Ai niin, jos ei sulla ole lapsia se ei tarkoita sitä, että sun pitäisi tälläisen jatkuvan albumin tekemiseksi alkaa sellaista väkertämään, albuminhan voi tehdä vaikka jostain tietystä maisemasta, siitä miten se vuosien saatossa muuttuu, taikka omasta puutarhastaan (oih! Jaksaisinkohan tehdä?), koirista, harrastuksesta, omasta itsestään (mahtava idea! Ei mitään eeppistä mahtiprojektia, vaan yksi sivu per vuosi. Tämän minä teen!), puolisosta, omasta kodista, kummilapsista jne. (pihalla on pupu syömässä! Luksusta!)

Ajattelin muuten vuoden lopussa tulostaa noita mun torstain kuvapäiväkirjakuvia, ja tehdä niistä albumin. Mikäli jaksan vetää sen projektin loppuun asti.

Ei mulla sitten muuta tällä kertaa! Huomenna jatketaan sitten uusilla aiheilla! (Mun tekee muuten ihan älyttömästi mieli uutta tatuointia. Ja muutenkin kaikkea uutta. Harmillista.)

Askartelun iloa!

xoxo,

Raisa

6 thoughts on “Pojasta mieheksi/tytöstä naiseksi -albumit

  1. Hyvä idea! Mulla on sellaset Baby Journalit vaan lapsille ekasta vuodesta ja sit olen kerännyt molemmille omaa valokuvakansiota. Ja tietty perheen yhteistä valokuvakansiota, tosin kuvien tilaaminen tälleen digiaikana meinaa jäädä. Muutama vuos sitten mulla oli pelkästään filmikamera ja miljoonasti helpompaa teettää kuvia ja täyttää albumeja. Tänään tilasin paperikuvat kahden vuoden kuvista, varmaan 300 kuvaa yhteensä. Tulostatko sä itse paperikuvia? Mä olen jostain lukenut, ettei noita teetettyjä paperivalokuvia ole mahdollista saada vegaanisena. Kaikkeen sitä keksitäänkin eläintä käyttää! Mun smashbookit tuli perjantaina postissa, tulee kyllä kalliiksi kun tunget näitä ideoita mun päähän..

    • Mä joskus tulostin itse kuvat, mutta siinä on omasta mielestä niin kamala homma, siis kaikki se musteiden ylläpito, paperit ja lopulta vielä leikkaaminen, ja kallista kin on, et lopetin sit lopulta ja aloin teettämään. Varmaan liivatteesta kyse noiden valokuvien kohdalla. Jotenkin mä luulin (toivoin?), et se olis koskenut vaan filmikameran kuvien tulostamista. Näköjään ei. Muistan joskus, todella pitkä aika sitten lukeneeni, et filmiteollisuuden osuus liivatteen käytöstä oli jotain ihan käsittämätöntä, siis tyyliin 70-90% kaikesta käytetystä liivatteesta meni just filminkehittämiseen/valokuviin, vai mihin ne nyt sitä sitten tunkeekaan. Eli tavallaan “vegaanisempaa” olis vaikka syödä liivatekarkkeja kuin tulostella valokuvia, ellei niitä kuvia sotten tulosta itse. Mitenköhän ne kiiltävä/kalvopintaiset paperit sitten? Onkohan niissä liivatetta?
      Tosiasiahan on se, että nyky-yhteiskunnassa on lähes, ellei täysin mahdoton olla “puhtaasti” vegaani. Eläimiä on survottu joka paikkaan, kuulemma autonrenkaisiinkin. Ja kaikki on testattu eläimillä, vesikin. En jätä autoilematta taikka juomatta tämän takia. Ehkä vois ottaa tämän jonain hiilijalanjälkenä, tai eläinjalanjälkenä: kaikki me sellainen jätetään, mutta mitä pienempi sen parempi. Täydellisyyteen on hyvä pyrkiä, mutta se on mahdotonta saavuttaa. Ellei sitten muuta oikeasti yhteiskunnan ulkopuolelle, täysin omavaraiseksi.
      Mutta kiva kuulla, että tulen sinulle kalliiksi! Muuten, oletko katsonut jo Jenkkiläisiä kauppoja sillä silmällä? Nyt kun on matkat varattu on aika alkaa tekemään shoppailusuunnitelmia! Etsi Michaels -askarteluliike ja osta sieltä KAIKKI! Varaa ylimääräinen matkalaukku mukaan! Ja laita täipäälapset kantamaan!
      xoxo,
      Raisa

