Takapihan kuulumisia

Mä oon niin pitkään halunnut kertoa meidän pupuystävien ja muiden takapihan eläinten kuulumisia, mut aina on tullut jotain isompaa, kuten vaikka sappikarhuja, eteen. Nyt on kuitenkin aika kertoa mitä kuuluu meidän pihapupuille, oraville ja lintusille.

Muistatteko vielä loppukesän ilouutisia kauniin pupuneidon perheenlisäyksestä? Meidän pihassahan siis hengaili todella soma pieni kani ja hups! yht’äkkiä meidän pihassa hengailikin todella soma pieni kani ja neljä vieläkin somempaa ja pienempää kaninpoikasta. Voi sitä onnen määrää!

15466516632_704084d784_b

Suosikkini neljästä poikasesta. Kaikista rohkein, ja juuri se, jonka oletin -rohkeutensa vuoksi – joutuvan surman suuhun ensimmäisenä.

15279974459_be1a9139bf_h

Äityli ja kaksi pientä palleroa.

Alkuun pesue asui jossain meidän kuusiaidan uumenissa, näin ainakin oletin, sillä oleskelivat pihallamme koko ajan. Ja sitten ne katosivat! 😦 Mikä järkytys! Tekivätkö naapurit niille jotain? Myrkyttivät? Ei syytä huoleen! Äitiä poikstensa kanssa näkyi aika ajoin, sekä pihallamme, että naapurustossa.

Arvatenkin lauman koko pieneni ajan kuluessa. Yritin olla sitä surematta, se nyt sattuu kuulumaan luonnon kiertokulkuun, kettukin kaipaa ravintoa jne. Toivon mukaan yksikään poikasista ei kuitenkaan päätynyt alueella liikkuvan irtokissan kidutettavaksi. En ymmärrä miten kissoja pidetään tälläisellä alueella vapaana. Todella vaarallista.

No, pupuja näkyi aina vaan harvemmin ja harvemmin. Selkeästikin olivat muuttaneet pois, joko vihreämmille nurmille kirmaamaan, taikka johonkin vähän lähemmäs, mutta kuitenkin kauemmas naapurustoon. Pupunnälkääni sain sitten tyydytettyä sisäpupuillamme. Ja aamupalapöydästä saatoin seurata oravien (niitä edelleenkin tuntuu olevan kolme kappaletta, tai ainakin kaksi.) nahistelua ja pikkulintujen ja harakoiden parveilua. Harakat kyllä harvemmin parveilevat, meillä on vakiopari, joka tossa vierailee, ja kuusiaitaan keväisin tekee pesän. Kerran pihaan lennähti parvi naakkoja. Kuva ei ole kovin vakuuttava, mutta näky oli hieno!

15540660599_b42b108884_k

Harakan pesä

Harakan pesä

3344199564_d0f49c946f_b

Äh! Ei tätä kuvaa pitänyt laittaa!

Kunnes sitten hiljattain alkoi lumeen ilmestyä pienen pieniä pupunjälkiä ja näkyihän niitä pupujakin! Jee!

Edelleen näyttää äitipupu ja suosikkipupuni, se kaikista rohkein olevan hengissä! Toivottavasti kolme muuta ovat vaan muuttaneet johonkin kauemmas!

16200590299_c369767926_k

Katsokaa! Minä olen jo näin iso!

16158821080_48be7acfd1_k

Äitin kanssa syömässä!

Oravoista ei olekaan tuoretta kuvaa, saatte tyytyä tähän.

15861374620_53c0ec3746_k

Olen muuten huomannut, että syksyllä, kun aloitan lintujen (ja oravien ja pupujen) ruokinnan menee ruokaa paljon enemmän kuin esim. juuri nyt. Tietenkin osa loppukesän poikassadosta on kuollut, eikä syöjiäkään ole niin runsaasti, mutta uskon myös, että talvisin lintuja ruokitaan paljon enemmän, eikä lintujen tarvitse tulla pelkästään meidän pihalle helpon energian perässä, vaan sitä löytyy useammasta paikasta. Syksyisin on huikeaa, kun on oravia, fasaaneita, pupuja, varpusia, tali- ja sinitiaisia, joskus punatulkkuja, harakoita, kottaraisia ja jotain, mitä yritän kuumeisesti lintukirjastani löytää – tuloksetta. Uusi laji?! 😉

Ei sitten muuta tällä kertaa. Toimelias päivä tiedossa! Pidetään hyvää huolta myös pihapiirin faunasta!

Timanttista torstaita!

xoxo,

Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s