Keskiviikon Kootut

Niin. Paljon. Taas. Kaikkea.

Kaiken haluaisin. Ja sit saman päivän aikana tuskastun kaikkeen tähän merkityksettömään roinaan ja haluan yksinkertaistaa ja olla kompakti. Ja puolen tunnin kuluttua olenkin jo ihan piukeena Ebayssa huutamassa itselleni uutta kameraa (voitin sen!!), ostamassa siihen filmiä, selailemassa mattoja ja petivaatteita. Uusia vaatteita, koruja(!), kosmetiikkaa, mitä vaan. Kunhan se on uutta ja lupauksia täynnä.

Ja sit taas ketuttaa. (Muuten, kun mä sanon ketuttaa mä oikeesti sanon vituttaa, mut jotenkin on alkanut tuntumaan “väärältä” kiroilla tälleen julkisesti, ja näin pysyvästi. En ymmäärrä minkä takia kiroilu olis niin paha asia. Kunhan sen tekee aikuinen ja mielellään nainen. Ja selvipäin. Eli, minulla on oikeus kiroilla. Mut silti koitan välttää sitä.) Ketuttaa kaikki ihmiset kiertelemässä tavarataloja, ihan vaan etsimällä etsimässä asioita, joita voisi ostaa ja alkaa kenties tarvitsemaankin joskus. Mä oon oikein paraatipaikalla töissä tuon seuraamiseen. Ei siinä, onhan uudet tavarat ihania. Ja sekin on meihin sisäänrakennettua, väitän minä. Kuuluu ihmisyyteen kurkottaa aina vaan ylös- ja eteenpäin. Mutta voisko tän ominaisuuden valjastaa johonkin muuhun, parempaan ja vähemmän luontoa kuormittavaan kehitykseen? Entä jos kaiken shoppailuun ja haluamiseen käyttämänsä vimman suuntaisikin vaikka maailman parantamiseen? Veganismin edistämiseen. Oon taas eilen itkeskellyt lehmiä ja niiden vasikoita, sitä äidin tuskaa ja elämän riistoa. Argh! Miten natsisaksassa ne tavalliset ihmiset eli itsensä kanssa tietäen mitä juutalaisille tehtiin? Miten ne saattoi alkaa inhoamaan niitä niin, että käräytti niitä, tietäen että kiinnijäätyään ne tapettiin tai vietiin keskitysleireille? Miten nykypäivänä, kun (lähes) kaikkia hirvittaa kaikki sotiin liittyvät hirmuteot, sama touhu jatkuu ihan entisellään, ainostaan mittakaava ja uhrien laji on vaihtunut? Miten tän kanssa pitäis voida elää? Vieläkin puhutaan niistä muutamasta kettutytöstä, jotka parikyt vuotta sitten päästi kettuja vapaaksi joltain kettutarhoilta. Muistatteko? Vieläkin niiden maine elää, ja kaikki eläinsuojelujärjestöt on leimaantuneet niiden takia.  Ei siinä, eihän se loppupeleissä mikään hyvä juttu ollut, ja teki paljon (todella paljon!) hallaa koko EO skenelle, mut silti. Kärpäsestä tehtiin härkänen, kyse oli kuitenkin vaan muutamista yksilöistä, jotka eivät pystyneet olemaan tekemättä mitään. Katsomaan vaan sivusta kun ihminen orjuuttaa, kiduttaa, murhaa, raiskaa, kidnappaa, silpoo, leikkelee ilman puudutusta, polttaa (myöskin ilman puudutusta), vangitsee, sitoo, repii, nylkee, muita lajeja. Ne teki jotain, ja se, ettei se ehkä ollut niin kamalan rakentavaa, mitä sitten? Enemmän niitä minkkejä sieltä tarhoilta pääsee karkuun, kuin päästetään vapaaksi. Miksei tästä puhuta ja kauhistella, kauhistella siis sitä kuinka  vieraslajit hävittää meidän kotoperäiset aarteemme.