  2. Olen tehnyt joitain yksittäisiä leiskoja 4vee tyttärestäni äidilleni, tuosta tissieläimestä en vielä yhtäkään. Minulla on se iso ja ihana etu, että puoliskoni harrastaa valokuvausta astetta paremmilla leluilla. Niillä tulee osaavissa käsissä ihan sikahienoja kuvia. Pitäisiköhän minunkin aloittaa tuollaiset kersakirjat, parhaista kuvista. Muutama sivu ja yksi kuva per aukeama/ vuosi. Kuvia on tosin tsiljoona. Varmaankin taiteilijalaatuinen (n. 200mg paperi) luonnoskirja olisi hyvä. Se kestää aika hyvin mustesuihkeet ja akryylimaalin gesson ja tekstuuripastan kanssa ilman, että puskee hirveästi sivusta läpi. 300mg paperi tosin olisi huomattavasti parempi vaihtis, mutta en ole koskaan nähnyt niin paksupaperista luonnoskirjaa. Jos oikein paneutuisi, voisi tehdä taiteilijalaatuisesta 300 mg paperista bind-it-all’n kanssa upean kokonaisuuden. Sillä rahalla kuitenkin käy jo moneen kertaan Kantsun Prismassa viikko- ostoksilla.
    Muuten, onko sulle koskaan askartellessa/taiteillessa tullut eläinahdinkoa? Vaikka esim. akryylit tai vesivärit harrastuksena ja paineiden/ turhautumisen purkukeinona on mitä parhainta, en voi olla ajattelematta niiden tai esim gesson tai mustesuihkeiden tai tekstuuripastan tai jne ympäristöystävällisyyttä saati eläineettisyyttä. Vaikka käytän pelkästään tekokuitusiveltimiä ja välttelen mehiläisvahapohjaisia tuotteita ( joissa selkeästi kerrotaan mehiläisvahaa käytettäneen), minua kalvaa silti ajatus siitä että käytän esim. just maalituotteita joissa jotain eläinperästä. Kukaan tiedä kysyttäessä mitään. Mitä vaikka leimasin muste tarkkaanottaen sisältää? Tai musta gesso?
    Mun mielestä on ihanaa, että kirjoitat juuri omista henkilökohtaisista jutuista ja ajatuksista. Kuvat, jotka eivät ole “lavastettuja” ja hinkattuja ovat parhautta. Rasvainen liesi, sotkuinen makkarin nurkka. Sitä mitä meillä jokaisella ainakin pitäisi olla jotta tietää elävänsä ja touhuavansa. Blogeja, joissa esitellään siistejä, kuin-sisustuslehdestä-koteja on niin paljon ja blogeja joissa kirjoitetaan vain aihepiireittäin juttuja sohimatta siinä laisinkaan arkoja aiheita on sitäkin enemmän. Tämä on niin paras blogi. Sinä sohit joka suuntaan, astut varpaille ja täysin vilpittömästi esittelet pyykkikorisi, sekaisen olkkarin pöytäsi ja jääkaapin vihanneslaatikkosi. Juuri sitä mitä meillä kaikilla on. Tuet omilla jorinoilla jokaisen omia jorinoita. Toivottavasti ymmärät mitä tarkoitan. Maailma on täynnä blogeja joissa kuvataan vain valmiiksi siivotuissa huoneissa, saman sävyisiä kukkia niihin stemmaavilla lakanoilla. On vain pelkkää onnea ja autuutta. Pelkkää terveysruokaa juuri oikeasta kulmasta paistavan auringon alla, juuri oikean merkkiset pökät jalassa. Aamen.

    • Ihan ensinnäkin: KIITOS! Ihanaa, että näet blogini noin! ❤ Mua ajoittain hirvittää kun vertaan omia kuviani jonkun toisen, "siistin ja glamöörin" blogin kuviin ja meillä nyt vaan sattuu olemaan todella kulahtanutta. Kaikki huonekalut on vanhoja, yleensä vielä niin että ne on meille tulleet toisten vanhoina, kaksi koiraa karvaamassa kaiken, kaksi epäsiistiä ja laiskaa lasta, kaksi sotkuista aikuista (vaikkakin molemmat aika ajoin yritetään olla jotain muuta) ja sitten vielä vanha talo, joka on todella pintaremontin tarpeessa. Ei mikään maailman kuvauksellisin yhtälö. Ja pisteeksi iin päälle se tosiasia, että mä en pidä lavastamisesta (=teeskentelystä), tai siis just sellaisesta pintasievästä, jota kauniisiin kuviin kaivattais. Vaikkakin pidän kyllä kauniista kuvista ja virheettömästä tekstistä muiden blogeissa! 😉 Hahah!
      Ja sitten vaikeampaan aiheeseen. Vähän sitä avasinkin jo tossa ylläolevassa (?) kommentissani. Mulla ei ole tähän mitään logiikkaa, taikka selventävää vastausta, mut mitä tulee askarteluun niin jätä ostamatta vaan niitä, mitä tiedän olevan eläinperäisiä. Esim. just "itsestäänselvyydet": mehiläisvahalevyt (kynttilöiden tekoon jne.), steariini, luonnonharjaksiset siveltimet, villa, höyhenet ja huopa (melkeinpä kaikki ask.liikkeissä myytävä huopa on akryyliä, ellei erikseen mainittu , koska on paljon halvempaa. Thank god! muutoin jäisi ihanat skräppihuopakoristeet ostamatta!). Mut sitten mitä on noissa liimoissa (entisaikaan käytettiin paljon enemmän jotain eläimistä puristettua ainesta liimoissa, mutta se on ymmärtääkseni pääasiassa korvattu muilla, synteettisillä aineilla, koska synteettiset on luotettavampia/parempia), musteissa ja muissa. Jos en erikseen tiedä niitä epävegaanisiksi, niin ostan niitä huoletta. Tai no, ehkä enää ei voi sanoa huoletta, sillä mokoma iskostit pienen huolen minuun! Gessosta luin ihan pienen pätkän netistä (googletin vegan gesso), ja opin sen verran, että akryylipohjaiset olisivat vegaanisia. Mutta tietenkin KAIKKI on testattu eläimillä. Ei välttämättä valmiit tuotteet, mutta kaikki raaka-aineet jossain vaiheessa. En halua tuokea moisia firmoja jotka eläinkokeita tekevät/teettävät, mutta itsekkäistä? syistä, ja laiskuuteeni vedoten koen tuotteeni "syyttömiksi, kunnes toisin todistetaan".
      Onko sulla toi bind-it-all? Mitä oot tykännyt? Mä vähän, ainakin aika ajoin, mietin sellaisen ostamista. Mut sit mua pelottaa, et en saa siitä iloa "koko rahan edestä". Ja kun on tota krääsääkin vielä niiiiin paljon, et ehkä ei pitäis. Mut ajatus omien kirjojen/albumien tekemisestä on kyllä houkutteleva.
      300 grammanen paperi on kyllä ihanaa! Ehkä, jos se albumi on tosiaan koko lapsuusajaksi, ja siihen tulee vaan sivu taikka kaksi vuodessa niin ei olisi niin iso urakka, eikä taloudellisesti kamalan suuri panostus, jos vielä jakaa sen 18 osaan 😉 (18, koska silloin tullaan täysi-ikäiseksi, eikä äidin tarvitse enää tehdä lapsensa eteen yhtään mitään. Eikö se näin mene?) Välillä täytyy kyllä laittaa asiat tärkeysjärjestykseen: Nälkäisiä lapsia ja puolisoa ei kauheasti lohduta kauniit albumit jos jääkaappi huutaa tyhjyyttä ja kaapit kumiset autiuttaan. Ja kaikki rahat on mennyt askartelukauppaan…

      Kiitos jälleen kommentistasi!

      xoxo,
      Raisa

  3. Ai se on liivatetta! Voi jeesus, miten ees tulee mieleen, laittaa eläintä jopa valokuviin. Joo siis tynnyrissä saisi elää jotta olisi täydellinen vegaani, eikä silti olisi. Tulipa tuossa aika monta täitäkin munineen tapettua viikonloppuna. Kampaajahomma on kyllä sellanen kun mua vaivaa ihan hillittömästi. Jos sais sen värin itse päähän hyvin niin vois sitten ehkä leikkauttaa normipaikassa. Tai jotain. Tai tulis ekokampaajallakin paljon halvemmaksi leikkaaminen kun värin laittais itse. Mut juurikasvu jää aian jostain laittamatta. Ostoslistan tekoon ryhdyn tällä viikolla, lähinnä aattelin noita herkkuja ja kosmetiikkaa mut tosiaan, askartelujutut myös! Pelkään kyllä et mun Smashbookeistani tulee sellasia suorilla riveillä ranskalaisia viivoja-kirjoja kun olen vähän tämmönen. nytkin päästä varpaisiin mustat vaatteet. Morjes. Ja komppaan edellistäö, sun blogi on ihana! paras!

    • Hyönteisistä on kans tosi vaikea tehdä jotain kaiken kattavaa päätöstä. Siis en tapa ketään. Täit tapan aivan satavarmasti. Kaikki itsessä, lapsissa, koirissa taikka pupuissa olevat loiset kuuluvat tähän kastiin. Siis tapettaviin. Ei ole reilua, muttei elämäkään. Mutta muutoin pyrin jättämään rauhaan, mikä aiheuttaa paljon ongelmia esim. kotona hämähäkkien kanssa.
      Oon kyllä kade ton sun reissun takia, just siis noi shoppailut on siellä niin satakertaa hauskempia! Kun vaan on niin paljon kaikkea!
      Kiitos ihanasta kommentista! ❤

      xoxo.
      Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s