Kattokaa nyt! Taas lähti lapasesta! Piti olla ihana tavarataivas, mut menikin sit jälleen maailmantuskan puolelle. No, nyt jos täällä joku vielä lukemassa on, niin tässä olis niitä mitä kaikista eniten tällä hetkellä haluaisin. Tai emmä tiedä varmaksi, että onko nää nyt ne mitä kaikista eniten haluan, mut haluan kuiteskin. Ja muuten, minkkien ja kettujen vapauttamisen sijaan, siis mikäli teillä(kin) on tunne, että on pakko tehdä *jotain* – lukekaa huomisen postaus! Siinä teille oiva kanava purkaa tuskaanne.

Kamera! Arvatkaa, onko tämä juuri se, joka minulle on tulossa! Arvatkaa!! 😀

sp200oo_product_1_media_gallery

http://shop.lomography.com/fi

Tämä matto on jo pyydetty äidiltä syntymäpäivälahjaksi. Alunperin äippä lupasi teettää mulle sormuksen jostain omasta korustaan, mutta mitä minä sormuksilla, varsinkaan millään kalliilla. Mieluummin matto Tehtaalle. Halvemmaksi se tulee lahjan antajallekin!

5532992535235_046_b

http://www.urbanoutfitters.com/uk/index.jsp

Mä en missään tapauksessa ole maljakoiden ystävä, enkä leikkokukistakaan erityisemmin pidä. Tai siis tykkään mä niistä, ne tuo elämään jonkin laista luksusta, mutta kun ne on niin lyhytikäisiä ja turhan usein kaikki kimput on vaan niin noloja. Toki joku oikeasti taitavan ja luovan tekemän upea kimppu on, no – upea. Mutta tämä maljakko on ihana. Eikä vähiten sen takia, että se on saanut innoituksensa Fuji vuoresta, joka sattuu olemaan yksi suosikkiasioistani tällä hetkellä.

il_fullxfull.612533472_s6w5

https://www.etsy.com/shop/YukikoNakano?ref=l2-shopheader-name

Taidetta? Kyllä kiitos! Origamikurkia, geometrisiä kuvioita ja vielä uutta lemppariväriäni turkoosia!

il_fullxfull.431477577_19sx

https://www.etsy.com/shop/sashakretova?ref=l2-shopheader-name

Totesin tuossa pari päivää sitten, kun laitoin washi teippini järjestykseen, että lähes kaikki teipit on siltä ajalta, kun elin vaaleanpunaista prinsessa -kauttani. Nyt, kun minusta on tullut iso tyttö haluan jotain vakavampaa ja tummempaa, mutta silti kaunista. Haluan siis tämän teipin.

il_fullxfull.297859303

https://www.etsy.com/shop/leboxboutique?ref=l2-shopheader-name

Kun tuo kevätkin on jo täällä tekisi mieli panostaa uuteen kesämekkoon. Eilen laitoin ison läjän siemeniä multaan, vaikkei siinä yhtään ruusua ollutkaan olisi tämmöinen kukkakuvio ihan kiva.

Cold-Roses-front_1024x1024

https://www.etsy.com/shop/leboxboutique?ref=l2-shopheader-name

Mä en kyllä tarvitse uusia mukeja, en erityisemmin keräile niitä tai muuta sellaista. Mutta mukin viestistä kyllä kaipaisin muistutusta aika ajoin. Kukapa ei?

urbanoutf

http://www.urbanoutfitters.com/uk/index.jsp?cm_sp=SITE_HEADER-_-HOME-_-index.jsp

Ei mulla sitten tällä kertaa muuta! Anteeksi, että sekoilen blogini kanssa. Koittakaa kestää. Tykkään siitä vanhasta miljoona kertaa enemmän. Ihan vaan sen takia, että ennätin tottumaan siihen.

xoxo,

Raisa

2 thoughts on “Keskiviikon Kootut

  1. Hyvin sä vedät! Ja toi keskitysleireihin vertaaminen on niin totta. Vaikka nykyinen touhu on miljoona kertaa pahempaa. Sitä ei vaan uskalla sanoo ääneen kun ihmiset kavahtaa.

    • Joo, tota vertausta ei sais ääneen, julkisesti tehdä. Kun sellainen suututtaa, ja juurikin kavahduttaa. Mutta mä olenkin tuhma, ja mä tiedän että sä olet kans. Onhan sulla ne (vege)maiharitkin työkorkkareitten alla. 😉

      xoxo,
      Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s